..eli hienosti suomennettuna humanitaarinen interventio tarkoittaa siis yleisesti sotavoiman käyttämistä toista valtiota vastaan aikeena lopettaa ihmisoikeusloukkaukset tjv joita kyseisessä maassa on meneillään(mä olen täysin menettänyt kykyni selittää näitä juttuja suomeksi). Periaate sai alunperin alkunsa Holokaustin jälkeen kun todettiin, että 'Never again'. Yksi merkittävimmistä syistä miksi humanitaarinen interventio koetaan ongelmalliseksi on se, että se rikkoo yhtä kansainvälisen politiikaan/yhteisön perusperiaatetta eli valtion oman alueen koskemattomuutta(sovereignty, non-intervention). Lisäksi on epäselvyyttä siitä kenellä on oikeus päättää mitkä ovat riittäviä syitä interventioon, milloin interventio pitäisi tehdä ja kenen johdolla/vastuulla interventio loppujen lopuksi on; YK:n, USAn vai jonkun muun. Interventio voi myöskin vain pahentaa tilannetta, jos sitä ei tehdä oikeaan aikaan ja kunnolla. Eli tiivistetysti ongelmallista. Itse olen sitä mieltä, että humanitaariselle interventiolle pitäisi olla hyvät perusteet, jotta sitä ei päästäisi käyttämään tekosyynä toisen maan asioihin puuttumiseen(ja myöskin jotta toiseen maahan ei vaan paineltaisi pahentamaan asioita), Mutta en myöskään mitenkään koe sitä hyvänä vaihtoehtona että muu maailma niin sanotusti vain katselee vierestä kansanmurhaa tmv.
Ja miksikö pohdin moisia tällä hetkellä? Koska katsoin juuri dokumentin 'The Ghosts of Rwanda' joka kuvasi vuoden 1994 Rwandan kansanmurhan tapahtumia, ja josta jäi niin sanotusti erittäin paha maku suuhun. Kun kyseessä oli noin selkeä kansanmurha niin miten asialle ei voitu tehdä mitään...
Dokumentti myös toi mieleen Tampereen yliopiston kv politiikan pääsykokeesta lukemani kappaleen Humanitaarisesta interventiosta ja sisällissodasta Darfurissa joka alkoi 2003(http://www.savedarfur.org/). Obamalla oli asiaan aikoinaan tälläistä sanottavaa:
Tässä yhteydessä voisi myös puhua siitä kuinka etnisyys, uskonto jne (erilaisuus yleensäkin) on sarjassamme maailman turhimmat ja typerimmät syyt tappaa. En kuitenkaan lähde siihen aiheeseen, koska sitten en pysty lopettamaan.
Ehkä hieman kornia, mutta satuin vielä kyseisen dokumentin jälkeen kuulemaan seuraavan biisin:
Sen jälkeen olikin ihan täysi 'maailmanparannus' vaihe jo päällä..
Olipas piristävä postaus, mutta välillä näin.
Ignorance is not always a bliss.
Ei ainakaan saisi olla.
Hieno referaatti aiheesta. Olen nauttinut väkijuomia, mutta mielestäni samanlaiset periaatteet isomman puuttumisesta pienemmän asioihin oli myös Suomessa havaittavissa Kekkosen aikana. Urho teki sen mitä Nl pyysi, hyvänä esimerkkinä noottikriisi.. Toisaalta maailmalla on ajattelua viety vieläkin eteenpäin esim. tsekeissä -69. Antaa vain kaikkien kukkien kukkia, vak mitä : ) - Ville K.
VastaaPoista