Unelmia ja Paniikkia

Yliopiston neljäs ja viimeinen vuosi alkaa hyvin pian. Ensi kesänä olen sitten Master of Arts in Social Sciences (with Honours in Politics). Ei kannata hämääntyä tosta maisteri nimikkeestä, ihan undergrad tutkinto se on, mutta jotkin Skotlannin vanhat ancient yliopistot saa antaa tuon tutkintonimen Master of Arts jo kandin jälkeen. Hyvin hämmentävää.

Olen päättänyt etten vielä hae töihin, koska en ensinnäkään tiedä mitä töitä haluaisin tehdä ja tulevaisuudensuunnitelmat on muutenkin niin auki, että haluan ihan sen maisteri maisteri nimikkeenkin hankkia jotta pysyy mahdollisimman monet ovet avoinna(tai edes joku ovi avoinna). Lisäksi aidosti pidän opiskelusta..ja Brittien surkea työtilanne ei kovin vala uskoa siihen, että minkään firman graduate paikkaa saisi, varsinkaan kun en tiedä mitä edes haluan tehdä. Muuten, niille jotka ei opiskele täällä päin selvennykseksi: täällä (niinkuin ei esim. ilmeisesti jenkeissäkään) ei ole itsestäänselvyys, että maisteri tehtäisiin eikä firmoissa oleteta että sellainen välttämättä olisi suoritettu.

Mieli siis halajaa maisteria suorittamaan. Tässä kohtaa tuleekin sitten eteen pari 'pienoista' ongelmaa. Se ei ole itsestäänselvyys, että minnekään pääsee sisälle. Voin sen verran paljastaa, että honours kurssieni keskiarvo tällä hetkellä on 1st (mutta vielä on vuosi jäljellä..), joten sen suhteen on asiat toistaiseksi ok, mutta arvosanat ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Se isompi ongelma onkin sitten se kuuluisa ja paljon puhuttu Raha. Eniten haluaisin pysyä tällä ihanalla sateiselle saarella, joskin ehkä muuttaa hieman tuonne etelän suuntaan, ja koska täällä ei sitä maisteria niin yleisesti tehdä (ja meininki muutenkin vähän eri kuin Suomessa) niin nehän sitten maksaa, aivan pirusti. Yhteiskuntatieteiden luvatussa mekassa, LSE:ssä, saisi pulittaa haluamastani ohjelmasta n. £17,500 (tämä siis euroina sen päälle 20 000). Tämä siis on pelkkä lukuvuosimaksu. Muissakin kouluissa luvut hipovat sitä kymppitonnia. Rahoitusta voi aina yrittää saada, mutta sitä on erittäin vähän tarjolla ja hakijoita on yleensä paljon.

Tästä syystä olen päättänyt luultavasti hakea myös Ranskaan (jossa se on iiihan vähän halvempaa) ja Ruotsiin (jossa se on Suomen tapaan ilmaista). Saatan myös heittää hakemuksen Helsinkiin, mutta sinne tuntuu olevan hankalahko hakea ilman valmista tutkintoa eikä Suomeen paluu muutenkaan nappaa.
Harkitsin myös jenkkeihin hakemista, mutta siinä rumbassa olisi pelkästään GRE testien tekemiseen ja hakemusmaksujen hoitamiseen mennyt niin paljon rahaa, että ei hyvää päivää..Ja olisi pitänyt lukea tohtoriksi (jotta saisi sen rahoituksen); tutkijaksi tuskin haluan vaikka Dr. liite nimen edessä olisikin aika cool.

Nyt siis panikoin, koska mitä jos pääsen jonnekin sisään mutta ei ole varaa mennä??Tai mitä jos en pääse minnekään??Tai pääsen vaan jonnekin minne on oikeastaan edes halua, mutta olen sinne kuitenkin varavaihtoehtona F hakenut?? tai tai tai..

Joku 'fiksu' voisi nyt heittää, että jos olisin vaan päätynyt Suomessa yliopistoon niin ei tarvitsisi tuskailla tällaisia. Ehkä ei, mutta toisaalta en sitten luultavasti olisi läheskään yhtä tyytyväinen elämääni kuin mitä olen nyt. Asioilla on onneksi tapana järjestyä. Jos ei muuta niin myyn koko omaisuuteni ja lähden jonnekin autiolle rannalle harjoittelemaan surffausta..täytyy nyt vaan uskoa, että aina sitä jotain keksii ja elämä etenee.

Eihän sitä myöskään tiedä, vaikka kävisi aivan uskomaton tuuri ja syliin tipahtaisi loistavan yliopistopaikan lisäksi antelias rahoitus. Kyllähän ne joillekin menee..


In English: I have a 'future panick' But I'll try to believe that these things tend to sort themselves out and everything will be fine in a way or another.