22min, 30sec

Olen nyt päälle parin viikon ajan käynyt salilla nelisen kertaa viikossa. Siitä on tullut jo ihan rutiinia ja kroppa ja mieli suorastaan himoitsee päästä treenaamaan. Aika mahtava fiilis. Pitää myös hyvin yllä mielenterveyttä opiskelustressin lomassa.

Onneksi meidän yliopiston liikuntatilat on loistavat. Rakennus löytyy aika lailla keskeltä kampusta, vuosi maksaa £50 ja sillä hinnalla pääsee kaikille jumppatunneille total body work outista zumbaan, kuntosalille nostelemaan painoja tai cardio salille juoksemaan. Uima-allaskin löytyy (harmi vaan, että se on tällä hetkellä rempassa) tai jos uiminenkaan ei nappaa niin mene vaikka pelaamaan squashia. Itse pidän eniten meidän upouusista juoksumatoista; kosketusnäytön kautta voi katsella juostessa tv:tä, kuunnella radiota tai omaa ipodia jonka saa helposti liitettyä laitteeseen. Netin kautta voi myös tehdä omia harjoitusohjelmia, ladata ne muistitikulle ja tökätä koneeseen, joka sitten laittaa sinut juoksemaan juuri niinkuin olet ohjelmoinut. Parasta on ehkä kuitenkin laitteissa olevat tuulettimet, ei pääse naama muuttumaan ihan niin punaiseksi kun yleensä.

22min ja 30sec on tällä hetkellä aika jonka pystyn aika huoletta nilkan ja edelleen hieman surkastuneiden lihasten kanssa juoksemaan. Vielä on vähäsen matkaa siihen juoksukuntoon jossa olin ennen marraskuuta, mutta tästä se lähtee. Parasta on se, että meinaan vähän väliä väkisin vaan hymyillä kun juoksen, ja siitä tulee muutenkin huippu olo jälkeenpäin. Mikäs sen parempaa kuin palokunnanpunainen naama ja hikiset vaatteet :D (kuva on jostain netin syövereistä)

Eilen huomasin myös olevani notkeammassa kunnossa kuin..noh..ikuisuuksiin. Kipsi jalassa ei oikein voinut tehdä kauheasti mitään, eikä heti sen pois saanninkaan jälkeen, joten venyttelin (koska tuntui että oli pakko päästä tekemään jotain). Nähtävästi se on vaikuttanut. En muista milloin pää olisi viimeksi solahtanut (onko toi edes sana?) niin helposti polveen.

Jep, tulen näistä pikkujutuista edelleen uskomattoman hyvälle tuulelle. Osaan myös edelleen arvostaa sitä, että voin nukkua juuri siinä asennossa missä milloinkin haluan ja jos haluan vaihtaa asentoa se ei vaadi suurta suunnittelua ja ihmeellisiä toimenpiteitä. Miten voikin olla niin mukavaa nukkua ilman typerää kipsiä jalassa.

Tänään tajusin ensimmäistä kertaa kunnolla, että 'saan' kesällä vedellä ympäriinsä punaiset arvet jalassa hehkuen. Tosi nättiä. Toisaalta, ei se haittaa. Pääasia, että nilkka onnistuttiin laittamaan nätisti kuntoon sen kaiken tuhon jälkeen jonka sille aiheutin. Lisäksi, olen ilmeisesti toipunut nopeammin kuin fysioterapeuttini osasi odottaa joten ehkä ne arvet ei ole mikään paha juttu (muuten, nyt kun turvotus on laskenut niin käsillä pystyy kokeilemaan tasan tarkkaan missä se metallilasta menee). Ja jäipä ainakin iän ikuinen muisto laskuvarjohyppelystä.

Tästä tuli nyt vähän tälläinen höpötys..mutta mun kaikki postaukset taitaa olla vaan höpötyksiä. Joten hei, hienoa jos jaksoit lukea!

Ten days

Kymmenen päivää ja alkaa törkeän pitkä kesäloma. Me ollaan kyllä todella huomattavasti useammin lomalla kuin 'koulussa', tai siltä ainakin tuntuu. Ja silloin harvoin kun ollaan koulussa niin 'saadaan' opiskella kuin viimeistä päivää. Hienosti tasapainotettu.

Joka tapauksessa, blogin päivittely on jäänyt taas vähän vähemmälle. On ollut niin paljon kaikkea tekemistä ettei ole ehtinyt. Hieman nurinkurista; silloin kun ei ole mitään tekemistä niin ei tule päivitettyä kun tuntuu ettei ole mitään kerrottavaa, ja silloin kun on paljon tekemistä niin ei ole aikaa ja/tai energiaa päivittää.

Tällä viikolla oli ensinnäkin aika aloittaa tenttiin luku kurssiin the politics of nationalism and ethnicity. Tai jotain sinne päin, rehellisesti sanottuna en edes muista kurssin 'virallista' nimeä, se on meille vaan nationalism. Ei siinä mitään, pari viikkoa kaiken kaikkiaan aikaa ja yksi vaivainen tentti. Ainoa ongelma on, että musta tuntuu että mulla on liikaa aikaa niin en meinaa saada aikaiseksi mitään, ainakaan kotona. Kirjastoon siis. Tässä on taas se ongelma, että rakkaat Glasgown yliopiston kanssaopiskelijani ovat päättäneet heittäytyä 'villeiksi' ja vallata kirjaston täysin aamu ysiin mennessä. Toisin sanoen, suuntaa sinne tyyliin ennen kasia jos haluat kivan opiskelupaikan (etkä halua vaeltaa jokaista kerrosta läpi ennenkuin löydät ehkä hyvällä tuurilla tilaa). Luulisi, että kirjastossa jossa on yli 10 kerrosta löytyisi hyvin tilaa myöhemminkin, mutta eii..

Joten torstaina oli sitten pakko kammeta ruoto aamu kuuden aikaan sängystä ylös ja suunnata kirjastoon kun se hieman yli seiska aukesi. En edes ollut lähellekään ainoa jolla oli selkeästi tämä sama idea mielessä. Saatiin kaverin kanssa hyvät paikat kerroksesta 10 ja jo kahdeksan maissa kun lähdettiin hakemaan kahvia niin koko kerros oli jo ihan täynnä. Tehokasta kieltämättä aloittaa noin aikaisin, mutta se meinaa myös sitä että väsyttää ja näyttää ihan urpolta:

 Ihana liiskatukka ja silmäpussit. Ja jos joku ihmettelee niin toi oranssi pötkö on porkkanaa. En muuten yleensä julkaise kuvia itestäni, niin miksiköhän ihmeessä päätin aloittaa moisen tälläsellä kuvalla... Kuitenkin, oltiin tosiaan herätty aika aikaisin mikä tietenkin meinasi, että oltiin ehkä asteen verran yliväsyneitä tjv. Eikä se kofeiini ainakaan auttanut. Joten, onnistuimme löytämään primordialism teoriaa käsittelevästä kappaleesta paljon kaksimielisyyksiä. Ei se toisaalta kovin vaikeaa ollut kun kappaleista löytyi lauseita kuten 'kin selection, in other words mating with relatives' tai '..penetration- it is very difficult to know how far'. Tiedän, tosi tosi kypsää. Ei varmaan aina ihan heti uskoisi, että oma ikä on huomattavasti lähempänä 25 kuin 20 vuotta.

Kuitenkin, takaisin itse asiaan. Opiskelu. Täytyy tulevalla viikolla kiriä, koska viikonloppuna on Nordic Societyn vappu hippalot ja siellä olisi kiva pystyä ottamaan rennosti. En kuitenkaan aio seota samaan tyyliin kuin sekosin esseiden kanssa. Toisin sanoen, aion pitää huolen siitä että aika riittää myös kunnon syömiselle, liikunnalle ja kavereille. Tähän mennessä se on ainakin onnistunut hyvin; salilla on käyty ahkeraan, ruokavalioon kuuluu muutakin kuin limua, sipsiä, suklaata ja take-away safkaa ja kavereidenkin kanssa on ehditty viettämään iltaa. Ehdittiin myös Signen kanssa vetämään noin kuuden tunnin tuottelias shoppailureissu. Näistä kivoista jutuista lisää myöhemmin, nyt opiskelemaan. Tänään pitäisi saada Modernismi teoriaosuus luettua (ja olisi myös ihan kiva ymmärtää mitä lukee).

Mites muiden opiskelut sujuu?

Vaihto pienempään

Tänään oli pitkästä aikaa opiskeluvapaa päivä, ja suurin osa päivästä menikin sitten kunnolla siivotessa. Vaihdettiin nimittäin kämppiksen kanssa huoneita. Luovutin erittäin mielelläni isomman huoneen pois ja otin pienemmän tilalle. Tykkään pienemmistä huoneista koska ne tulee yleensä pidettyä siistinä, ja lisäksi, alkoi mennä hermot meidän boilerin kanssa joka sattuupi sijaitsemaan juuri siinä isossa huoneessa..

Kun kasailin tavaroitani ensin eteiseen niin huomasin taas jälleen kerran kuinka paljon sitä roinaa onkaan parissa vuodessa kertynyt..

Aikoinaan matkasin tänne mukanani vain kaksi matkalaukullista tavaraa, ja nyt sitä löytyy tuollaisen kummun verran.
Kävin myös koko vaatevarastoni läpi ja heitin useammankin vaatekappaleen 'lahjoitettavaksi' pinoon. Nyt on vaatekaapissa taas vähän tilaa uusille ostoksille (Barcelona shopping!). Muutenkin, typerää säilyttää vaatteita joita ei ikinä tule pidettyä.

Useamman tunnin uurastuksen jälkeen sain vihdoin kaikki tavarat uuteen huoneeseen paikalleen

Ei mikään sisustuksen mestariteos, mutta mukavan viihtyisä kuitenkin. Jätän suosiolla isommat sisustusoperaatiot hamaan tulevaisuuteen, kun olen (toivon mukaan) töissä ja tiedän mahdollisesti asuvani samassa paikassa pidempään kuin vuoden-kaksi.

Urakan päätteeksi sain syödä palkinnoksi hieman Ben&Jerry's cookie dough jädeä vadelmoilla, pähkinöillä ja rusinoilla varustettuna.

Huomenna onkin taas aika suunnata kirjastoon ja avata tenttikirjat. Enää kaksi viikkoa kolmatta yliopistovuotta jäljellä, joten eiköhän sen jaksa vielä ahkerasti pusertaa.

It's Over and I'm Still Alive!

Voi kamala mikä viikonloppu!Vietin koko lauantain ja sunnuntain kuin sumussa epätoivoisesti editoiden neljää esseetäni. Lauantai iltana tajusin, että yksi niistä (onneksi se lyhyin ja joka perustui lähinnä omaan bullshittaukseen) oli tehty ihan päin puuta, ei muuta kuin deleteä ja uudelleen kirjoittamaan. Eilen kuvittelin sitten, että nyt niitä kaikkia on hiottu ihan tarpeeksi eli kahvittelun (gingerbread latte on muuten yllättävän hyvää) jälkeen sitten vaan kirjastoon tulostelemaan. Eiköhän sieltäkin löydy vapaa tietokone kun on sunnuntai. Nojoo, koko kirjasto oli aivan täynnä, löysin kuitenkin onnekkaasti  hetken etsiskelyn jälkeen vapaan koneen ja pääsin viimeistelemään esseitäni. Se viimeistely sitten kesti parin tunnin sijaan kuusi tuntia..siis kuusi! Enkä kuuden tunnin aikana liikkunut koneelta muualle kuin kerran naistenhuoneen puolelle ja pari kertaa tulostimen ääreen. Lähdin suuntaamaan kotiin vasta kymmenen maissa illalla ison paperipinon kanssa (neljästä esseestä kun täytyy palauttaa kaksi kopiota niin siitä kertyy ihan nätisti paperia) aivan totaalisessa aivokoomassa. Kirjasto oli vielä tuolloinkin yllättävän täynnä esseiden ja lähenevien tenttien kanssa tuskailevaa porukkaa. Kaikesta editoinnissa huolimatta kuitenkin tuntuu, että kaikki esseet on aivan piparista. Katsoin tulostetut versiot juuri läpi ja tuli sellainen olo, että olisi tehnyt mieli juosta kirjastoon uudelleen editoimaan. Fakta vaan on, että jossain vaiheessa on pakko antaa olla. Joka tapauksessa, jos kaiken sen epätoivoisen hiomisyrityksen jälkeen niistä ei irtoa Btä niin..minä lopetan!..tai sitten voisin vaan ensi kerralla aloittaa esseiden teon hieman aikaisemmin.

Tämän hienon viikonlopun kruunasi se etten saanut nukuttua viime yönä oikeastaan ollenkaan. Ja tämä jos mikä on harvinaista, koska oli mikä oli niin en ikinä menetä yöuniani, ainakaan kokonaan. Nyt olin vaan jotenkin niin 'virittinyt' enkä saanut aivojani rauhoittumaan. Lisäksi joka kerta kun olin ehkä nukahtamassa niin poikaystävä alkoi kuorsaamaan kuin karhu, tai varasti tyynyni, tai alkoi juttelemaan unissaan, tai..

Aamu kuudelta luovutin ja siirryin keittiöön juomaan teetä. Hengailen täällä keittiössä vielä puolisen tuntia ja sitten lähden kuntosalille rentoutumaan. Liikunta ja hyvä musiikki parantaa aina fiilistä. Lisäksi ulkona näyttää paistavan mukavasti piristävä aamuaurinko. Voin myös lohduttautua sillä, että ainakin nyt ne kauheat 3-4 viikkoa ovat OHI! Edessä on vielä yksi tentti, mutta siihen yhteen ja ainoaan on hieman päälle kaksi viikkoa lukuaikaa, joten se on kuin lomailua viime aikoihin verrattuna.

Seuraavat pari päivää aion pitää vapaata kaikesta opiskeluun liittyvästä ja nauttia niistä mukavista elämän perusasioista jotka ovat jääneet vähän vähemmälle, kuten kunnon ruokavalio (joko olen syönyt kauheat määrät kaikkea epäterveellistä tai sitten vaan unohtanut syödä), liikunta ja kavereiden kanssa juoruilu. Tänään on myös toisen kämppikseni syntymäpäiväjuhlat (ja ensimmäinen SM-liiga finaalipeli!).


Olen ilmeisesti hieman sekaisin päivistä, koska meinasin päättää tämän postauksen hyvän viikonlopun toivotukseen..ehkä sen sijaan olisi aiheellisempaa sanoa: Hyvää alkuviikkoa! tai Hyvää maanantainata! tai jotain sinne päin..

Almost there

Blogin puolella on nyt ollut vähän hiljaisempaa, koska koulukiireitä on riittänyt vähän liiankin paljon. Esseiden kanssa mennään nyt kunnon loppukiriä ja viimeistä viikkoa. Huomenna on edessä neljännen esseen loppuun kirjoitus, sitten vielä kaikkien neljän esseen editoinnit ja sitten ne on kaikki viimein tehty! Maanantaina on palautuspäivä ja aion myös pitää koko maanantain rentona vapaapäivänä ennenkuin on aika siirtyä lukemaan tenttiin. Tämän suhteen tuskin tulee kovaa kiire tai paniikki, koska tenttejä on vain ja ainoastaan yksi ja siihenkin on aikaa lukea kaksi viikkoa.

Vähitellen alkaa siis stressi helpottamaan ja voi kääntää katseet melkein jo lomia kohti. Takaraivossa mukavasti motivoi vielä opiskelemaan parisen viikkoa tieto siitä, että toukokuussa on edessä ihanat lomareissut

Barcelonaan

ja Lontooseen

Lontoossa on toki tullut käytyä pari kertaa aikaisemminkin, siitä on nyt tullut keväinen perinne kohde. Pari päivää rentoa hengailua. Mennään tosin bussilla. Huolimatta siitä, että kahtena aikaisempana kertana olen bussimatkojen jälkeen vannonut, että ei enää ikinä. Mutta meno-paluun hinnaksi kun tuli £10 niin eipä siinä kauheesti auttanut sanoa ei. Naposteltavaa ja hyvät kirjat mukaan niin enköhän taas pärjää.

Nyt kuitenkin takaisin blogihiljaisuuden pariin, palaillaan maanantaina!

The perfect date night

Torstai iltana oli aika unohtaa opiskelukiireet hetkeksi ja juhlia poikaystävän synttäreitä. Sen sijaan, että olisin lähtenyt juoksemaan hullun lailla ympäri keskustaa yrittäen kehitellä jotain lahjaa päätin viedä herran syömään kivaan italialaiseen ravintolaan West Endissä ja sen jälkeen elokuviin. Vähän niinkuin klassinen 'ensimmäiset treffit' kaava.

Suunnattiin ensin Cresswell Lanella sijaitsevaan ravintola Zizziin (kuva ravintolan nettisivulta).

Ravintola oli aluksi ns. tyhjä kangas. Paikalle päästettiin sitten eräänä iltana Glasgow School of Artin ja Edinburgh College of Artin opiskelijat jotka maalasivat seinät täyteen makeita luomuksia. Itse pidän ravintolan sisustuksesta tosi paljon, erityisesti noista sinne tänne ripotelluista keltaisista tuoleista. Parasta ravintolassa on kuitenkin, hyvän ruuan lisäksi, sisäänkäynti. Astuessasi sisälle näät suoraan avonaiseen keittiöön ja kiviuuniin tuli päällä. Sieltä leijailee heti nenään aivan ihana ruuan tuoksu ja haluat vaan äkkiä päästä pöytään istumaan ja tilaamaan sitä aivan ihanalle tuoksuvaa ruokaa.

Päätin tällä kertaa 'panostaa' ruokajuomaankin vähän enemmän ja tilasin lasin kämppikseni erittäin lämpimästi suosittelemaa rosé- viiniä (Zinfandel). Yleensä saan rosésta kamalat jälkipuistatukset, varmaankin siksi että ne roset joita olen aikaisemmin maistanut ovat kauppojen halppisvalikoimasta tasoa £4/pullo, tämä rosé kuitenkin oli oikeasti jopa hyvää.

Alkupalaksi päätettiin ottaa pieni annos calamaria (isokin olisi kelvannut, mutta oli hieman hintava). Calamari aka. mustekalarinkulat kuuluu myös kategoriaan 'ruuat joita en ollut lainkaan maistanut ennen Skotlantiin muuttoa'. Ja niille (iskä!) jotka eivät ole calamaria vielä maistaneet tai ovat ennakkoluuloisia eivätkä myöskään meinaa maistaa koska se on mustekalaa niin ennakkoluulot pois ja hyviä mustekalarinkuloita dippailemaan! Se on ihan maistamisen arvoinen kokemus.

Zizzissä mustekalarinkulat tarjoillaan hauskasti pienessä 'viinisangossa' jonne on aseteltu alle pala italialaista (feikki) sanomalehteä. Lautasen sivulta löytyy sitten pala sitruunaa (joka ei kyllä enää näy kuvassa) ja herkullinen dippi. Voisin mennä takaisin kyseiseen ravintolaan ihan vaan syömään ison annoksen calamaria. Tämä pieni annos kyseistä herkkua verottaa kurkkaroa £5,95 ja iso taas  £10,25.

Pääruuan valitseminen oli hankalaa, koska lähes kaikki vaikutti hyvältä. Päädyin kuitenkin herkulliseen Calzoneen jonka kanssa tuli pieni salaatti. Valinta osui ihan nappiin, kaikki upposi.

Loppulasku oli noin £40, tämä siis kahden hengen juomista ja ruuista (+se alkupala). Ei mikään superpaha ja huomattavasti halvemmallakin pääsee. Oltiin molemmat todella tyytyväisiä ruokaan ja päätettiin että paikassa täytyy vielä vierailla uudestaan. Zizzillä on myös usein nettisivuilta saatavia tarjouskuponkeja, kuten kaksi pääruokaa £12.95. Näitä tarjouksia kannattaa metsästää jos haluaa päästä halvalla testaamaan kyseistä paikkaa.

Hyvän ruuan jälkeen suunnattiin iloisin mielin Ashton Lanelle Grosvenor elokuvateatteriin. Grosvenor on pieni leffateatteri jossa on mukavat nahkapenkit ja jonne saa viereisestä baarista ostaa leffajuomaksi vaikkapa siiderin tai pullon viiniä. Salin takaosasta löytyy myös kolme sohvaa, jotka maksavat noin £25/per sohva. Olin pitkään halunnut päästä kokeilemaan kuinka mukavia ne oikeasti ovatkaan joten varasin meille keskimmäisen sohvan. Se oli sinänsä virhe, koska tästä eteenpäin haluan nähdä kaikki elokuvat kyseiseltä sohvalta. Se oli mukavaakin mukavampi, parilla tyynyllä ja huovalla varustettu rentoutumisen mekka. Sohvat ovat kahdelle henkilölle mutta niihin mahtuisi helposti neljäkin henkilöä istumaan. Vieressä on pieni pöytätaso johon voi laittaa limun ja popcorni mahtuu mukavasti sohvalle katsojien väliin. Sohvalla on tietysti aina se riski, että jos elokuva on tylsähkö niin siihen on enemmän kuin helppo nukahtaa.

Ainiin, me käytiin katsomassa the Hunger Games. Kumpikaan meistä ei koskaan ollut lukenut niitä kirjoja tai muutenkaan tiennyt elokuvasta sen pahemmin mitään. Itse katsoin leffan trailerin vähän ennen syömään lähtöä. Eli valittiin elokuva ihan kavereiden suositusten perusteella ja se olikin oikeasti ihan hyvä (ainakaan ei nukahdettu sohvalle). Tähän mielipiteeseen saattaa myös tietysti vaikuttaa se ettei tosiaan oltu luettu niitä kirjoja, joten ei tiedetty mitä elokuvassa oli mahdollisesti jätetty pois ja/tai muutettu.

In sum,  mukavaan rentouttavaan ja hauskaan 'treffi-iltaan' ei välttämättä todellakaan tarvita mitään muuta kuin herkullista ruokaa ja leffa sekä hyvää seuraa.

Loving sushi

Jos pitäisi listata suosikkiruuat niin sushi löytyisi varmasti listani top.3 joukosta. En tiedä onko nyt niinsanotusti 'in' tykätä sushista kun sitä tuntuu olevan joka puolella, mutta 'in' tai ei, se on mielettömän hyvää. Maistoin ensimmäistä kertaa sushia vasta vuonna 2009 kun muutin Skotlantiin. Suomessa en ollut edes nähnyt yhtään kunnon sushi-ravintolaa, enkä tiedä kuinka paljon niitä nykyäänkään on. Puhumattakaan siitä minkä hintaista sushi mahtaa Suomessa olla (kaverini laittoi juuri facebookkiin kuvan Citymarketin sushi-paketista joka maksoi 50€..ouch).

Sushin kerrotaan itse asiassa syntyneen vahingossa. Rakkaan ystävämme wikipedian mukaan riisi ei alunperin ollut osa ateriaa vaan tuli kuvioihin myöhemmin kun huomattiin sen sopivan hyvin yhteen kalan makujen kanssa. Tämä tapahtui kun 500-luvulla yksi tapa säilöä kalaa oli laittaa se etikalla maustetun riisin kanssa painavan kiven alle. Kalan annettiin olla pari viikkoa, kunnes kivi otettiin pois ja tilalle laitettiin kevyt kansi, jonka alla kala saikin sitten kypsyä muutamasta kuukaudesta vuoteen.
Karkeasti sana sushi siis tarkoittaa etikalla maustettuun riisin perustuvia ruokalajeja. Yleisimpiä sushilajeja (googlen mukaan ainakin) ovat makizushi eli nori-levään käärityt rullat ja nigirizushi eli ne kämmenessä puristellut pallerot (kuvassa lohinigiri).

Muita sushilajeja ovat mm.

Makit: pienet sushirullat, täytteinä voi olla mm. tonnikalaa, avokadoa tai lohta (oma ehdoton suosikki on tonnikalamakit).


Futomakit: isot sushirullat joissa on useampiakin täytteitä.

Temakit: 'sushituutit' joissa tötterömäisesti asetellun merilevän sisällä on riisiä ja muita aineksia.

Uramakit: riisi ulkopuolella ja merilevä sisäpuolella.

Sushia syödään yleensä sormin tai syömäpuikoilla. Yo!sushista ainakin löytyy myös sellaiset helppokäyttöiset 'syömäpuikot' niille joille syömäpuikot ovat vielä pienoinen haaste. Sushia syödään yleensä soijakastikkeen kanssa (sitä riisiä ei kuitenkaan kannata kastaa soijakastikkeeseen tai koko paketti hajoaa käsiin). Siitä ei kuitenkaan ole ilmeisesti yhteisymmärrystä, tulisiko wasabi sekoittaa soijakastikkeeseen vai ei. Itse olen sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa. Poikaystäväni mielestä taas ei. Kannattaa kokeilla!

Glasgowssa syön useimmiten sushia House of Frasersin kyljessä olevassa Yo!sushissa. Tykkään istua 'baarin' ääressä ja katsella kun värikkäät lautaset täynnä herkullisia ruokiaa vilisee ympärillä. Välillä huomaa kuinka on jämähtänyt minuuteiksi tuijottelemaan ohi kiitäviä lautasia ja pohtimaan mitä nappaisi seuraavaksi. Baarissa istuessa pääsee myös aitiopaikalta katsomaan kuinka niitä erilaisia herkullisia ruokia valmistetaan. Ainoa miinus välillä on ravintolassa soiva japanilainen pop-musiikki. Joskus siihen ei kiinnitä mitään huomiota ja toisinaan se saattaa hieman ärsyttää.

Yo!sushista saa myös muutakin Japanilaista ruokaa kuin sushi sushia. Itse tykkään erityisesti tatakeista. Tataki viittaa Japanilaiseen tyyliin valmistaa kalaa ja lihaa. Kala/liha grillataan/paistetaan erittäin kevyesti, marinoidaan riisietikassa ja leikataan ohuiksi siivuiksi. Tatikiin kuuluu useasti myös inkivääri ja soijakastike.

Yo!sushissa päätän ateriani yleensä Dorayakiin eli japanilaiseen pannukakkuun vadelmakastikkeella:

Viimeksi kävin nauttimassa hyvästä japanilaisesta ruuasta maanantaina, kun yo!sushissa oli 'blue plate Monday'. Eli kaikki ympäri pyörivät lautaset olivat sinisiä ja hinnaltaan £2,3. Innostuttiin tästä vähän liikaa, varsinkin kun viimeksi oltiin vierailtu paikassa joskus lokakuussa..

Hintaa lounaalle tuli mukavat £20/naama. Oli se kuitenkin sen arvoista..

7 random faktaa

Sain jo jokunen aika sitten haasteen Hannalta ja Lauralta kirjoittaa 7 random faktaa itsestäni. Sen jälkeen olisi tarkoitus haastaa 15 muuta blogia tekemään sama. Uskoisin, että melkein jokainen on tämän haasteen jo saanut, joten en lähde erikseen ketään haastamaan. Mutta jos kuitenkaan et ole haastetta saanut niin tästä vain tekemään!

