Leffassa Batmanin kanssa

Viime viikolla päätin nauttia kunnon minä -ajasta ja mennä ensimmäistä kertaa yksin leffaan. Olin jo aikaisemmin kuullut paljon kommentteja kuinka yksin leffassa käynti olisi jopa parempaa kuin seuran kera, joten päätin kokeilla. Nuorempanahan tälläinen järjestely ei olisi muuten tullut kysymykseenkään, koska kaikkihan tietenkin vaan tuijottavat yksin leffaan menevää henkilöä suorastaan naureskellen ja tietenkin toteavat että moisen tyypin täytyy olla nörtti luuseri jolla ei selkeästi ole lainkaan kavereita. 

'Kokeilun' leffaksi valikoitui uusin Batman-elokuva jonka melkein kaikki ystävistäni olivat jo nähneet, ja josta olin kuullut paljon kehuja. Leffaevääksi sitruunan makuista vichy-vettä ja järkyttävän kallis rasia mansikoita torilta. Paikka takarivistä ja muistin vielä ottaa silmälasitkin mukaan (olen kai jo niin vanha, että näkökin on alkanut heikentymään).

Lopputulos: Suosittelen lämpimästi. Vaikka elokuvan jälkeen (josta muuten pidin kovasti) onkin välillä kiva jos on mukana seuraa jonka kanssa voi hehkuttaa elokuvaa tai muuten vaan käydä läpi sen tapahtumia samantien, oli elokuviin yksin meneminen ehkä paras veto vähään aikaan. Sai nauttia kunnon minä ajasta ja saavuin kotiin erittäin rentona. Se elokuva oli ainoa seura mitä tarvitsin. Päivän kruunasi vielä se etten ollut saanut parkkisakkoa vaikkei mittarissa tarpeeksi rahaa ollutkaan (kolikot loppui tietenkin kesken).

Eli jos haluat nähdä jonkun elokuvan tai olet muuten vaan tylsistynyt niin ei muuta kun herkkuja laukkuun ja itsekseen leffalippua ostamaan. Oma seura on välillä paras seura.