Vielä täällä!Joulu meni leppoisasti syöden, oikeastaan koko Suomessa oleilu on ollut vaan leppoisaa hengailua. Uskaltauduin kuitenkin keppieni kera jopa Prismaan ostamaan kummitytölle joululahjaa(oli yllättävän hankalaa valita minkä Barbin ostaisi..), kävin keskustassa ja kerran jopa 'kävelylläkin'. Sen verran tyylikkäästi nilkka/varpaat kuitenkin vaihtaa väriä kun pitää jalkaa alhaalla etten kovin pitkään pysty 'kävelemään'.
Nyt on siis kulunut viisi viikkoa ja yksi päivä nilkan leikkauksesta. Kaksi viikkoa ja kaksi päivää seuraavaan lääkärikäyntiin ja röntgeniin(ei sillä että laskisin..). Hassua miten sitä pystyykin sopeutumaan mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin ja kehittelemään keinoja saada juttuja tehtyä, hampaiden pesukin yhdellä jalalla seistessä tuntuu jo aivan luonnolliselta. Vaikka kaikki onkin jo helpompaa (sanoisin että paljon on omasta asenteesta kiinni) niin kovasti haluaisin jo päästä kävelemään. Rehellisesti sanottuna karmii kun ei tiedä kuinka pitkään tässä vielä menee. Yliopistollekin olisi kiva päästä, eikä opiskelijabudjetilla viitsisi turhan usein mennä taksilla.
Kunhan tästä paranen niin osaan arvostaa liikkumista aivan uudella tavalla, samoin sitä että pystyn tekemään itse ruokaostokset, kokkaamaan, käyttämään erilaisia kenkiä (mulla on Suomessa nyt mukana vain yksi kenkä, aivan kenkä, ei kenkäpari), seisomaan kahdella jalalla ja erityisesti, voin käyttää muitakin housuja kuin ns. kotihousuja tai verkkareita (legginsit saa jalkaan, mutta se on aina pienoinen operaatio). Housuihin liittyen, yksi pelko on että kun vihdoin pääsen kipsistä eroon niin en enää mahdu lempifarkkuihini. Päätinkin eilen taiteilla vaa'alle katsomaan miltä näyttää. Ei ehkä fiksuin ajankohta kun takana oli kolme päivää joulusyöpöttelyjä. Vaaka ei ainakaan vielä näyttänyt kovin huolestuttavia lukemia, ja kipsikin tietty painaa jonkin verran(paljonkohan?).
Tällä hetkellä odotan, että saisin kipsin pois ja pääsisin kylpyyn, ja rasvaamaan tuon jalka paran. Sitten olisi pian mukava päästä varaamaan jalalle painoa niin ei tulisi noita ihanan ihania lihaskramppejakaan niin useasti(ja säästyisin siltä harhaluulolta että 'noni, nyt mulla on joku veritulppa!'). Toivon, että ainakin toinen näistä toiveista toteutuisi tammikuun aikana. Pidetään sormet ristissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti