Kärventyneet aivosolut

Pitkän opiskeluputken jälkeen on sellainen olo kuin aivot olisi käyneet niin kierroksilla, että ne loppujen lopuksi jossain vaiheessa täysin huomaamatta syttyi tuleen ja kärventyi hiillokseksi. Nyt yritän niillä vähäisillä jämillä vielä puskea eteenpäin. Tavallaan en ole varinaisesti stressaantunut, mutta aina välillä meinaa mennä hermot. Varmaan muillekin tuttuja tuntemuksia?

Tänään ja huomenna aion pitää tauon kurssiesseistä, se tulee tarpeeseen. Esseiden sijaan suunnitelmissa on kirjoitella lopputyön muistiinpanoja. Jep, omasta mielestäni tämä on mahtavaa vaihtelua ja aika huippua. Tarvitsen vaihtelua, ja valitettavasti aikatauluun ei nyt mahdu täysin opiskelusta vapaata päivää joten tämä järjestely saa luvan kelvata. On myös korkea aika välillä katsella lopputyötä, jouduin nimittäin juuri kaivamaan arkistojen perukoilta esiin sen tutkimussunnitelman muistuttaakseni itseäni siitä mitä tarkalleen ajattelinkaan tehdä. Mainitsen tämän ihan vain kitkeäkseni joidenkin sukulaisteni harhaluulon siitä, että mä vaan rennosti biletän täällä, hah!

Kuten kuvista voi päätellä niin olen kuitenkin ehtinyt nauttia myös vähän ihanasta auringonpaisteesta josta on päästy iloitsemaan täällä jo pari päivää. Mieluummin auringonpaistetta ja hieman viileää kuin lämmintä ja vesisadetta! Kunhan ei sada kunnolla lunta, koska sitten kaikki menee täällä ihan sekaisin ja päin p:tä. Eikä yhtään nappaisi liukastella joka paikkaan ja jäädä mahdollisesti jonnekin lentokentälle jumiin (taas).

Tässä on samalla pitänyt yrittää pohtia mitä tulevaisuudelta haluaisi. Olen nyt aika varmasti päättänyt, että jos haluan vielä kaiken tämän vuoden tuskan jälkeen tehdä maisterin niin teen sen todennäköisesti täällä. Tai siis, haen tekemään sen täällä ja kaiken logiikan mukaan minun pitäisi myöskin päästä sisään. Viihdyn täällä todella hyvin ja se kurssi jonka ajattelin tehdä vaikuttaa aika huipulta, mutta silti rehellisesti sanottuna pääsyy tänne jäämiseen on raha. Glasgown lukuvuosimaksut on huomattavasti alhaisemmat kuin monessa muussa yliopistossa, ja saan siihen vielä 10% alennuksen koska kuulun yliopiston alumniin. Olen luultavasti tarpeeksi 'fiksu' päästäkseni joihinkin Lontoonkin yliopistoista, en vaan yksinkertaisesti ole tarpeeksi rikas.

Lisäksi olen kärvistellyt lisää aivosoluja miettimällä mitä töitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Meinasin hakee erään firman 'avoimeen päivään', mutta sitten näin minkälainen hakemus pelkästään tähän tutusmispäivään oli, melkein jo pelkästään sen näkeminen imi minusta kaiken elämänilon ulos. Yrittänyttä ei laiteta joten katsotaan josko jossain vaiheessa olisi aikaa ja energiaa siihenkin.

Rankkaa aivotyötä tämä viimeisen vuoden opiskelijan elämä.