22min, 30sec

Olen nyt päälle parin viikon ajan käynyt salilla nelisen kertaa viikossa. Siitä on tullut jo ihan rutiinia ja kroppa ja mieli suorastaan himoitsee päästä treenaamaan. Aika mahtava fiilis. Pitää myös hyvin yllä mielenterveyttä opiskelustressin lomassa.

Onneksi meidän yliopiston liikuntatilat on loistavat. Rakennus löytyy aika lailla keskeltä kampusta, vuosi maksaa £50 ja sillä hinnalla pääsee kaikille jumppatunneille total body work outista zumbaan, kuntosalille nostelemaan painoja tai cardio salille juoksemaan. Uima-allaskin löytyy (harmi vaan, että se on tällä hetkellä rempassa) tai jos uiminenkaan ei nappaa niin mene vaikka pelaamaan squashia. Itse pidän eniten meidän upouusista juoksumatoista; kosketusnäytön kautta voi katsella juostessa tv:tä, kuunnella radiota tai omaa ipodia jonka saa helposti liitettyä laitteeseen. Netin kautta voi myös tehdä omia harjoitusohjelmia, ladata ne muistitikulle ja tökätä koneeseen, joka sitten laittaa sinut juoksemaan juuri niinkuin olet ohjelmoinut. Parasta on ehkä kuitenkin laitteissa olevat tuulettimet, ei pääse naama muuttumaan ihan niin punaiseksi kun yleensä.

22min ja 30sec on tällä hetkellä aika jonka pystyn aika huoletta nilkan ja edelleen hieman surkastuneiden lihasten kanssa juoksemaan. Vielä on vähäsen matkaa siihen juoksukuntoon jossa olin ennen marraskuuta, mutta tästä se lähtee. Parasta on se, että meinaan vähän väliä väkisin vaan hymyillä kun juoksen, ja siitä tulee muutenkin huippu olo jälkeenpäin. Mikäs sen parempaa kuin palokunnanpunainen naama ja hikiset vaatteet :D (kuva on jostain netin syövereistä)

Eilen huomasin myös olevani notkeammassa kunnossa kuin..noh..ikuisuuksiin. Kipsi jalassa ei oikein voinut tehdä kauheasti mitään, eikä heti sen pois saanninkaan jälkeen, joten venyttelin (koska tuntui että oli pakko päästä tekemään jotain). Nähtävästi se on vaikuttanut. En muista milloin pää olisi viimeksi solahtanut (onko toi edes sana?) niin helposti polveen.

Jep, tulen näistä pikkujutuista edelleen uskomattoman hyvälle tuulelle. Osaan myös edelleen arvostaa sitä, että voin nukkua juuri siinä asennossa missä milloinkin haluan ja jos haluan vaihtaa asentoa se ei vaadi suurta suunnittelua ja ihmeellisiä toimenpiteitä. Miten voikin olla niin mukavaa nukkua ilman typerää kipsiä jalassa.

Tänään tajusin ensimmäistä kertaa kunnolla, että 'saan' kesällä vedellä ympäriinsä punaiset arvet jalassa hehkuen. Tosi nättiä. Toisaalta, ei se haittaa. Pääasia, että nilkka onnistuttiin laittamaan nätisti kuntoon sen kaiken tuhon jälkeen jonka sille aiheutin. Lisäksi, olen ilmeisesti toipunut nopeammin kuin fysioterapeuttini osasi odottaa joten ehkä ne arvet ei ole mikään paha juttu (muuten, nyt kun turvotus on laskenut niin käsillä pystyy kokeilemaan tasan tarkkaan missä se metallilasta menee). Ja jäipä ainakin iän ikuinen muisto laskuvarjohyppelystä.

Tästä tuli nyt vähän tälläinen höpötys..mutta mun kaikki postaukset taitaa olla vaan höpötyksiä. Joten hei, hienoa jos jaksoit lukea!