1. Rakastan matkustelua (kuten jo aiemmin todettu), mutta vihaan matkalaukun pakkaamista, purkamista ja lentämistä. En ole lentokammoinen, mutta se on vaan niin tylsää. Joskus vuosia sitten lähtiessäni matkalle minulla oli varmaan jo viikko ennen lähtöä kädessäni lista johon olin koonnut mitkä vaatteet, naamamössöt, kirjat jne tarvitsen mukaan ja puolet matkalaukustakin oli jo pakattu. Nykyään aloitan pakkailun edellisenä iltana ilman mitään listoja. Tästä tosin yleensä kehkeytyy jonkinlainen paniikki, varsinkin kun olen juuri viettänyt kolme kuukautta Suomessa ja alan pakkaamaan matkalaukkuani ilta kymmenen maissa kun lento lähtee aamu kuudelta. Onneksi on silloin äiti auttamassa! Lentäminen oli myös ennen jännää. Nykyään se on vähän sama kuin kulkisi junalla tai bussilla..jos ei niitä ärsyttäviä hitaita turvatarkastuksia lasketa. Matkalaukkujen purkamisesta taas en ole ikinä pitänyt. Menee aina vähän siihen tyyliin, että en pura sitä ennenkuin on ihan pakko.
2. En pysty syömään kauheasti pastaa/riisiä/perunaa tuntematta oloani öklö ähkyksi. Teenkin mieluummin lihan tjv seuraksi ison riittoisan salaatin.
3. Tämä on sama kuin Lauralla. Olen nimittäin armoton lätkäfani. Ensimmäiset SM-liiga ottelut katselin paikan päältä jo ihan pikkutyttönä ja MM-kisojakin olen seurannut telkkarista niin pitkään kuin muistan. Maanantaina hypin hermostuneena ympäri asuntoa kuunnellessani radiosta Pelicans-Kärpät peliä, ja Lahtelaisena olikin syytä riemuita sen pelin jälkeen (tosin, tietenkin ne menee ensimmäistä kertaa välieriin just silloin kun allekirjoittanut on poissa maasta eikä pääse katsomaan).
4. Kirjoittaessani esseitä olen täysin riippuvainen värikynistäni. Aivan värikynistä. Yhdistän aina mielessäni jonkun kappaleeseen siniseen, toisen mustaan jne. Sen mukaan merkkailen muistiinpanoihin kyseisillä väreillä mikä pointti kuuluu minnekin. Lisäksi jokaisella esseellä on pääväri jota käytän miellekarttojen tekemiseen; communication and conflict on pinkki, private security turkoosi, ja inequality&development oranssi. Värikynien ansiosta muistiinpanoni, ja esseen kirjoitus yleensä, on kuin organisoitu kaaos..ilman niitä se olisi vain kaaos.
5. Päässäni on jostain syystä viime päivät soinut jatkuvasti nämä kolme biisiä (ja niitä olen myös lauleskellut kirjoittaessani esseitä):
6. Jos aloitan katsomaan uutta sarjaa (josta on jo tullut useampi jakso) ja todella pidän siitä niin päädyn yleensä katsomaan koko tuotantokauden viikon sisään. Viimeksi näin kävi Downton Abbeyn kanssa, katsoin kaikki jaksot parin päivän aikana.
7. Aloitin, täysin vastoin omia odotuksiani, blogin kirjoittamisen kun muutin Skotlantiin. Tarkoituksena oli pitää sukulaiset ja ystävät Suomessa ajantasalla. Sittemmin blogi on saanut muitakin lukijoita ja ennenkaikkea huomattavasti enemmän kävijöitä kuin osasin odottaa. Rohkeasti saa muuten laittaa kommenttia vaikkei olisikaan mitään tosi fiksua sanottavaa (ei minullakaan ole).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti