Eilen oli pitkä matkustuspäivä Suomeen Amsterdamin kautta, jossa aikaa lentojen välissä oli siis mukavat 7 tuntia. Ei kuullosta kauhean houkuttelevalta ilman murtunutta nilkkaakaan, vai mitä? Yllätyin kuitenkin positiivisesti.
Matka alkoi aamulla kahdeksan maissa ja onneksi kohdalle osui todella mukava ja avulias taksikuski joka jopa soitti mun puolesta lentokentän assistance heput paikalle poimimaan mut. Pienen odottelun jälkeen sieltä saapui mukava vanhempi mies joka vei mut pyörätuolissa check-in tiskille (jonon ohi tietenkin), turvatarkastukseen ja portille. Koneeseen pääsin ensimmäisenä ja paikkakin oli ihan ok. Amsterdamissa mut poimittiin pyörätuolilla koneesta ja pääsin sitten sellaisen 'auton' kyytiin joilla ne ajelee siellä (ette usko kuinka monta kertaa olen toivonut että pääsisin sellaiseen kyytiin kun olen raahannut painavaa laukkuani ympäri Schipholia). En joutunut siihen kamalaan passintarkastus/turvatarkastus sumaan vaan pääsin henkilökunnan oven kautta ja vältyin hirveältä jonotukselta (kaverit jotka saapui myöhemmällä lennolla kertoivat kökkineensä siinä tunnin).
Seuraavaksi mut parkkeerattiin Transfer tiskin luo josta omatoimisesti kinkkailin hakemaan ruokaa jonka jälkeen vetäydyin niiden tiskien takana oleville supermukaville penkeille. Söin, lueskelin ja katselin maikkarin vaalitenttiä. Aika meni yllättävän nopeasti ja sitten olikin aika siirtyä taas portille auton kyydissä. Tällä kertaa kyyditsijänä oli ihan mukavan näköinen nuori hollantilaispoju jonka kanssa juteltiin laskuvarjohyppäämisestä (oli juuri tehnyt tandem hypyn).
Koneeseen taas ensimmäisenä jossa odotti mukava yllätys. Purseri ilmoitti, että laittaisi mut bisnes luokkaan istumaan jos mulla ei vaan ole mitään sitä vastaan(ja osoitti samalla vapaata kolmen penkin riviä johon saisin levittäytyä). Voitte varmaan arvata, että otin tarjouksen mielelläni vastaan. Elämäni mukavin lento, kaikin puolin. Tuli vaan vedettyä hirveä määrä limua (jota en yleensä juo lennoilla ollenkaan). Hämmennyin myös kovasti kun juomat saikin laseissa eikä kertakäyttömukeissa. Harmi ettei tällä opiskelijabudjetilla ole varaa lentää bisnesluokassa useammin. Helsinki-Vantaalla oli vastassa taas mukava avustaja pyörätuolin kanssa, matkalaukku tuli hihnalta kolmantena ja mut vielä vietiin pyörätuolissa auton ovelle saakka.
Pakko antaa KLM: lle tunnustusta. Viime vuonna ne hoiti kaiken loistavasti (ainakin verrattuna moniin muihin lentoyhtiöihin) kun jäätiin lumen takia jumiin; uudet lennot, hotellit, ruokaa, alennuksia tuleviin lentolippuihin. Tänä vuonna ne hoiti mut loistavasti nilkka murtuneena kotiin. Eilen oli rennoin ja mukavin matkustupäivä ikinä. Mulla tuntuu olevan aina joulun tienoilla jotain epäonnea joten en mitenkään uskaltaisi ottaa halpalentoyhtiön lentoja jouluksi Suomeen :D
Oli kieltämättä pienoinen shokki laskeutua erittäin sateeseen Helsinkiin. Olin kyllä kuullut ettei lunta ole paljoa, mutta en kuitenkaan odottanut kaatosadetta ja täydellistä lumettomuutta. Glasgowssa kuitenkin oli vähän lunta ja talvista kun lähdin. On tässä kuitenkin hyvätkin puolensa; uskallan mennä ulos ilman että pelkään lentäväni naamalleni joka 'askeleella'.
Sellainen matkustuskokemus tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti