Ne Mahtavat Pohjoismaat

Olen jo useampaan kertaan miettinyt, että voisin kirjoittaa tästä pari sanaa mutta jotenkin se on aina jäänyt. Tänään kuitenkin Kansainvälisen Turvallisuuden seminaarissa tuli taas jonkinlaista Pohjoismaat 'ylistystä' joten ajattelin nyt kirjoittaa hieman tästä 'ilmiöstä'..Tästä tulee vähän sellainen 'aivopieru' teksti, eli ajatuksen virtaa.

En ole ikinä kokenut 'vihaavani' Suomessa asumista, tai ajatellut että se on ihan kökkö paikka. Olen kuitenkin valittanut ties mistä ja himoinnut päästä ulkomaille, varmaan koska on ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Ulkomailla asuminen on kuitenkin opettanut minut arvostamaan monia asioita Suomessa joihin en aikaisemmin haaskannut ajatustakaan, samalla olen kuitenkin huomannut joitain uusia asioita jotka eivät ehkä ole kovin hienosti. Miten sen nyt sanoisi, tullut vähän tervettä jossain määrin 'ulkopuolisen' perspektiiviä joihinkin asioihin kun on paikka johon ihan kunnolla verrata (juupa juu, ikinä ei saisi verrata ja sitä rataa). Mitä ehkä yritän sanoa on että mielestäni Suomi on kaiken kaikkiaan aika mahtava paikka asua ja on ihanaa että voin aina palata sinne, mutta samalla Suomi ei ole täydellinen, ja haluan edelleen asua täällä Briteissä.

Koska tiedän Suomesta paljon sekä hyviä ja huonoja puolia, niinkuin muistakin Pohjoismaista kiitos lukuisten ystävieni (Islantia ei muuten nyt lasketa), niin minua usein suuresti huvittaa se kuinka mahtava käsitys monilla ihmisillä täällä on Pohjoismaista. Aluksi se huvitti minua aivan älyttömästi, koska itse olen vain kuunnellut kuinka kaikki pohjoismaalaiset kaverini valittaa siitä mikä missäkin Pohjoismaassa on milloinkin vikana. Ja jos jotkut osaa valittaa, niin pohjoismaalaiset ainakin. Poikaystäväni mukaan se johtuu siitä, että ollaan totuttu kunnon hyvinvointiyhteiskuntaan, tai ainakin ollaan sitä mieltä että sellainen pitää saavuttaa, joten pusketaan kiihkeästi sitä kohti. Kuitenkin, olen viime aikoina tajunnut, että moni asia Pohjoismaissa on erittäin hyvällä tolalla verrattuna moneen muuhun maahan. 

Ennen minulle ei esimerkiksi tullut mieleenkään ettei olisi itsestäänselvää saada vanhempian tuloista riippumatonta opintotukea, ja lainaa, olin vaan käärmeissäni siitä että sitä saa niin vähän (tässä kyllä oikeasti hävitään verrattuna muiden Pohjoismaalaisten opiskelijoiden tukiin verrattuna). Sitten muutin tänne ja tajusin että Pohjoismaat on tässä opintotukiasiassa, kuten monessa muussakin, ehkä enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Olen tosin edelleen sitä mieltä, että opintotuki voisi olla vähän korkeampi..

Kuitenkin, en ole ihan varma miten suhtautua välillä seminaareissa ja luennoissa vallitsevaan ns. 'Pohjoismaat ylistykseen'. Kertoja on varmaan ollut useampikin, mutta pari tiettyä on jäänyt mieleen. Ensimmäinen oli kun eräällä kursilla oli EU-luento ja luennoitsija uteliaisuuttaan pyysi kaikkia Pohjoismaalaisia nostamaan käden ylös, ja heitti sen jälkeen kommentin tyyliin 'jos jonkin maan kansalaisille olette kateellisia, niin heille'. Toinen mieleenpainuva kerta oli viime kevään kehitysmaita käsittelevällä kurssilla, jossa melkein joka tunnilla mainittiin se kuinka hyvin Pohjoismaat (paitsi Suomi välillä, heh) hoitaa kehitysavun jaon sun muut hommat. Sitten eräässä seminaarissa proffa tajusi, että me kolme jotka istuttiin vähän sivussa (oltiin saavuttu paikalle vähän myöhässä) oltiin kaikki Pohjoismaalaisia, jonka jälkeen hän kävi innoissaan selittämään siitä kuinka tälläinen Pohjoismainen yhteistyö on oikeastikin olemassa kansainvälisissä foorumeissa ja kehitysavussa ja ties mitä ja kuinka kiehtovaa olikaan nähdä että sitä tapahtuu ihan näin yksilö tasollakin. Sitten sitä päiviteltiin siinä hetki ja minä en tiennyt miten päin olisin ollut, kun olin ihan käsittämättömän vaivaantunut siitä tuijotuksesta. Viimeisimmät mieleen painuneet kerrat on tältä syksyltä, kun Jenkeistä juuri tullut luennoitsijamme on heittänyt Pohjoismaat 'rulettaa' kommentteja. Hänestä tuntuu olevan hauskaa kun moni kurssilla on Pohjoismaista. Tänään puhuttiin siitä kuinka yleensä aseelliseen konfliktiin, tai 'tökkäykseen', vastataan helposti samalla mitalla (ja yleensä maan sisäinen mielipide kannattaa sitä) ja sitten ajaudutaan konfliktispiraaliin. Tässä kohtaa tietenkin vaaleahiuksinen ruotsalainen avaa suunsa ja toteaa; 'no en nyt tiedä, jos kyseessä olisi Ruotsi niin en usko että ihan noin vaan lähdettäisi sotaan'. Tähän meidän luennoitsija totesi, että 'niin, pitäisi ehkä laskea ne mahtava Pohjoismaat pois tästä skenaariosta', ja mun teki kauheasti mieli heittää meidän vakio vitsi; Mikä on maailman ohuin kirja? Ruotsalaiset sotasankarit.

Sitten tulee tietenkin välillä niitä 'ai sä olet Suomesta, olet sitten saanut maailman parhaan koulutuksen ennen tänne tuloa'. Hauskin tilanne ehkä tuli kun tein yhtä ryhmätyötä henkilöiden kanssa joista suurinta osaa en tuntenut ennestään lainkaan, ja käytiin sitten puhumaan meidän lopputöiden aiheista. Eräs ryhmän pojista totesti, että lyhyesti sanottuna hänen lopputyönsä aihe on Pohjoismaat ja miksi ne on niin paljon parempia kuin muut. Oli vaan pakko todeta siihen väliin, että 'jos haluat kuulla niitä negatiivisiakin puolia niin kysy pois'. Poika rukka meni ihan hämilleen, kun ei tajunnut että olen Suomesta. Ja hänen mielestään se ei selkeästikään ollut yhtään hauska heitto.

Välillä mietin, että mitäköhän muut oppilaat meistä tuumaa. Istutaan siellä tyytyväisenä nauttimassa ilmaisesta koulutuksesta, koska SAAS maksaa meidänkin paitsi norjalaisten lukuvuosimaksut kun samalla saadaan kotimaasta tukia elämiseen (Tämä ei muuten sinänsä liity tähän, mutta tänään oli huvittavaa kun meitä istui seminaarissa säkällä kulmassa neljä pohjoismaalaista, jotka kaikki satuttii olemaan sinisilmäisiä blondeja). Jotkut tekee lisäksi sitä, mielestäni ärsyttävää, 'no mutta meillä Suomessa/Ruotsissa/Norjassa/Tanskassa..' Itse olen yrittänyt nykyään välttää kyseistä lähestymistapaa, koska välillä tuntuu että se saattaa hieman ärsyttää muitakin ihmisiä, vähän niinkuin, että jos meidän kotimaat kerran on niin loistavia niin miksi me haluttiin lähteä pois.

Mitä Pohjoismaalaisiin yleensäkin tulee niin voisin höpöttää vaikka mitä hauskaa mitä olen näiden päälle kolmen vuoden aikana huomannut, koska vaikka minulla on paljon myös muun maalaisia kavereita, niin suurin osa läheisistä ystävistäni täällä sattuu jotenkin kummasti olemaan Pohjoismaista, poikaystäväni on esimerkiksi Tanskasta ja paras ystäväni täällä Ruotsista. Meillä on ainakin aina porukassa hauskaa kun kiusataan toisiamme stereotypioilla ja kerrotaan 'hauskoja' vitsejä. Ja tietenkin, aina kun tulee joku tutkimus ilmoille missä oma maa on ollut se paras niin siitä täytyy muistaa ilmoittaa niille muille, ei niin 'hyvien' pohjoismaiden edustajille.

Sellainen ajatusvirta tällä kertaa. Nyt on palattava sen asian pariin minkä takia tänne alunperinkin muutin; opiskelun!

(Kaikki postauksen kuvat on haettu googlen image searchista)