Itseäni tämä ei pahemmin koske, koska olen muutenkin jumissa kotona. Eilen oli kontrollikäynti sairaalassa, josta tuli hyviä ja huonoja uutisia. Ensinnäkin, leikkaushaavat on parantunut tosi hyvin(vaikka näytti kyllä pirun rumilta), nilkka vaikuttaa kuulemma oikein hyvältä(vaikka olikin ihan mustelmilla, turvonnut, eikä oikein liikkunut mihinkään, siitä piti siis tietenkin ottaa myös pari kuvaa) ja sain uuden kipsin joka on huomattavasti kevyempi ja pienempi kuin edellinen. Nyt on paljon helpompaa liikkua ja tehdä kaikkea. Huonot uutiset sitten oli, että onnistuin ilmeisesti pistämään nilkan paljon huonompaan kuntoon kuin aluksi tajusinkaan. Se murtui kolmesta kohdasta; onnistuin murtamaan jonkun pikkuluunkin, jonka murtuminen on kuulemma aika harvinaista. Siihen päälle vielä kun sain sen pois paikoiltaan niin voila, perusteellisesti murjottu. Tästä johtuen en saa laittaa jalalle lainkaan painoa, ei vaan seuraavaan kahteen viikkoon, vaan seuraavaan n.5 viikkoon!!!Tämän jälkeen pitäisi ainakin olla vahvat käsilihakset ja vasen jalka...
Pakko todeta, että onneksi lennän jouluksi Suomeen KLM:llä enkä jollain halppis yhtiöllä.
Jos joku antaisi euron joka kerta kun multa kysytään jotain tyyliin 'oliko se sen arvoista' niin tienaisin tässä mukavasti vähän ekstraa. Sanoisin, että oli se tavallaan sen arvoista. Olin halunnut hypätä jo useamman vuoden ja olisin varmasti tehnyt sen kuitenkin jossain vaiheessa. Tietenkin toivon, että laskeutuminen olisi sujunut ilman tapaturmia mutta tapahtuneella ei voi mitään, ja se hyppy oli kuitenkin pääosin hieno kokemus. Tavallaan tekisi vielä mieli hypätä uudestaan, mutta saapi nähdä milloin nilkka on sellaisessa kunnossa että voisi edes moista tosissaan pohtia.
Toinen kommentti joka omaan korvaan kuullostaa välillä hassulta on 'niin, laskeutuessako se sattui vai mites?'. Ei kuules, huitaisin jalkani matkalla puuhun ja siinä se meni.
Tuo kuvassa oleva membership card ei muuten ole lähellekään noin hyvässä kunnossa nykyään, sattui nimittäin olemaan laskeutuessa housujen taskussa, meni vähän ryttyyn. Joka tapauksessa, shit happens ja life goes on..
Tässä olisi nyt viikko ja päivä aikaa kirjoittaa kaksi esseetä(sain yhden toissapäivänä valmiiksi, wihii!). Tällä hetkellä kirjoitan seuraavaa esseetä 'Is it Justifiable for a State to Intentionally Kill Civilians in War?' eli karkeasti käännettynä täytyy vastata kysymykseen siitä voiko siviilien tarkoituksellinen tappaminen olla sodassa oikeutettua. Perjantaina olisi tarkoitus päästä nationalismin esseen pariin, jossa aiheena on modernismi ja Ernest Gellnerin lausahdus 'Do Nations Have Navels?'. Sen jälkeen onkin ensimmäinen semesteri purkissa ja joululoma voi alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti