Neljän seinän sisällä

Blogin päivitys on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle, koska mieleen ei oikein ole tullut mitään kirjoitettavaa. Neljän seinän sisällä ei kovin villiä elämää pääse viettämään, ja silloinkin kun olen ulko-ovella haistellut raikasta ilmaa niin meidän kadulla ei ole näkynyt yhtään elävää olentoa. Nilkka voi hyvin(jos jotakuta kiinnostaa); kipuja ei ole juuri lainkaan eikä mitään muitakaan epämiellyttäviä tuntemuksia. Tuntuu itse asiassa niin hyvältä, että olen tällä viikolla joka aamu unohtanut murtaneeni sen ja meinannut pompata sängystä tyylikkäästi kahdelle jalalle seisomaan. Viime hetkellä (luultavasti kun kipsi on osunut silmään)olen tajunnut että 'eiii näin saa tehdä' ja äkkiä vaan oikea jalka ylös.
Tällä viikolla ei ole ollut oikein mitään ohjelmaa, ei edes niitä esseitä, ja poikaystäväkin suuntasi maanantaina kotiin. Tämä aiheutti jonkinlaisen shokin koska viimeisen kolmen viikon aikana herra piti musta superhyvää huolta aika lailla 24/7. Aamulla saan puolisen tuntia velloa itsesäälissä ja sen jälkeen pitää aina ryhdistäytyä. Onneksi mulla on vilkas ja yllättävän 'luova' mieli joka keksii keinoja toteuttaa normijuttuja yhdellä jalalla toimiessa (miten kuljettaa tavaroita, pestä pyykkiä ja sitä rataa).

Hassua miten kovasti sitä kaipaakin kävelemistä. Jo se, että pystyisin kävelemään kulman takana olevaan lähikauppaan(kestää normaalisti ehkä 2minuuttia) olisi aivan mahtavaa. Puhumattakaan siitä, että voisin kävellä yliopistolle tai Byres Roadin Waitroseen ostamaan ruokaa ihan itse. Lenkkeily tekisi nyt superhyvää, mutta sellaiset aktiviteetit ovat vielä sen verran kaukana, että parempi keskittyä ensin pienempiin tavoitteisiin :) Huomenna suuntaan sairaalalle jossa kipsi 'hajoitetaan' lentämistä varten, jotta jalka tarvittaessa mahtuu turpoamaan. Lauantaina pitäisi sitten lennellä Suomeen. Olen samaan aikaan utelias ja 'kauhuissani' siitä että miten se tulee sujumaan. Joka tapauksessa pieni maisemanvaihdos tekee varmasti hyvää.

Viime lauantaina kämppikseni järjesti jouluteemaiset 'kotibileet' (kuvassa meidän kirpun kokoinen joulukuusi); Paljon paljon kännisiä, itseäni aika lailla nuorempia, opiskelijoita valtasi asunnon. Lukuunottamatta ulko-oveen kohdistunutta oksennusta ja keittiössä ympäriinsä lentänyttä basilika kasvia kaikki meni yllättävän hyvin. Näin yksijalkaisena en onneksi pahemmin joutunut edes siivouspuuhiin.

Seuraavan kerran päivittelen varmaankin Suomesta! Bye bye Glasgow..Hello Fiinland.