1. Rakastan matkustelua (kuten jo aiemmin todettu), mutta vihaan matkalaukun pakkaamista, purkamista ja lentämistä. En ole lentokammoinen, mutta se on vaan niin tylsää. Joskus vuosia sitten lähtiessäni matkalle minulla oli varmaan jo viikko ennen lähtöä kädessäni lista johon olin koonnut mitkä vaatteet, naamamössöt, kirjat jne tarvitsen mukaan ja puolet matkalaukustakin oli jo pakattu. Nykyään aloitan pakkailun edellisenä iltana ilman mitään listoja. Tästä tosin yleensä kehkeytyy jonkinlainen paniikki, varsinkin kun olen juuri viettänyt kolme kuukautta Suomessa ja alan pakkaamaan matkalaukkuani ilta kymmenen maissa kun lento lähtee aamu kuudelta. Onneksi on silloin äiti auttamassa! Lentäminen oli myös ennen jännää. Nykyään se on vähän sama kuin kulkisi junalla tai bussilla..jos ei niitä ärsyttäviä hitaita turvatarkastuksia lasketa. Matkalaukkujen purkamisesta taas en ole ikinä pitänyt. Menee aina vähän siihen tyyliin, että en pura sitä ennenkuin on ihan pakko.

2. En pysty syömään kauheasti pastaa/riisiä/perunaa tuntematta oloani öklö ähkyksi. Teenkin mieluummin lihan tjv seuraksi ison riittoisan salaatin.

3. Tämä on sama kuin Lauralla. Olen nimittäin armoton lätkäfani. Ensimmäiset SM-liiga ottelut katselin paikan päältä jo ihan pikkutyttönä ja MM-kisojakin olen seurannut telkkarista niin pitkään kuin muistan. Maanantaina hypin hermostuneena ympäri asuntoa kuunnellessani radiosta Pelicans-Kärpät peliä, ja Lahtelaisena olikin syytä riemuita sen pelin jälkeen (tosin, tietenkin ne menee ensimmäistä kertaa välieriin just silloin kun allekirjoittanut on poissa maasta eikä pääse katsomaan).

4. Kirjoittaessani esseitä olen täysin riippuvainen värikynistäni. Aivan värikynistä. Yhdistän aina mielessäni jonkun kappaleeseen siniseen, toisen mustaan jne. Sen mukaan merkkailen muistiinpanoihin kyseisillä väreillä mikä pointti kuuluu minnekin. Lisäksi jokaisella esseellä on pääväri jota käytän miellekarttojen tekemiseen; communication and conflict on pinkki, private security turkoosi, ja inequality&development oranssi. Värikynien ansiosta muistiinpanoni, ja esseen kirjoitus yleensä, on kuin organisoitu kaaos..ilman niitä se olisi vain kaaos.

5. Päässäni on jostain syystä viime päivät soinut jatkuvasti nämä kolme biisiä (ja niitä olen myös lauleskellut kirjoittaessani esseitä):

6. Jos aloitan katsomaan uutta sarjaa (josta on jo tullut useampi jakso) ja todella pidän siitä niin päädyn yleensä katsomaan koko tuotantokauden viikon sisään. Viimeksi näin kävi Downton Abbeyn kanssa, katsoin kaikki jaksot parin päivän aikana.

7. Aloitin, täysin vastoin omia odotuksiani, blogin kirjoittamisen kun muutin Skotlantiin. Tarkoituksena oli pitää sukulaiset ja ystävät Suomessa ajantasalla. Sittemmin blogi on saanut muitakin lukijoita ja ennenkaikkea huomattavasti enemmän kävijöitä kuin osasin odottaa. Rohkeasti saa muuten laittaa kommenttia vaikkei olisikaan mitään tosi fiksua sanottavaa (ei minullakaan ole).