Viisi viikkoa, yksi päivä

Vielä täällä!Joulu meni leppoisasti syöden, oikeastaan koko Suomessa oleilu on ollut vaan leppoisaa hengailua. Uskaltauduin kuitenkin keppieni kera jopa Prismaan ostamaan kummitytölle joululahjaa(oli yllättävän hankalaa valita minkä Barbin ostaisi..), kävin keskustassa ja kerran jopa 'kävelylläkin'. Sen verran tyylikkäästi nilkka/varpaat kuitenkin vaihtaa väriä kun pitää jalkaa alhaalla etten kovin pitkään pysty 'kävelemään'.

Nyt on siis kulunut viisi viikkoa ja yksi päivä nilkan leikkauksesta. Kaksi viikkoa ja kaksi päivää seuraavaan lääkärikäyntiin ja röntgeniin(ei sillä että laskisin..). Hassua miten sitä pystyykin sopeutumaan mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin ja kehittelemään keinoja saada juttuja tehtyä, hampaiden pesukin yhdellä jalalla seistessä tuntuu jo aivan luonnolliselta. Vaikka kaikki onkin jo helpompaa (sanoisin että paljon on omasta asenteesta kiinni) niin kovasti haluaisin jo päästä kävelemään. Rehellisesti sanottuna karmii kun ei tiedä kuinka pitkään tässä vielä menee. Yliopistollekin olisi kiva päästä, eikä opiskelijabudjetilla viitsisi turhan usein mennä taksilla.

Kunhan tästä paranen niin osaan arvostaa liikkumista aivan uudella tavalla, samoin sitä että pystyn tekemään itse ruokaostokset, kokkaamaan, käyttämään erilaisia kenkiä (mulla on Suomessa nyt mukana vain yksi kenkä, aivan kenkä, ei kenkäpari), seisomaan kahdella jalalla ja erityisesti, voin käyttää muitakin housuja kuin ns. kotihousuja tai verkkareita (legginsit saa jalkaan, mutta se on aina pienoinen operaatio). Housuihin liittyen, yksi pelko on että kun vihdoin pääsen kipsistä eroon niin en enää mahdu lempifarkkuihini. Päätinkin eilen taiteilla vaa'alle katsomaan miltä näyttää. Ei ehkä fiksuin ajankohta kun takana oli kolme päivää joulusyöpöttelyjä. Vaaka ei ainakaan vielä näyttänyt kovin huolestuttavia lukemia, ja kipsikin tietty painaa jonkin verran(paljonkohan?).

Tällä hetkellä odotan, että saisin kipsin pois ja pääsisin kylpyyn, ja rasvaamaan tuon jalka paran. Sitten olisi pian mukava päästä varaamaan jalalle painoa niin ei tulisi noita ihanan ihania lihaskramppejakaan niin useasti(ja säästyisin siltä harhaluulolta että 'noni, nyt mulla on joku veritulppa!'). Toivon, että ainakin toinen näistä toiveista toteutuisi tammikuun aikana. Pidetään sormet ristissä!

Vastoin kaikkia odotuksia

Eilen oli pitkä matkustuspäivä Suomeen Amsterdamin kautta, jossa aikaa lentojen välissä oli siis mukavat 7 tuntia. Ei kuullosta kauhean houkuttelevalta ilman murtunutta nilkkaakaan, vai mitä? Yllätyin kuitenkin positiivisesti.

Matka alkoi aamulla kahdeksan maissa ja onneksi kohdalle osui todella mukava ja avulias taksikuski joka jopa soitti mun puolesta lentokentän assistance heput paikalle poimimaan mut. Pienen odottelun jälkeen sieltä saapui mukava vanhempi mies joka vei mut pyörätuolissa check-in tiskille (jonon ohi tietenkin), turvatarkastukseen ja portille. Koneeseen pääsin ensimmäisenä ja paikkakin oli ihan ok. Amsterdamissa mut poimittiin pyörätuolilla koneesta ja pääsin sitten sellaisen 'auton' kyytiin joilla ne ajelee siellä (ette usko kuinka monta kertaa olen toivonut että pääsisin sellaiseen kyytiin kun olen raahannut painavaa laukkuani ympäri Schipholia). En joutunut siihen kamalaan passintarkastus/turvatarkastus sumaan vaan pääsin henkilökunnan oven kautta ja vältyin hirveältä jonotukselta (kaverit jotka saapui myöhemmällä lennolla kertoivat kökkineensä siinä tunnin).

Seuraavaksi mut parkkeerattiin Transfer tiskin luo josta omatoimisesti kinkkailin hakemaan ruokaa jonka jälkeen vetäydyin niiden tiskien takana oleville supermukaville penkeille. Söin, lueskelin ja katselin maikkarin vaalitenttiä. Aika meni yllättävän nopeasti ja sitten olikin aika siirtyä taas portille auton kyydissä. Tällä kertaa kyyditsijänä oli ihan mukavan näköinen nuori hollantilaispoju jonka kanssa juteltiin laskuvarjohyppäämisestä (oli juuri tehnyt tandem hypyn).

Koneeseen taas ensimmäisenä jossa odotti mukava yllätys. Purseri ilmoitti, että laittaisi mut bisnes luokkaan istumaan jos mulla ei vaan ole mitään sitä vastaan(ja osoitti samalla vapaata kolmen penkin riviä johon saisin levittäytyä). Voitte varmaan arvata, että otin tarjouksen mielelläni vastaan. Elämäni mukavin lento, kaikin puolin. Tuli vaan vedettyä hirveä määrä limua (jota en yleensä juo lennoilla ollenkaan). Hämmennyin myös kovasti kun juomat saikin laseissa eikä kertakäyttömukeissa. Harmi ettei tällä opiskelijabudjetilla ole varaa lentää bisnesluokassa useammin. Helsinki-Vantaalla oli vastassa taas mukava avustaja pyörätuolin kanssa, matkalaukku tuli hihnalta kolmantena ja mut vielä vietiin pyörätuolissa auton ovelle saakka.

Pakko antaa KLM: lle tunnustusta. Viime vuonna ne hoiti kaiken loistavasti (ainakin verrattuna moniin muihin lentoyhtiöihin) kun jäätiin lumen takia jumiin; uudet lennot, hotellit, ruokaa, alennuksia tuleviin lentolippuihin. Tänä vuonna ne hoiti mut loistavasti nilkka murtuneena kotiin. Eilen oli rennoin ja mukavin matkustupäivä ikinä. Mulla tuntuu olevan aina joulun tienoilla jotain epäonnea joten en mitenkään uskaltaisi ottaa halpalentoyhtiön lentoja jouluksi Suomeen :D

Oli kieltämättä pienoinen shokki laskeutua erittäin sateeseen Helsinkiin. Olin kyllä kuullut ettei lunta ole paljoa, mutta en kuitenkaan odottanut kaatosadetta ja täydellistä lumettomuutta. Glasgowssa kuitenkin oli vähän lunta ja talvista kun lähdin. On tässä kuitenkin hyvätkin puolensa; uskallan mennä ulos ilman että pelkään lentäväni naamalleni joka 'askeleella'.

Sellainen matkustuskokemus tällä kertaa.

Neljän seinän sisällä

Blogin päivitys on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle, koska mieleen ei oikein ole tullut mitään kirjoitettavaa. Neljän seinän sisällä ei kovin villiä elämää pääse viettämään, ja silloinkin kun olen ulko-ovella haistellut raikasta ilmaa niin meidän kadulla ei ole näkynyt yhtään elävää olentoa. Nilkka voi hyvin(jos jotakuta kiinnostaa); kipuja ei ole juuri lainkaan eikä mitään muitakaan epämiellyttäviä tuntemuksia. Tuntuu itse asiassa niin hyvältä, että olen tällä viikolla joka aamu unohtanut murtaneeni sen ja meinannut pompata sängystä tyylikkäästi kahdelle jalalle seisomaan. Viime hetkellä (luultavasti kun kipsi on osunut silmään)olen tajunnut että 'eiii näin saa tehdä' ja äkkiä vaan oikea jalka ylös.
Tällä viikolla ei ole ollut oikein mitään ohjelmaa, ei edes niitä esseitä, ja poikaystäväkin suuntasi maanantaina kotiin. Tämä aiheutti jonkinlaisen shokin koska viimeisen kolmen viikon aikana herra piti musta superhyvää huolta aika lailla 24/7. Aamulla saan puolisen tuntia velloa itsesäälissä ja sen jälkeen pitää aina ryhdistäytyä. Onneksi mulla on vilkas ja yllättävän 'luova' mieli joka keksii keinoja toteuttaa normijuttuja yhdellä jalalla toimiessa (miten kuljettaa tavaroita, pestä pyykkiä ja sitä rataa).

Hassua miten kovasti sitä kaipaakin kävelemistä. Jo se, että pystyisin kävelemään kulman takana olevaan lähikauppaan(kestää normaalisti ehkä 2minuuttia) olisi aivan mahtavaa. Puhumattakaan siitä, että voisin kävellä yliopistolle tai Byres Roadin Waitroseen ostamaan ruokaa ihan itse. Lenkkeily tekisi nyt superhyvää, mutta sellaiset aktiviteetit ovat vielä sen verran kaukana, että parempi keskittyä ensin pienempiin tavoitteisiin :) Huomenna suuntaan sairaalalle jossa kipsi 'hajoitetaan' lentämistä varten, jotta jalka tarvittaessa mahtuu turpoamaan. Lauantaina pitäisi sitten lennellä Suomeen. Olen samaan aikaan utelias ja 'kauhuissani' siitä että miten se tulee sujumaan. Joka tapauksessa pieni maisemanvaihdos tekee varmasti hyvää.

Viime lauantaina kämppikseni järjesti jouluteemaiset 'kotibileet' (kuvassa meidän kirpun kokoinen joulukuusi); Paljon paljon kännisiä, itseäni aika lailla nuorempia, opiskelijoita valtasi asunnon. Lukuunottamatta ulko-oveen kohdistunutta oksennusta ja keittiössä ympäriinsä lentänyttä basilika kasvia kaikki meni yllättävän hyvin. Näin yksijalkaisena en onneksi pahemmin joutunut edes siivouspuuhiin.

Seuraavan kerran päivittelen varmaankin Suomesta! Bye bye Glasgow..Hello Fiinland.

Joululoma!

Syksy meni taas aivan liian nopeasti ohi. Tällä menolla olen hujauksessa 50 vuotias, tai siltä ainakin nyt tuntuu. Esseet on vihdoin palautettu ja kirjaston kirjatkin raahattu poikaystävän toimesta pois. Tulee jotenkin aina vapauttava fiilis kun pääsee niistä lukuisista huoneen valloittavista kirjapinoista eroon, eikä joka kulmasta enää löydy värikkäitä essee muistiinpanoja. Esseisiin en ole tyytyväinen, mutta pääasia että sain ne kaikesta huolimatta kuitenkin tehtyä. Silti, jos C tulee niin kyllä itkettää. Loman jälkeen alkaa kurssit: Mercaneries, Gangs and Terrorists; Private Security in International Politics, Global Inequality and International Development ja Communication and Conflict in World Politics. 

Nyt on kuitenkin loma, eikä opiskeluista tarvitse sen pahemmin tällä hetkellä murehtia! Joulu on ehdoton suosikkijuhlani. Parasta on tietenkin jouluruoka (kinkkua ja turun vihreää sinappia, namm!!) ja se yleinen joulun aikainen tunnelma. Tällä kertaa voin vielä rentoutua oikein kunnolla, eikä tarvitse kauheasti stressata joululahjoista, koska en yksinkertaisesti pääse moisia kunnolla metsästämään. 

Niinkuin olen aikaisemmin (varmaan jo useammankin kerran) todennut niin hieman heikko laskeutuminen laskuvarjolla laittoi lomasuunnitelmat uusiksi. Suunnitelmissa oli mennä päiväreissulle jouluiseen Edinburghiin, tutkailla Glasgowta, tehdä jouluostoksia ja käväistä kotimatkalla Amsterdamin keskustassa. Näistä ei nyt oikein mikään onnistu joten täytyy keksiä jotain muuta viihdyttävää. Kindleen on nyt ladattu lukuisia kirjoja ja ajattelin myös kokeilla kutomista (tästä se mummoutuminen lähtee).

Noin viikon päästä olisi aika lennellä taas Suomeen päin. Toivottavasti Suomessa pääsee nauttimaan ihanan lumisesta joulusta. Täällä kun on nyt vaan synkkää ja sateista. Toiveissa olisi myös että pääsisin tällä kertaa lentämään ilman ongelmia ja ylimääräistä odottelua. Vähän jännittää, että miten kaikki sujuu keppien kanssa..Uskon kuitenkin, että KLM pitää musta tälläkin kertaa hyvää huolta, ja tuleepahan vähän jotain uutta lentomatkustukseen.

Nyt voisin vaikka..tehdä jotain. Ihanan ihmeellistä tämä rentous ja vapaus vaan hengailla. 

(note: viimeistä kuvaa lukuunottamatta postauksen kuvat on otettu Glasgown keskustasta)

Myrsky

Pakko myöntää, että Skotlannissa on välillä mielenkiintoiset kelit. Ensin satoi niin paljon vettä, että annettiin tulvavaroitus ja Glasgown metrokin jouduttiin hetkeksi sulkemaan tulvimisen vuoksi. Sitten tuli lunta ja julistettiin 'adverse weather conditions'. Nyt tälle päivälle on annettu korkein, punainen varoitus tuulen takia jonka odotetaan iskevän kovalla voimalla Skotlannin isoihin asutuskeskuksiin, kuten tänne Glasgowhon ja Edinburghiin. Yliopisto on perunut kaikki luennot ja kokeet tältä päivältä. Lisäksi suurin osa kouluista on joko kokonaan kiinni tai suljetaan lounasaikaan. Sääennusteen mukaan tuulenpuuskat voi puhaltaa jopa 80mph (80mph= n.130km/h) ellei kovempaakin. Tämän vuoksi odotetaankin lentäviä kattotiilejä, sähkökatkoksia ja kaatuvia puita.

Yliopistokin ilmeisesti ennakoi kunnon myrskyä. Sain juuri sähköpostin jossa ilmoitettiin, että koko kampus menee kiinni ja kehoitettiin kaikkia opiskelijoita ja työntekijöitä suuntaamaan kotiin niin pian kuin mahdollista.

Myrskyn odotetaan iskevän tänne Glasgowhon 12 aikoihin, eli noin puolen tunnin päästä. Ulkona tuulee jo aika railakkaasti. Kunhan tuo ikkunani takana heiluva puu ei kaadu sisään niin hyvä tulee.

Jos jotain sattuu kiinnostamaan niin täältä voi seurata miten myrsky täällä Skotlannissa etenee.

The adverse weather conditions and some birthday fun

Ensilumi tulla tuprutti pari päivää sitten, ja eiköhän Skotlantiin sitten samantien annettu kelivaroitus. Yliopistoltakin tuli sähköpostia jossa ohjeistettiin mitä tässä tilanteessa tulee tehdä, kuinka kannattaa varautua ja että toistaiseksi kokeet pidetään aikataulun mukaan. Pohjoisessa ilmeisesti oli kunnolla lunta, mutta täällä Glasgowssa ulkona näytti siis tältä:

Bongasin muuten vihdoin sen meidän hiiren! Istuin sunnuntaina sängyllä kirjoittamassa tämän jakson viimeistä esseetä, kuuntelin musiikkia ja lauleskelin,kun satuin sitten vilkaisemaan lattialle jossa tuolin vieressä hengaili tyytyväisenä pienen pieni musta hiiri(Charles). Ihme otus, yleensä kaikki kaikkoaa kun mä laulan..Se kuitenkin tyytyväisenä hengaili paikalla hetken ja poistui sitten jonnekin. Hieman invalidi kun olen niin en pystynyt seuraamaan, mutta ilmeisesti Charles on aika seurallinen koska oli myöhemmin illalla keittiössä tutkailemassa mitä Julie puuhaili (Julie tosin ei suhtaudu hiiriin yhtä rauhallisesti kuin minä vaan yritti heittää Charlesia pullolla).

Asiasta kolmanteen, eilen oli allekirjoittaneen synttärit. Kutsuin kaverit kylään parille drinksulle ja nehän sitten innostui koristelemaan kipsini uuteen uskoon. Pojat ainakin innostui ideasta sen verran, että piirsivät luonnoksia paperille ennenkuin kokeilivat piirrostaitojaan kipsiin..Signe sen sijaan luotti taitoihinsa heti ja piirsi iloisen sammakon..joka näyttää ihan vihreältä chipmunkilta (maaorava?). Nyt jalassani on kuitenkin iloisen värikäs kipsi:

Tämä kipsi ei valitettavasti välttämättä pysy jalassa pitkään. Huomenna on edessä lääkärireissu, koska isovarvas on turvoksissa ja kipsi tuntuu ehkä hieman löysältä..
Joka tapauksessa, 2 viikkoa ja päivä leikkauksesta, 5 viikkoa ja 2 päivää röntgeniin sekä mahdolliseen kipsin poistoon. En taida ihan vielä ottaa aamukampaa käyttöön.

Nyt hieman fazerin suklaata (ihan vähän vaan, musta edelleen tuntuu että painoa tulee joka päivä 5kg lisää; vainoharhaisuus kunniaan!) ja amazon shoppailua.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!:)

Pelastava limbO sukka

Kun tiistaina sain kuulla, että kipsi pysyy jalassa seuraavat viisi viikkoa (itse asiassa kuusi, koska sain kipsinpoisto/röntgen ajan vasta tammikuun 12 päiväksi) eikä sille saa laittaa lainkaan painoa, päätin että jos ei muuta niin haluan ainakin päästä tänä aikana kunnolla suihkuun ilman epäluotettavia muovipussiviritelmiä. Siispä tilasin tälläisen hämyn näköisen muovisäkkisukan:

Sen kun laittaa jalkaan niin voi mennä kunnolla suihkuun ilman että tarvitsee pelätä kipsin kastumista. Ehkä vähän säälittävää, mutta kunnon lämmin suihku oli mun päivän ehdoton kohokohta.

Alunperin tälle päivälle oli hieman muita suunnitelmia, kuten Nordic Societyn pikkujoulut, sen sijaan istun yksin kotona tekemässä esseitä ja päivittämässä blogia..Pakko myöntää, että mun positiivinen asenne on ollut tänään pahasti koetuksella. Tällä hetkellä en haluaisi mitään niin paljoa kuin mahdollisuutta mennä ulos juoksemaan ja tuulettumaan. Lenkin sijaan pystyn vaan tekemään n.15 minuutin kävelyitä ulkona kepeillä. Tuntuu ainakin aika mukavasti käsissä. Paljonkohan moinen mahtaa polttaa kaloreita..

Nyt kuitenkin pientä siivousta (olen yllättävän hyvä siivoamaan yhdellä jalalla), ja sen jälkeen unten maille. Huomenna pitäisi taas jaksaa vääntää kouluhommia!

Oliko se sen arvoista?

Tänään on julkisen sektorin lakkopäivä. Arviolta n.2 miljoonaa britti työntekijää on lakossa protestoidakseen hallituksen eläkeleikkauksia. Tämä siis tarkoittaa, että suurin osa kouluista on suljettu eikä julkinen liikennekään ole kunnolla toiminnassa. Sairaaloissakin hoidetaan vaan kiireelliset tapaukset.

Itseäni tämä ei pahemmin koske, koska olen muutenkin jumissa kotona. Eilen oli kontrollikäynti sairaalassa, josta tuli hyviä ja huonoja uutisia. Ensinnäkin, leikkaushaavat on parantunut tosi hyvin(vaikka näytti kyllä pirun rumilta), nilkka vaikuttaa kuulemma oikein hyvältä(vaikka olikin ihan mustelmilla, turvonnut, eikä oikein liikkunut mihinkään, siitä piti siis tietenkin ottaa myös pari kuvaa) ja sain uuden kipsin joka on huomattavasti kevyempi ja pienempi kuin edellinen. Nyt on paljon helpompaa liikkua ja tehdä kaikkea. Huonot uutiset sitten oli, että onnistuin ilmeisesti pistämään nilkan paljon huonompaan kuntoon kuin aluksi tajusinkaan. Se murtui kolmesta kohdasta; onnistuin murtamaan jonkun pikkuluunkin, jonka murtuminen on kuulemma aika harvinaista. Siihen päälle vielä kun sain sen pois paikoiltaan niin voila, perusteellisesti murjottu. Tästä johtuen en saa laittaa jalalle lainkaan painoa, ei vaan seuraavaan kahteen viikkoon, vaan seuraavaan n.5 viikkoon!!!Tämän jälkeen pitäisi ainakin olla vahvat käsilihakset ja vasen jalka...

Pakko todeta, että onneksi lennän jouluksi Suomeen KLM:llä enkä jollain halppis yhtiöllä.

Jos joku antaisi euron joka kerta kun multa kysytään jotain tyyliin 'oliko se sen arvoista' niin tienaisin tässä mukavasti vähän ekstraa. Sanoisin, että oli se tavallaan sen arvoista. Olin halunnut hypätä jo useamman vuoden ja olisin varmasti tehnyt sen kuitenkin jossain vaiheessa. Tietenkin toivon, että laskeutuminen olisi sujunut ilman tapaturmia mutta tapahtuneella ei voi mitään, ja se hyppy oli kuitenkin pääosin hieno kokemus. Tavallaan tekisi vielä mieli hypätä uudestaan, mutta saapi nähdä milloin nilkka on sellaisessa kunnossa että voisi edes moista tosissaan pohtia.

Toinen kommentti joka omaan korvaan kuullostaa välillä hassulta on 'niin, laskeutuessako se sattui vai mites?'. Ei kuules, huitaisin jalkani matkalla puuhun ja siinä se meni.

Tuo kuvassa oleva membership card ei muuten ole lähellekään noin hyvässä kunnossa nykyään, sattui nimittäin olemaan laskeutuessa housujen taskussa, meni vähän ryttyyn. Joka tapauksessa, shit happens ja life goes on..

Tässä olisi nyt viikko ja päivä aikaa kirjoittaa kaksi esseetä(sain yhden toissapäivänä valmiiksi, wihii!). Tällä hetkellä kirjoitan seuraavaa esseetä 'Is it Justifiable for a State to Intentionally Kill Civilians in War?' eli karkeasti käännettynä täytyy vastata kysymykseen siitä voiko siviilien tarkoituksellinen tappaminen olla sodassa oikeutettua. Perjantaina olisi tarkoitus päästä nationalismin esseen pariin, jossa aiheena on modernismi ja Ernest Gellnerin lausahdus 'Do Nations Have Navels?'. Sen jälkeen onkin ensimmäinen semesteri purkissa ja joululoma voi alkaa!

My kindle

Sorruin ostamaan itselleni Kindlen lokakuussa. Perinteisten kirjojen rakastajalle se oli 'iso askel', varsinkin kun olen aina ajatellut, että mikään ei voita 'oikeita' kirjoja. Tiedättehän, se tietty tuoksu ja kun pääsee kääntelemään sivuja.. ja itsestä ainakin on aina vaan kiva kun kirja alkaa näyttää luetulta. Tämä suhteellisen liikkuva opiskelijaelämäni kuitenkin sai harkitsemaan Kindlen hankkimista monestakin syystä. Ensinnäkin, se on ihanan pieni ja kevyt, ja ne kaikki kirjat voi vaan ladata sinne(tai ainakin lähes kaikki). Helpottaa esimerkiksi huomattavasti painorajoituksissa pysymistä kun lentää lomalle Suomeen. Muutenkin sen voi aina pitää laukussa mukana. Toinen iso juttu opiskelumielessä on tietenkin se, että siihen voi siirtää kaikki pdf dokumentit sekä tehdä niihin alleviivauksia ja muistiinpanoja. Erittäin hyödyllinen toiminto sillä tänä vuonna käytin jo ensimmäisen kuukauden aikana n.£15 pelkästään artikkeleiden tulostamiseen yliopistolla!Nyt niitä ei enää tarvitse tulostaa, enkä huku huoneessani armottomaan paperimäärään.

Kuten varmaan tekstistäkin voi huomata, olen Kindlestä aika haltioissani. Päälle kuukauden aikana olen luonnollisesti lataillut sinne jo useammankin kirjan (varmaan lähes kaikki vähänkin mielenkiintoiselta kuullostavat ilmaiskirjat mukaanlukien) odottamaan joululomaa. Lukeminen on aina ollut lempipuuhaani. Nuorempana raahasin aina niin ison kasan kirjoja kirjastosta kotiin, että kirjaston täti alkoi jo ihmetellen kyselemään äidiltäni että luinko oikeasti ne kaikki.  Kun saan hyvän kirjan käteeni niin en yksinkertaisesti pysty laittamaan sitä pois, enkä lukiessa kiinnitä mitään huomiota siihen mitä ympärilläni tapahtuu. Hyvä kirja yleensä päihittää tv-sarjan tai elokuvan milloin vain. Harmillisesti nykyään aikaa 'omalle' lukemiselle on vain joulu- ja kesäloman aikaan, joten kyseisistä lomista täytyy aina ottaa kaikki irti.

Tällä hetkellä joululoman lukulistalta löytyvät ainakin seuraavat kirjat:
Kathryn Stockett,  The Help
Carlos Ruiz Zafon, The Midnight Palace
Leymah Gbowee(vuoden 2011 Nobelin rauhanpalkinnon voittaja), Mighty Be Our Powers: How Sisterhood, Prayer and Sex Changed a Nation at War 
Agatha Christie,  And Then There Were None 


Agatha Christien kirjan olen lukenut aiemminkin, mutta siitä on jo pieni ikuisuus. Listalle olisi tarkoitus löytää vielä lisää luettavaa, joten ehdotuksia hyvistä kirjoista otetaan mielellään vastaan!

Exploring Glasgow ll

Tänään tulee viikko täyteen nilkan telomisesta. Ei varmaan kovinkaan yllättävää ettei mulla ole tästä viikosta kauheasti mitään kerrottavaa. Viikon kohokohdat on ollut tasoa onnistuin kuljettamaan leipäpussin huoneestani keittiöön ja pääsin penkomaan vaatekaappiani sekä putsaamaan huoneessani olevien tasojen(pöytä jne)pinnat (siihen meni kyllä pieni ikuisuus ja jälkeenpäin tuntui kuin olisi tehnyt jonkun urheilusuorituksen). Yhdellä jalalla elely on mukavan haasteellista, varsinkin kun toista jalkaa ei edes normaalisti seistessä saa laskea koskettamaan maata kunnolla.

Ennenkuin mursin nilkkani laskeutumalla varjoni kanssa mutamössöön niin jatkoin nykyiseen kotikaupunkiini tutustumassa suuntaamalla vihdoin kunnolla Glasgow Greenille ja People's Palaceen.

Glasgow Green on Glasgown vanhin puisto, jonka historia alkaa jostain 1450 luvun paikkeilta. Aluksi aluetta käytettiin lähinnä pyykin pesuun, kalaverkkojen kuivaamiseen ja uimiseen. Puisto tunnetaan myös Glasgow Rangers jalkapallojoukkueen syntypaikkana.

