Viisi viikkoa, yksi päivä

Vielä täällä!Joulu meni leppoisasti syöden, oikeastaan koko Suomessa oleilu on ollut vaan leppoisaa hengailua. Uskaltauduin kuitenkin keppieni kera jopa Prismaan ostamaan kummitytölle joululahjaa(oli yllättävän hankalaa valita minkä Barbin ostaisi..), kävin keskustassa ja kerran jopa 'kävelylläkin'. Sen verran tyylikkäästi nilkka/varpaat kuitenkin vaihtaa väriä kun pitää jalkaa alhaalla etten kovin pitkään pysty 'kävelemään'.

Nyt on siis kulunut viisi viikkoa ja yksi päivä nilkan leikkauksesta. Kaksi viikkoa ja kaksi päivää seuraavaan lääkärikäyntiin ja röntgeniin(ei sillä että laskisin..). Hassua miten sitä pystyykin sopeutumaan mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin ja kehittelemään keinoja saada juttuja tehtyä, hampaiden pesukin yhdellä jalalla seistessä tuntuu jo aivan luonnolliselta. Vaikka kaikki onkin jo helpompaa (sanoisin että paljon on omasta asenteesta kiinni) niin kovasti haluaisin jo päästä kävelemään. Rehellisesti sanottuna karmii kun ei tiedä kuinka pitkään tässä vielä menee. Yliopistollekin olisi kiva päästä, eikä opiskelijabudjetilla viitsisi turhan usein mennä taksilla.

Kunhan tästä paranen niin osaan arvostaa liikkumista aivan uudella tavalla, samoin sitä että pystyn tekemään itse ruokaostokset, kokkaamaan, käyttämään erilaisia kenkiä (mulla on Suomessa nyt mukana vain yksi kenkä, aivan kenkä, ei kenkäpari), seisomaan kahdella jalalla ja erityisesti, voin käyttää muitakin housuja kuin ns. kotihousuja tai verkkareita (legginsit saa jalkaan, mutta se on aina pienoinen operaatio). Housuihin liittyen, yksi pelko on että kun vihdoin pääsen kipsistä eroon niin en enää mahdu lempifarkkuihini. Päätinkin eilen taiteilla vaa'alle katsomaan miltä näyttää. Ei ehkä fiksuin ajankohta kun takana oli kolme päivää joulusyöpöttelyjä. Vaaka ei ainakaan vielä näyttänyt kovin huolestuttavia lukemia, ja kipsikin tietty painaa jonkin verran(paljonkohan?).

Tällä hetkellä odotan, että saisin kipsin pois ja pääsisin kylpyyn, ja rasvaamaan tuon jalka paran. Sitten olisi pian mukava päästä varaamaan jalalle painoa niin ei tulisi noita ihanan ihania lihaskramppejakaan niin useasti(ja säästyisin siltä harhaluulolta että 'noni, nyt mulla on joku veritulppa!'). Toivon, että ainakin toinen näistä toiveista toteutuisi tammikuun aikana. Pidetään sormet ristissä!

Vastoin kaikkia odotuksia

Eilen oli pitkä matkustuspäivä Suomeen Amsterdamin kautta, jossa aikaa lentojen välissä oli siis mukavat 7 tuntia. Ei kuullosta kauhean houkuttelevalta ilman murtunutta nilkkaakaan, vai mitä? Yllätyin kuitenkin positiivisesti.

Matka alkoi aamulla kahdeksan maissa ja onneksi kohdalle osui todella mukava ja avulias taksikuski joka jopa soitti mun puolesta lentokentän assistance heput paikalle poimimaan mut. Pienen odottelun jälkeen sieltä saapui mukava vanhempi mies joka vei mut pyörätuolissa check-in tiskille (jonon ohi tietenkin), turvatarkastukseen ja portille. Koneeseen pääsin ensimmäisenä ja paikkakin oli ihan ok. Amsterdamissa mut poimittiin pyörätuolilla koneesta ja pääsin sitten sellaisen 'auton' kyytiin joilla ne ajelee siellä (ette usko kuinka monta kertaa olen toivonut että pääsisin sellaiseen kyytiin kun olen raahannut painavaa laukkuani ympäri Schipholia). En joutunut siihen kamalaan passintarkastus/turvatarkastus sumaan vaan pääsin henkilökunnan oven kautta ja vältyin hirveältä jonotukselta (kaverit jotka saapui myöhemmällä lennolla kertoivat kökkineensä siinä tunnin).

Seuraavaksi mut parkkeerattiin Transfer tiskin luo josta omatoimisesti kinkkailin hakemaan ruokaa jonka jälkeen vetäydyin niiden tiskien takana oleville supermukaville penkeille. Söin, lueskelin ja katselin maikkarin vaalitenttiä. Aika meni yllättävän nopeasti ja sitten olikin aika siirtyä taas portille auton kyydissä. Tällä kertaa kyyditsijänä oli ihan mukavan näköinen nuori hollantilaispoju jonka kanssa juteltiin laskuvarjohyppäämisestä (oli juuri tehnyt tandem hypyn).

Koneeseen taas ensimmäisenä jossa odotti mukava yllätys. Purseri ilmoitti, että laittaisi mut bisnes luokkaan istumaan jos mulla ei vaan ole mitään sitä vastaan(ja osoitti samalla vapaata kolmen penkin riviä johon saisin levittäytyä). Voitte varmaan arvata, että otin tarjouksen mielelläni vastaan. Elämäni mukavin lento, kaikin puolin. Tuli vaan vedettyä hirveä määrä limua (jota en yleensä juo lennoilla ollenkaan). Hämmennyin myös kovasti kun juomat saikin laseissa eikä kertakäyttömukeissa. Harmi ettei tällä opiskelijabudjetilla ole varaa lentää bisnesluokassa useammin. Helsinki-Vantaalla oli vastassa taas mukava avustaja pyörätuolin kanssa, matkalaukku tuli hihnalta kolmantena ja mut vielä vietiin pyörätuolissa auton ovelle saakka.

Pakko antaa KLM: lle tunnustusta. Viime vuonna ne hoiti kaiken loistavasti (ainakin verrattuna moniin muihin lentoyhtiöihin) kun jäätiin lumen takia jumiin; uudet lennot, hotellit, ruokaa, alennuksia tuleviin lentolippuihin. Tänä vuonna ne hoiti mut loistavasti nilkka murtuneena kotiin. Eilen oli rennoin ja mukavin matkustupäivä ikinä. Mulla tuntuu olevan aina joulun tienoilla jotain epäonnea joten en mitenkään uskaltaisi ottaa halpalentoyhtiön lentoja jouluksi Suomeen :D

Oli kieltämättä pienoinen shokki laskeutua erittäin sateeseen Helsinkiin. Olin kyllä kuullut ettei lunta ole paljoa, mutta en kuitenkaan odottanut kaatosadetta ja täydellistä lumettomuutta. Glasgowssa kuitenkin oli vähän lunta ja talvista kun lähdin. On tässä kuitenkin hyvätkin puolensa; uskallan mennä ulos ilman että pelkään lentäväni naamalleni joka 'askeleella'.

Sellainen matkustuskokemus tällä kertaa.

Neljän seinän sisällä

Blogin päivitys on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle, koska mieleen ei oikein ole tullut mitään kirjoitettavaa. Neljän seinän sisällä ei kovin villiä elämää pääse viettämään, ja silloinkin kun olen ulko-ovella haistellut raikasta ilmaa niin meidän kadulla ei ole näkynyt yhtään elävää olentoa. Nilkka voi hyvin(jos jotakuta kiinnostaa); kipuja ei ole juuri lainkaan eikä mitään muitakaan epämiellyttäviä tuntemuksia. Tuntuu itse asiassa niin hyvältä, että olen tällä viikolla joka aamu unohtanut murtaneeni sen ja meinannut pompata sängystä tyylikkäästi kahdelle jalalle seisomaan. Viime hetkellä (luultavasti kun kipsi on osunut silmään)olen tajunnut että 'eiii näin saa tehdä' ja äkkiä vaan oikea jalka ylös.
Tällä viikolla ei ole ollut oikein mitään ohjelmaa, ei edes niitä esseitä, ja poikaystäväkin suuntasi maanantaina kotiin. Tämä aiheutti jonkinlaisen shokin koska viimeisen kolmen viikon aikana herra piti musta superhyvää huolta aika lailla 24/7. Aamulla saan puolisen tuntia velloa itsesäälissä ja sen jälkeen pitää aina ryhdistäytyä. Onneksi mulla on vilkas ja yllättävän 'luova' mieli joka keksii keinoja toteuttaa normijuttuja yhdellä jalalla toimiessa (miten kuljettaa tavaroita, pestä pyykkiä ja sitä rataa).

Hassua miten kovasti sitä kaipaakin kävelemistä. Jo se, että pystyisin kävelemään kulman takana olevaan lähikauppaan(kestää normaalisti ehkä 2minuuttia) olisi aivan mahtavaa. Puhumattakaan siitä, että voisin kävellä yliopistolle tai Byres Roadin Waitroseen ostamaan ruokaa ihan itse. Lenkkeily tekisi nyt superhyvää, mutta sellaiset aktiviteetit ovat vielä sen verran kaukana, että parempi keskittyä ensin pienempiin tavoitteisiin :) Huomenna suuntaan sairaalalle jossa kipsi 'hajoitetaan' lentämistä varten, jotta jalka tarvittaessa mahtuu turpoamaan. Lauantaina pitäisi sitten lennellä Suomeen. Olen samaan aikaan utelias ja 'kauhuissani' siitä että miten se tulee sujumaan. Joka tapauksessa pieni maisemanvaihdos tekee varmasti hyvää.

Viime lauantaina kämppikseni järjesti jouluteemaiset 'kotibileet' (kuvassa meidän kirpun kokoinen joulukuusi); Paljon paljon kännisiä, itseäni aika lailla nuorempia, opiskelijoita valtasi asunnon. Lukuunottamatta ulko-oveen kohdistunutta oksennusta ja keittiössä ympäriinsä lentänyttä basilika kasvia kaikki meni yllättävän hyvin. Näin yksijalkaisena en onneksi pahemmin joutunut edes siivouspuuhiin.

Seuraavan kerran päivittelen varmaankin Suomesta! Bye bye Glasgow..Hello Fiinland.

Joululoma!

Syksy meni taas aivan liian nopeasti ohi. Tällä menolla olen hujauksessa 50 vuotias, tai siltä ainakin nyt tuntuu. Esseet on vihdoin palautettu ja kirjaston kirjatkin raahattu poikaystävän toimesta pois. Tulee jotenkin aina vapauttava fiilis kun pääsee niistä lukuisista huoneen valloittavista kirjapinoista eroon, eikä joka kulmasta enää löydy värikkäitä essee muistiinpanoja. Esseisiin en ole tyytyväinen, mutta pääasia että sain ne kaikesta huolimatta kuitenkin tehtyä. Silti, jos C tulee niin kyllä itkettää. Loman jälkeen alkaa kurssit: Mercaneries, Gangs and Terrorists; Private Security in International Politics, Global Inequality and International Development ja Communication and Conflict in World Politics. 

Nyt on kuitenkin loma, eikä opiskeluista tarvitse sen pahemmin tällä hetkellä murehtia! Joulu on ehdoton suosikkijuhlani. Parasta on tietenkin jouluruoka (kinkkua ja turun vihreää sinappia, namm!!) ja se yleinen joulun aikainen tunnelma. Tällä kertaa voin vielä rentoutua oikein kunnolla, eikä tarvitse kauheasti stressata joululahjoista, koska en yksinkertaisesti pääse moisia kunnolla metsästämään. 

Niinkuin olen aikaisemmin (varmaan jo useammankin kerran) todennut niin hieman heikko laskeutuminen laskuvarjolla laittoi lomasuunnitelmat uusiksi. Suunnitelmissa oli mennä päiväreissulle jouluiseen Edinburghiin, tutkailla Glasgowta, tehdä jouluostoksia ja käväistä kotimatkalla Amsterdamin keskustassa. Näistä ei nyt oikein mikään onnistu joten täytyy keksiä jotain muuta viihdyttävää. Kindleen on nyt ladattu lukuisia kirjoja ja ajattelin myös kokeilla kutomista (tästä se mummoutuminen lähtee).

Noin viikon päästä olisi aika lennellä taas Suomeen päin. Toivottavasti Suomessa pääsee nauttimaan ihanan lumisesta joulusta. Täällä kun on nyt vaan synkkää ja sateista. Toiveissa olisi myös että pääsisin tällä kertaa lentämään ilman ongelmia ja ylimääräistä odottelua. Vähän jännittää, että miten kaikki sujuu keppien kanssa..Uskon kuitenkin, että KLM pitää musta tälläkin kertaa hyvää huolta, ja tuleepahan vähän jotain uutta lentomatkustukseen.

Nyt voisin vaikka..tehdä jotain. Ihanan ihmeellistä tämä rentous ja vapaus vaan hengailla. 

(note: viimeistä kuvaa lukuunottamatta postauksen kuvat on otettu Glasgown keskustasta)

Myrsky

Pakko myöntää, että Skotlannissa on välillä mielenkiintoiset kelit. Ensin satoi niin paljon vettä, että annettiin tulvavaroitus ja Glasgown metrokin jouduttiin hetkeksi sulkemaan tulvimisen vuoksi. Sitten tuli lunta ja julistettiin 'adverse weather conditions'. Nyt tälle päivälle on annettu korkein, punainen varoitus tuulen takia jonka odotetaan iskevän kovalla voimalla Skotlannin isoihin asutuskeskuksiin, kuten tänne Glasgowhon ja Edinburghiin. Yliopisto on perunut kaikki luennot ja kokeet tältä päivältä. Lisäksi suurin osa kouluista on joko kokonaan kiinni tai suljetaan lounasaikaan. Sääennusteen mukaan tuulenpuuskat voi puhaltaa jopa 80mph (80mph= n.130km/h) ellei kovempaakin. Tämän vuoksi odotetaankin lentäviä kattotiilejä, sähkökatkoksia ja kaatuvia puita.

Yliopistokin ilmeisesti ennakoi kunnon myrskyä. Sain juuri sähköpostin jossa ilmoitettiin, että koko kampus menee kiinni ja kehoitettiin kaikkia opiskelijoita ja työntekijöitä suuntaamaan kotiin niin pian kuin mahdollista.

Myrskyn odotetaan iskevän tänne Glasgowhon 12 aikoihin, eli noin puolen tunnin päästä. Ulkona tuulee jo aika railakkaasti. Kunhan tuo ikkunani takana heiluva puu ei kaadu sisään niin hyvä tulee.

Jos jotain sattuu kiinnostamaan niin täältä voi seurata miten myrsky täällä Skotlannissa etenee.

The adverse weather conditions and some birthday fun

Ensilumi tulla tuprutti pari päivää sitten, ja eiköhän Skotlantiin sitten samantien annettu kelivaroitus. Yliopistoltakin tuli sähköpostia jossa ohjeistettiin mitä tässä tilanteessa tulee tehdä, kuinka kannattaa varautua ja että toistaiseksi kokeet pidetään aikataulun mukaan. Pohjoisessa ilmeisesti oli kunnolla lunta, mutta täällä Glasgowssa ulkona näytti siis tältä:

Bongasin muuten vihdoin sen meidän hiiren! Istuin sunnuntaina sängyllä kirjoittamassa tämän jakson viimeistä esseetä, kuuntelin musiikkia ja lauleskelin,kun satuin sitten vilkaisemaan lattialle jossa tuolin vieressä hengaili tyytyväisenä pienen pieni musta hiiri(Charles). Ihme otus, yleensä kaikki kaikkoaa kun mä laulan..Se kuitenkin tyytyväisenä hengaili paikalla hetken ja poistui sitten jonnekin. Hieman invalidi kun olen niin en pystynyt seuraamaan, mutta ilmeisesti Charles on aika seurallinen koska oli myöhemmin illalla keittiössä tutkailemassa mitä Julie puuhaili (Julie tosin ei suhtaudu hiiriin yhtä rauhallisesti kuin minä vaan yritti heittää Charlesia pullolla).

Asiasta kolmanteen, eilen oli allekirjoittaneen synttärit. Kutsuin kaverit kylään parille drinksulle ja nehän sitten innostui koristelemaan kipsini uuteen uskoon. Pojat ainakin innostui ideasta sen verran, että piirsivät luonnoksia paperille ennenkuin kokeilivat piirrostaitojaan kipsiin..Signe sen sijaan luotti taitoihinsa heti ja piirsi iloisen sammakon..joka näyttää ihan vihreältä chipmunkilta (maaorava?). Nyt jalassani on kuitenkin iloisen värikäs kipsi:

Tämä kipsi ei valitettavasti välttämättä pysy jalassa pitkään. Huomenna on edessä lääkärireissu, koska isovarvas on turvoksissa ja kipsi tuntuu ehkä hieman löysältä..
Joka tapauksessa, 2 viikkoa ja päivä leikkauksesta, 5 viikkoa ja 2 päivää röntgeniin sekä mahdolliseen kipsin poistoon. En taida ihan vielä ottaa aamukampaa käyttöön.

Nyt hieman fazerin suklaata (ihan vähän vaan, musta edelleen tuntuu että painoa tulee joka päivä 5kg lisää; vainoharhaisuus kunniaan!) ja amazon shoppailua.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!:)

Pelastava limbO sukka

Kun tiistaina sain kuulla, että kipsi pysyy jalassa seuraavat viisi viikkoa (itse asiassa kuusi, koska sain kipsinpoisto/röntgen ajan vasta tammikuun 12 päiväksi) eikä sille saa laittaa lainkaan painoa, päätin että jos ei muuta niin haluan ainakin päästä tänä aikana kunnolla suihkuun ilman epäluotettavia muovipussiviritelmiä. Siispä tilasin tälläisen hämyn näköisen muovisäkkisukan:

Sen kun laittaa jalkaan niin voi mennä kunnolla suihkuun ilman että tarvitsee pelätä kipsin kastumista. Ehkä vähän säälittävää, mutta kunnon lämmin suihku oli mun päivän ehdoton kohokohta.

Alunperin tälle päivälle oli hieman muita suunnitelmia, kuten Nordic Societyn pikkujoulut, sen sijaan istun yksin kotona tekemässä esseitä ja päivittämässä blogia..Pakko myöntää, että mun positiivinen asenne on ollut tänään pahasti koetuksella. Tällä hetkellä en haluaisi mitään niin paljoa kuin mahdollisuutta mennä ulos juoksemaan ja tuulettumaan. Lenkin sijaan pystyn vaan tekemään n.15 minuutin kävelyitä ulkona kepeillä. Tuntuu ainakin aika mukavasti käsissä. Paljonkohan moinen mahtaa polttaa kaloreita..

Nyt kuitenkin pientä siivousta (olen yllättävän hyvä siivoamaan yhdellä jalalla), ja sen jälkeen unten maille. Huomenna pitäisi taas jaksaa vääntää kouluhommia!