Glasgow Greenillä sijaitsee myös People's Palace ja Winter Gardens.

People's Palace on Glasgown historian museo. Sieltä löytyi yllättävän paljon mielenkiintoisia juttuja. Omia suosikkeja oli kuvat ja jäljennös vanhoista asunnoista, sekä sodan aikaiset julisteet ja ohjekirjaset. Pienoismallit Clyde joella rakennetuista laivoista ja sota-aluksista oli myös aika vaikuttavan näköisiä.

Yhden ikkunan alta löytyi tälläinen kyltti:

Museon ulkopuolella on the Doulton Fountain, maailman suurin terracotta suihkulähde. Se rakennettiin aikoinaan juhlistamaan Britti Imperiumin saavutuksia, ja on ollut Glasgow Greenillä vuodesta 1890 lähtien.

Meidän vesivahinko on muuten vihdoin korjattu!Se vesi tuli itse asiassa yläkerrasta eli ei se ollutkaan meidän vesiputki. Nyt mun seinässä on tollaiset hienot kuivuneet kellertävät vesiläiskät..pitäisi varmaan soitella ja kysellä että haluaako asunnon omistajat tehdä noille läiskille jotain.
Nyt on kuitenkin aika ryhdistäytyä esseiden kanssa. Olisi kiva saada ne mahdollisimman pian tehtyä niin voin sitten nauttia joululomasta. Tosin, tajusin juuri etten nyt pysty toteuttamaan mitään mukavista joululomasuunnitelmistani. Välillä näin.

Elämää yhdellä jalalla

Päivä. 3 kotona kipsin kanssa. Yhdellä jalalla eläminen on kieltämättä hieman hankalaa. Erityisen hankalaa siitä tekee se, että en saa laittaa toiselle jalalla lainkaan painoa. Tämähän tarkoittaa sitä, että en pysty edes seisomaan normaalisti paikallaan kun täytyy yrittää pitää toinen jalka jatkuvasti edes hieman ilmassa. Tästä johtuen en pysty esimerkiksi. kokkaamaan tai kantamaan mitään. Enkä pysty myöskään siivoamaan sotkuista huonettani. Tähän päälle kun lisätään se fakta, että tykkään tehdä asiat itse(on äärimmäisen turhauttavaa kun ei oikeasti pysty tekemään paljon mitään) ja se että musta tuntuu että olen lihonut jo ainakin 10kg, niin kohta varmaan on luvassa jonkinlainen turhautumisesta johtuva itkuraivari. Tai sitten ei..yritetään ajatella positiivisesti;

1. Nyt ei tarvitse viedä hetkeen roskia ulos tuonne yököttävälle mutaiselle ja likaiselle kujalle, eikä yleisestikään tarvitse tehdä kotitöitä
2. Sain lisäaikaa esseiden tekoon
3. Kaverit tulee tänne pitämään seuraa, itse ei tarvitse liikkua minnekään
4. Käsilihakset vahvistuu ja ehkä musta tulee notkeampikin kun pitää kurotella..
5 Haluan uskoa, että voin nyt piristykseksi tilata hennesistä yhden hameen jota olen jo pidempään himoinnut
6. Säästän rahaa, kun en pääse kaupungille pyörimään ja tekemään heräteostoksia. En voi myöskään 1. juoda alkoholia, 2. syödä ulkona ravintoloissa
7. Kun lennän Suomeen (erittäin todennäköisesti pääsen lentämään) saan jonkun työntelemään mua pyörätuolissa ympäri Amsterdamin lentokenttää. Eikös apua tarvitsevat myös pääse vähän jonojenkin ohi?

..Jos joku keksii lisää hyviä puolia niin kertokaa ihmeessä?!

Loistava hyppy, Heikko laskeutuminen

Jee, pääsin vihdoin tekemään kauan himoitsemani laskuvarjohypyn!Aivan mahtavaa. Parhaiten ehkä jäi mieleen se mieletön ilmavirta joka vaan vetää mukaansa kun hyppää koneesta ulos..wiuuuhhh!Maisemat oli upeat ja yleisestikin mieletön tunne liidellä korkella ilmassa laskuvarjon kanssa. Olihan se myös samalla vähän epätodellisen tuntuinen kokemus!Ja multa puuttuu jonkinlainen itsesuojeluvaisto, tai sitten mun kroppa ja pää meni vaan ihan jumiin koska koneesta ulos hyppääminen ei jännittänyt lainkaan. Hassua.

Hieno kokemus siis, jos laskeutumista ei oteta huomioon. Onnistuin laskeutumaan ehkä aavistuksen epätasaiseen ja mutaiseen maastoon. Kaaduin siitä vielä sitten naamalleni ja naps. Nilkkaan vähän sattui, mutta sisukkaasti nousin ylös ja ryhdyin kokoamaan varjoani kasaan. Oikea nilkka tuntui jotenkin oudolta, katsahdin sitten alas ja kappas, polvi osoitti suoraan eteenpäin mutta varpaat nätisti oikealle. Vähän siis oli mennyt sijoiltaan. Siinä vaiheessa totesin, että ehkä parasta vaan istua takaisin siihen mutakasaan ja odottaa että joku tulee hakemaan allekirjoittaneen sieltä pois. Hetken päästä mut sitten kannettiin autoon ja kuskattiin n.40minuutin päässä olevaan Falkirkin(NHS Forth Valley) upouuteen sairaalaan.

Sairaalaan saavuin mutainen punaisen oranssi hyppypuku päällä ja pääsin heti sisään. Aika lailla samantien tökättiin suoraan suoneen morfiinia, sitten jotain valiumin tyylistä ja sain vielä ilokaasuakin. Sitten paikalle saapui lääkäri joka kiskaisi nilkan takaisin paikalleen (Auts!!!). Tämän jälkeen olinkin se verran onnellisesti lääkehoureissa että olin vaan mukavan rentoutunut. Nilkka leikattiin maanantai aamuna(se oli murtunut kahdesta kohtaa) ja tiistaina pääsin iltapäivästä kotiin sen jälkeen kun olin näyttänyt, että pystyn liikkumaan kepeillä ihan sujuvasti. Falkirkin sairaala on muuten hienoin jossa olen ikinä ollut, aula näyttää enemmänkin upouudelta lentokentältä joulukuusineen ja liikkeineen. Sain oman huoneen jossa oli tv, ja ruokakin oli yllättäen hyvää. Onneksi päädyin sinne, enkä Glasgown Western Infirmaryyn..

Seuraavien kahden viikon aikana en saa laittaa lainkaan painoa oikealle jalalle. Mielenkiintoiset viikot siis edessä..
Onneksi mulla on ihanan huolehtivainen poikaystävä (joka tosin on ehkä liiankin huolehtivainen nyt, ei meinaa uskaltaa jättää mua edes pariksi tunniksi yksin).

Kyllä se tästä. Tänään aion illalla katsoa jonkun Disney leffan. Niistä tulee aina hyvä mieli..vielä kun saisi Jaffaa niin olisi täydellistä(Disney leffat ja jaffa limu parantaa aina olotilaa).

It's raining inside?!

Istuskelin eilen kirjoittamassa esseetä ja ihmettelin kun naamaan iski pari vesipisaraa. Katsoin ylös ja tadaa, seinästä tiputteli vettä. Vesiputki ilmeisesti vuotaa, aika helmeä. Piti sitten katkaista vedentulo, joka tarkoittaa että meillä ei esimerkiksi keittiössä tule lainkaan vettä. Odotellaan nyt josko joku suvaitsisi tulla katsastamaan tilanteen.

Talojen yleinen kunto on jotain mikä todella ärsyttää mua täällä välillä. Vaikka olisikin remontoitu asunto niin se todennäköisesti on ikivanhassa talokompleksissa, jota ei ole varmaan viimeiseen 50 vuoteen remontoitu millään tavalla. Vielä 'hienompaa' on jos asut asunnossa jota ei ole remontoitu, tai jossa ei ole tuplaikkunoita! Kokolattiamatot, erilliset hanat, hiiret, home, vetävät ikkunat, vanhat putkistot ja kaasulämmitys boilerit(jotka aina välillä tilttaavat) kuuluvat myös usein asumiseen. Glasgowssa on tiestysti vielä se ihanuus, että se on edelleen yksi Euroopen likaisimmista kaupungeista ja ns. yliasutettu. Tilanne ei ehkä ole niin huono kuin sotien jälkeen, mutta tänne on rakennettu kiireellä paljon taloja joiden kunto on jotain aivan muuta kuin hyvä.

Pieni avautuminen, mutta mä en nyt tarvitsisi mitään ekstra juttuja hoidettavaksi tähän väliin. Kouluhommissa on ihan tarpeeksi! Onneksi ihana poikaystäväni hoiti soittelut ympäriinsä ja pääsin aamulla hetkeksi kuntosalille. Toivotaan että joku oikeasti ilmaantuu pian korjaamaan tilanteen (mulla ei aina ole kauheasti luottoa, koska yleensä korjaajaheput ei ikinä ilmaannu silloin kun sanoo ilmaantuvansa).
Nyt esseen kimppuun ja huomenna suuntana Strathallan airfield, jos vaikka pääsisin hyppäämään koneesta ulos ja alas.

Kahdeksan Marika faktaa

Sain juuri Lauralta(kiva blogi, kannattaa kurkata!) 'a blog with substance' tunnustuksen. Kiitoksia!

Ideana olisi ilmeisesti kertoa kahdeksan asiaa itsestään..

1. Olen välillä turhankin kömpelö ja hajamielinen. Viime viikolla käytin suihkusaippuaa hoitoaineena ja laitoin juuri mikrosta ottamani kaakaomukin jääkaappiin..En myöskään ikinä meinaa löytää avaimiani tai puhelintani. Hetkeen en ole telonut itseäni, mutta yleinen suosikkikertomus kavereiden kesken tuntuu olevan kun onnistuin lyömään itseäni ensimmäisenä yliopistovuonna politiikan kirjalla silmäkulmaan josta tuloksena oli musta silmä.

2. Haluaisin jatkuvasti matkustaa jonnekin, yleisestikin olen sellainen 'haluan päästä käymään joka paikassa' tapaus. Jos aloitan listaamaan paikkoja jonne haluaisin lähitulevaisuudessa päästä niin lista päätyy aina vaan venymään ja venymään ja venymään kunnes lopetan listaamisen todeten, että 'sanotaan vaikka että haluan mennä oikeastaan joka paikkaan'. Mutta oikeasti ykkösenä olisi nyt päästä Euroopan ulkopuolelle, mielellään Keski-tai Etelä-Amerikkaan!

3. 'Haluan päästä käymään joka paikassa' taipumuksen lisäksi haluan tietää kaiken. Voisin lukea kirjoja niin historiasta, politiikasta ja psykologiasta kuin biologiasta, maantiedosta ja kielistäkin. Tähän liittyen haluaisin myös oppia lisää kieliä, erityisesti arabiaa, mutta ehkä ensin olisi hyvä harjoittaa niitä kieliä joita olen jo opiskellut(lähinnä siis ranska, espanja ja ruotsi).

4. Nukun yleensä todella hyvin missä vain ja melkein milloin vain. Enkä oikeastaan ikinä näe painajaisia.

5. Nuorempana yksi unelmistani oli päästä ulkomaille opiskelemaan koko tutkintoa, mutta uskoin sen olevan mahdotonta. Eipä ollut! Välillä onneksi muistankin pysähtyä arvostamaan sitä, että teen juuri nyt jotain mistä nuorempana kovasti unelmoin ja olen sitä mieltä, että tänne muutto oli yksi parhaista päätöksistäni ikinä.

6. Rakastan kaikkea suolaista. Voisin varmaan syödä useammankin sipsipussin putkeen ja siinä sivussa pari dippiä. Vaikka kokkaankin nykyään enimmäkseen itse(ja vielä terveellistä ruokaa) niin kiitos taipumukseni syödä epäterveellistä 'roskaruokaa' poikaystäväni on todennut pariin otteeseen, että 'taidat olla niitä joille on siunaantunut pirun tehokas aineenvaihdunta'. En kuitenkaan syö kaikkea mielin määrin  sillä pelkään, että yhtäkkiä paisunkin 20kg. Mutta sipsit on ehdottomasti mun juttu..

7. Olin oikeasti lukioon asti hyvä äidinkielessä ja vihasin sitä kun opettajat lukivat aineitani ääneen koko luokalle. Nyt moisesta ei olisi enää pelkoa, koska suomen kirjoitustaitoni ovat kokeneet aikamoisen romahduksen(teen välillä käsittämättömiä kirjoitusvirheitä eikä sanataivutuksetkaan aina mene ihan putkeen). Blogin kirjoittaminen on kuitenkin hyvä tapa pitää jonkinlaista taitoa yllä.

8. Joulu on ehdoton suosikkijuhlani. En pahemmin välitä lahjoista vaan siitä yleisestä tunnelmasta, jouluvaloista, joululauluista, jouluruuista jne. Jouluna on myös ehdottomasti oltava kunnolla pakkasta ja lunta!

Lopuksi haluaisin jakaa tunnustuksen seuraavalla kahdelle blogille:
Signe http://like-chocolate.com/
Nina  http://www.icreateddisco.net/

Kultainen lapsuus

Taas maanantai!Vielä kolme viikkoa ja kolme esseetä joululomaan. Tällä hetkellä väsyttää ja tuntuu, että siinä on kolme viikkoa ja kolme esseetä liikaa. Joten ajatellaan jotain muuta. Lapsuus! Muistatteko kun oltiin viattomia ja iloittiin aidosti uusista barbeista(tai roboteista tjv) ja launtaikarkkipussista? Silloin myös katsottiin kaikkia legendaarisia lastenohjelmia, jotka pääosin olivat jotain aivan muuta kuin nykyään (ok, rehellisesti sanottuna en edes tarkalleen tiedä millaisia lastenohjelmia nykyään katsotaan..ensimmäisenä tulee vaan mieleen Bratzit tai jotain sinne päin).

Ensinnäkin, muumit oli tietenkin aivan paras sarja. Mörkö tosin pelästytti allekirjoittaneen aika pahasti(youtube petti, löytyi vaan huonolaatuinen ruotsinkielinen versio)..

Toinen suosikki oli muskettikoirat! Porukoilta taitaa vieläkin löytyä VHS nauha jossa pellavapäisenä pikkutyttönä laulan muskettikoirien tunnaria englanniksi. Ottaen huomioon mahtavat englanninkielen taitoni neljä vuotiaana ja faktan etten silloinkaan osannut lainkaan laulaa niin hyvältä kuullosti. Laulamisen lisäksi tietenkin ratsastettiin keinuhepoilla kohti seikkailuja..

Tikun ja Takun pelastuspartio! Tästä oli aivan huippu nintendo peli (peli siihen erittäin alkuperäiseen harmaaseen nintendo 'laatikkoon'), joka oli Zeldan ohella oma ehdoton suosikki!Good times..

                                           

Tontut. Sain joskus nuorempana VHS videon ja katsoin siinä olleet pari jaksoa lukemattomia kertoja. Taisin ajatella, että tontut äärimmäisen kiehtovia ja ne peikot oli aika yökköjä. 

Viimeisenä muttei mitenkään vähäisempänä: Prätkähiiret! Mikään ei päihittänyt prätkähiiriä. Rakennettiin kaverin ja pikkuveljen kanssa pahvilaatikosta präktähiirien 'varikko'  ja leikittiin sitten niillä lukemattomilla prätkähiirileluilla joita talosta löytyi. Jälkeenpäin kun olen katsonut youtubesta pari pätkää niin olen pohtinut, että miten ihmeessä porukat antoi mun edes katsoa koko sarjaa?! Mahtavat dubbaukset kuitenkin :D

'Sinä senkin hanurinlipittäjä' 'Sä oot aika vahva noin rumaks jätkäks'  'Älkää unohtako pikku pikku mulkvistii..'

       

Hiiristä puheenollen. Charles(meidän hiiri) näyttäytyi taas, nyt taidetaan tietää mistä se aina ilmaantuu joten tänään poikaystäväni pääsee virittelemään keittöön hiirenloukkuja..

Mutta mukavaa viikonalkua kaikille ja kauniita unia!

(Fiksut vanhempani muuten joskus sanoivat, että kukaan pikkukakkosen nukkumatissa ei pysty puhumaan koska he ovat syöneet liikaa karkkia. Ja minä höpsö oikeasti uskoin tähän aika pitkään..)

Exploring Glasgow

Pakko myöntää, että olen elänyt pari vuotta tiiviisti West End 'opiskelijakuplassa'. Tarkoittaen siis sitä, että en ole tiettyjä alueita lukuunottamatta pyörinyt Glasgowssa kovinkaan paljoa. Osittain tämä johtuu varmaan myös siitä, ettei luonani ole käynyt kauheasti vieraita joiden kanssa olisi tullut lähdettyä 'turisteilemaan'. Paljon kivoja paikkoja on siis ilmeisesti vielä näkemättä. Tämän vuoden 'projektina' onkin käydä katsastamassa ainakin sellaiset 'peruspaikat' kuin Necropolis, Glasgow Cathedral, People's Palace jne..Taktiikkana on kytätä, että kohdalle sattuu luennoista vapaa päivä jolloin on kohtalaisen kaunis ilma (=ei sada)ja suunnata sitten ihmettelemään enemmän tätä teollisuuskaupunkia (Glasgow oli aikoinaan 'the second city of the empire', siis silloin kauan sitten kun Briteillä oli empire).

Tälläinen täydellinen päiväyhdistelmä osui kohdalle pari viikkoa sitten ja päätettiin Signen kanssa suunnata Necropolis kukkulalle. Necropolis kukkula on siis iso vanha hautausmaa, josta löytyy 'yllättäen' todella vanhoja hautoja. Näkymät ovat myös aika kivat, mutta alueelle ei kannata suunnata pimeän aikaan koska NEDit ja muut hämärätyypit ilmeisesti tykkää viettää siellä aikaansa. Tässä vähän maisemia:

Jos jotain kiinnostaa lukea paikasta lisää niin infoa löytyy esimerkiksi täältä.

Muuten elämä jatkuu edelleen vahvasti opiskelupainotteisena. Tänään palautin toisen esseeni, johon en ollut lainkaan tyytyväinen mutta ainakin sain sen pois käsistä. Kaksi esseetä tehty, kolme jäljellä. 

Nyt kuitenkin rennon illan viettoon kera kaakaon ja lämpimien voileipien(joiden välissä on kinkkua ja Turun Sinappia, herkkua!)

Elämäni miehet

Tai ehkä otsikon pitäisi pikemminkin olla marraskuun miehet. Opiskeluaikataulu näyttää oikein kivalta; n. yksi essee/viikko, kasoittain seminaarilukemista, espanjan kurssi ja ehkä pari kampuskierrosta. Opiskelutaukoja täytyy kuitenkin aina välillä pitää ettei aivot räjähdä ja silloin on mukava saada ajatukset muualle. Tauot on hyvä viettää esimerkiksi seuraavien henkilöiden 'seurassa', saanen esitellä elämäni miehet(marraskuussa):

Gordon Ramsay(ja ihmiset jotka ovat syystä tai toisesta saaneet ravintolansa sekaisin eivätkä usein millään usko tekevänsä pahaa ruokaa; mitä pahaa siinä on jos hummeri on mädäntynyt pataan kiinni tai jäädytetty kana on kova kuin nuija sulatettunakin..):

The Daily Show with John Stewart, hyvää hupia teetauolle.

Yes, Prime minister

Ja sitä rataa..ehkä tavalla tai toisella politiikka painotteista, mutta ehkä se antaa itselleni samalla tekosyyn uskotella että teen jotain hyödyllistä kun katson jotain politiikkaan liittyvää. Sehän on melkein kun opiskelisi!Melkein..

The 5th of November

                                              Remember remember the fifth of November
                                                     Gunpowder, treason and plot..
                                              I see no reason why gunpowder, treason
                                                      Should ever be forgot...

Tänään on Bonfire/Guy Fawkes night. Guy Fawkesin yötä vietetään Briteissä siis marraskuun viidentenä. Syy juhlapäivälle on se, että 1600 luvun alussa joukko katolilaisia suunnitteli räjäyttävänsä Lontoon Parlamenttitalon (Westminster), ja sen mukana parlamentin jäsenet ja kuninkaan, kuskaamalla 36 tynnyriä ruutia sen kellariin. Suunnitelma kuitenkin paljastui ennenaikojaan ja heput(mukaanlukien mr.Guy Fawkes)jäivät kiinni ennenkuin ehtivät räjäyttää mitään. Saman päivän iltana kuninkaan pelastumista juhlittiin ilotulituksin. Ei olekaan varmaan kovin yllättävää, että sitä edelleen juhlitaan ilotuksin.. Paukuttelu alkoi jo aikaisemmin tällä viikolla ja tänään onkin kaiken paukkeen seurauksena ollut ihan uusi vuosi fiilis. Käytiin keskustassa katsomassa Glasgow Greenin ilotulista(pari kuvaa ylhäällä). Oli kieltämättä aika mahtavia raketteja.
Sen ihmeemmin ei tänään ole varaa juhlia, koska joku opiskelijoiden kidutuksesta pitävä henkilö on keksinyt, että Just War kurssilla tehdään 'take home exam', joka on siis 2000-2500 sanainen essee(50% kurssin arvosanasta). Saatiin kysymysvaihtoehdot (joita on kaksi) eilen ja palautus on maanantaina. Ei tämä onneksi ihan niin kauheata ole kuin aluksi pelkäsin, mutta ihan kiitettävästi vie kyllä aikaa.

Kuitenkin, hauskaa viikonloppua kaikille joilla sitä on aikaa viettää!:)

Mini Campus Tour

Olen viime aikoina tehnyt opiskelujen ohella myös vähän töitä (tai 'töitä'). Pääsin viime vuonna yliopiston Student Ambassadoriksi. Saadaan joka viikko sähköpostia yliopiston hommista joissa meidän apua tarvittaisiin, sitten ilmoitellaan jos ollaan vapaana tekemään jotain. Parasta on, että jos on vaikka superkiireiset kaksi kuukautta niin sitten et vaan tee kahteen kuukauteen yhtään mitään. Nämä työt ovat lähinnä joko toimistotöitä (parin viime viikon aikana olen esimerkiksi ollut kokoamassa yliopiston infopaketteja lähetettäväksi lukioille, liimaillut niihin osoitetarroja ja tunkenut niitä Royal Mailin postisäkkeihin), kampuskierroksia tai kaikenlaista sekalaista hommaa iltapäivävisiittien ja Open Day päivien aikana. Pääasiassa meidän työhön kuitenkin kuuluu kertoa minkälainen paikka Glasgown yliopisto on opiskella, millaista opiskelijaelämä on ja millainen paikka Glasgow on asua, tämä tietenkin kuuluu tehdä tavalla joka houkuttelee mahdollisimman paljon uusia opiskelijoita.

Yleisin mitä tehdään on siis kampuskierrokset kouluryhmille tai yksittäisille opiskelijoille ja heidän vanhemmilleen. Yleensä kierros kestää tunnin ja sen jälkeen onkin sitten yllättävän väsynyt(mulla oli lisäksi viime vuonna niinkin hyvä tuuri, että aina kun vedin kierroksen niin satoi kaatamalla vettä). Eilen vedin (aurinkoisen!) aamuisen kampuskierroksen pienelle ryhmälle ruotsalaisia(!) opiskelijoita, jotka olivat ainakin kovia kyselemään kaikenlaista (mikä toki oli mukavaa vaihtelua, turhan usein kun kysyy koko ryhmän kuullen onko kenelläkään kysyttävää niin kaikki vaan heiluttaa päätään ja pysyy hiljaa).

Tässä teille tosi miniversio mainitusta kampuskierroksesta:

Kirjasto (tuo iso betonirakennus)ja Fraser Building. Fraserista löytyy kaikki student servicet, kirjakauppa, lääkäriasema, apteekki, pankkiautomaatti ja ruokala. Ruokalasta saa AINA pizzaa ja ranskalaisia. Yleensä ruokavaihtoehtoja on pizzan lisäksi 3-4. Lisäksi löytyy juomavaihtoehdoksi kaikkea mehusta Skottien rakastamaan oranssiin Irn Bruhun. Kirjastosta taas löytyy 12 kerrosta (omat suosikkikerrokseni ovat 4 ja 10) kirjoja, journaleita, karttoja, ikivanhoja tekstejä, pianoja, tulostimia, tietokoneita jne jne. Paikka on auki aamu seiskasta yö kahteen ja kokonaan kiinni vain 2-3 päivänä vuodessa. Iso rakennus, mutta sieltä on melkein mahdoton löytää opiskelupaikkaa tenttiviikkojen aikana kello 11 jälkeen (yleensä kun et ole ainoa hieman yli 20 000 opiskelijasta joka sinne haluaa linnoittautua)..

Sitten lähdetään kulkemaan kohti päärakennusta ja varaudutaan lukuisiin 'Se näyttää ihan Tylypahkalta' kommentteihin.

Ensimmäisenä tullaan päärakennuksen portille johon lukuisat yliopistossa opiskelleet/opettaneet ja jotain saavuttaneet henkilöt ovat saaneet nimensä(oma nimeni varmasti löytyy portista n.30 vuoden sisään). Tällä hetkellä sieltä löytyy esimerkiksi:

Kapitalismin isä, Adam Smith. Kirjoitti opuksen 'the Wealth of Nations' ja opiskeli sekä oli professorina Glasgown yliopistossa. Adamin mukaan on myös nimetty Social Sciences rakennus ja päärakennuksesta löytyy myös Adamin patsas.

Lord Kelvin: The Man (yhdessä yliopiston museoista on kuvaruutu josta pääsee tutkailemaan Kelvinin tekemisiä ja siinä on otsikkona 'Kelvin: The Man'). Kelvin on se heppu jonka mukaan absoluuttinen lämpöasteikko, kelvin asteikko, on nimetty. Heppu opiskeli Glasgown yliopistossa jo 10 vuotiaana..

James Watt. Insinööri joka teki mm. huomattavia parannuksia höyrykoneeseen, avittaen näin teollista vallankumousta..

Sitten päärakennus. Glasgown yliopisto perustettiin vuonna 1451, kampus oli alunperin keskustassa ja siirtyi tänne West Endiin 1870. Lukuunottamatta yhtä portaikkoa joka otettiin keskustasta mukaan, koko rakennus on vuodelta 1870.

Ns. sisäpihalta löytyy 'The Cloisters' (Holvikaaret). Nätti paikka, mutta yleensä myöskin pirun kylmä. Yläpuolella on Bute Hall, jossa pidetään suurin osa kokeista, konferensseja ja valmistujaisseremoniat.

Seuraavaksi voidaan vähän kurkistaa sisälle.

Ja tässä lopuksi vähän maisemia päärakennuksen eteläpuolelta.

Nyt vielä pari sivua lukemista huomiseen seminaariin ja sitten voinkin hyvin mielin katsoa uusimman jakson 'The Daily Show With John Stewart' ia.