Hyvä teko, Hyvä mieli

Sain tänään postia:

Kuvassa on siis NHS verenluovutuskortti. Kävin luovuttamassa verta yliopistolla (terveysviikko) marraskuussa vähän vajaa viikko ennen epäonnista laskuvarjohyppyäni. Kesälläkin olisin mielelläni luovuttanut verta Suomessa, mutta valitettavasti vereni ei ollut ilmeisesti tarpeeksi 'pohjoismaalaista' koska olin viettänyt yli kolme kuukautta pohjoismaiden ulkopuolella, ja olin ollut Suomessa vasta pari kuukautta. Ei sitten. O+ vereni kuitenkin kelpasi täällä ihan hyvin. Nyt on pakosta edessä pidempi tauko johtuen nilkan leikkauksesta ja kuntoutuksesta, mutta varmasti palaan luovuttamaan kunhan se on turvallista. Mutta, jos SINÄ olet terve (etkä mielettömän piikkikammoinen)niin kipin kapin luovuttamaan. Se ei vie päivästäsi kauheasti aikaa, saat syyn loikoilla hetken ja syödä ilmaiseksi suklaata/voileipiä,  ja voit sillä pienellä teolla pelastaa jonkun toisen hengen (saatat itsekin joskus joutua tilanteeseen jossa tarvitset hieman ekstra verta). Hyvä teko, hyvä mieli.
Täältä voi kurkistella verivarastojen tilanteita:
Suomi
Skotlanti


Lauantaina tein kunnon paluun 'ihmisten ilmoille' yliopiston ulkopuolella ja suuntasin kaverini synttäribileisiin. Ensimmäisenä oli vuorossa kolmen ruokalajin illallinen lähimpien kavereiden kesken, jonka jälkeen juhlittiin isommalla porukalla. Alkupalana oli kotitekoista sushia, joka oli aivan ihanaa. Voisi varmaan yrittää kokeilla tehdä itsekin:

Oli kieltämättä aika terapeuttista päästä asunnosta ulos (jonnekin muualle kuin yliopistolle tai fysioterapiaan). Nyt alkaa onneksi liikkuminen olemaan jo paljon helpompaa ja toivottavasti pääsiäislomaan mennessä pystyn jo kävelemään ulkona ilman keppejä. Kävely luonnistuu kotona jo vain yhden kepin turvin ja pari askelta luonnistuu ilman keppejäkin (näytän tosin ihan pingviiniltä eikä voimat riitä kuin siihen pariin hassuun askeleeseen). Parissa viikossa on siis tapahtunut huomattavaa edistystä, joten tästä on hyvä jatkaa.

Tiesitkö että..

-pisin kylpyammeessa pelattu monopoli peli on kestänyt 99 tuntia (siitä vaan rikkomaan ennätystä)


-Britanniassa n.3 miljoonaa ihmistä pelaa päivässä bingoa

-tv:tä katsellessa polttaa n.1-2 kaloria minuutissa

-Titanicilla oli 13 paria viettämässä häämatkaansa

-luolasta poistuessaan lepakot kääntyvät aina vasemmalle

-auringon jälkeen maata lähin tähti on 25 000 000 000 000 mailin päässä

-peukkusi on yhtä pitkä kuin nenäsi..(kokeilkaa pois, niin mäkin tein..)

-ihminen räpsäyttää silmiään joka 2-10 sekuntti

-joka neljäs mies on yrittänyt soolona suuseksiä

-New Yorkin Central Parkissa on n. 226,000 puuta

Kiitos näistä (enemmän tai vähemmän oikeista?) faktoista kuuluu puhelimeni 'Awesome facts' app:ille.

Ensimmäisen vuoden ihanat matkailut

Tuossa vasemmalla 'esittelytekstissä' lukee rakastaa matkustelua. Jos olisi mahdollista niin olisin jatkuvasti suuntaamassa jonnekin. Siksi onkin äärimmäisen turhauttavaa, että tämä vuosi on ollut matkailujen suhteen äärimmäisen köyhä (note. vuosi tarkoittaen 'akateeminen' vuosi eli kolmannen yliopistovuoden alusta lähtien). Eniten tässä ehkä ärsyttää se etten edes hetkeen tule pääsemään minnekään, ei siis ole edes sitä 'jotain kivaa mitä odottaa'.
Opiskelut vie kaiken ajan eikä keppien kanssa matkustelu nappaisi muutenkaan. Kaikki ollaan myös niin kiireisiä, että hyvä että ehditään kerran viikossa näkemään toisiamme. Töitä riittää ja melkein jokaisella kiiltää silmissä vaan kirjain A. Ehkä juuri siksi päädyinkin katselemaan pitkästä aikaa läpi valokuvia parin vuoden takaa ja muistelemaan ensimmäisen vuoden rentoa meininkiä.

Jos ei muuta niin se vuosi oli ainakin täynnä matkailua (rehellisesti sanottuna en oikein edes tiedä millä rahalla ja ajalla):

Ensimmäisenä oli viikonloppureissu kohteina Inveraray, Oban ja Isle of Mull..

..jonka jälkeen suuntana oli Belfast

ja sitten Skotlannin ihastuttava pääkaupunki Edinburgh

Edinburghin vierailun jälkeen olikin hieman pidempi matkailutauko (jos Suomen reissua ei lasketa) kunnes maaliskuussa suunnattiin Lontooseen..

..viikko Lontoon jälkeen reissattiin Ranskan rivieran suuntaan viettämään 'pääsiäislomaa' 11 päiväksi. Kohteina oli..

Nizza

Cannes

Antibes

Eze

Monaco

..lopuksi piipahdettiin vielä Italian puolella San Remossa (eivät muuten puhuneet edes mäkissä englantia..)

pari päivää Skotlantiin paluun jälkeen oli suunta kohti Ylämaita (the Highlands!)

Inverness

Kyle of Lochalsh

Loch Ness

..kesällä oli vielä vuorossa viikon perheloma Rodoksella..

Niin ihanan rento ja vauhdikas (sopiiko nuo adjektiivit edes samaan lauseeseen..) kuin ensimmäinen vuosi olikin niin taitaa olla, että ei moista vuotta jaksaisi ihan heti uudestaan vetää. Eikä se meno todellakaan tehnyt arvosanoilleni hyvää..

Toivottavasti kuitenkin tämän urakoinnin päätteeksi on aikaa ja varaa lähteä jonnekin päin lomailemaan.
Nyt taitaa olla aika suunnata nukkumaan, huomenna kun on edessä viikon rankin koulupäivä (kuka on keksinyt että 18-19 on muka hyvä aika seminaarille?!).

Happiness

Useammassakin blogissa on viime aikoina poimittu Just little things sivustolta kymmenen parasta elämän pientä iloa, joten ajattelin itsekin katsastaa mitä sieltä löytyy. Vaihtoehtoja oli aivan liikaa (top 50 olisi ollut helpompi tehdä), mutta mennään tällä kertaa näillä:

  

Hyvää maanantaita kaikille!

Haavisto vs Niinistö

Menihän se Haavisto lopulta äänissä Väyrysen ohi, oli kieltämättä jännä kisa kakkospaikasta. Osa tuntuu nyt ennustavan tylsää toista kierrosta, jossa Niinistö vie kirkkaasti voiton ja toiset taas ennakoivat yllättävänkin tiukkaa kisaa. Mitä veikkaatte, tuleeko tästä vielä tiukka taisto?

Itse olen sitä mieltä, että molemmat ovat erittäin hyviä presidenttikandidaatteja, enkä uhkaa (leikkimielellä) siirtää kirjojani pois Suomesta kävi miten kävi. Taidan kuitenkin kallistua tällä kertaa äänestämään Haavistoa.

(sarjakuva on täältä: http://kakkonenonykkonen.fi/siksi/62)

Presidentinvaalit 2012

Muistutukseksi jos joltain on päässyt unohtumaan; tänään on presidentinvaalien ensimmäinen vaalipäivä (veikkaan, että mennään vielä toiselle kierrokselle)joten suunnatkaa uurnille äänestämään jos ette ole sitä jo tehneet. Jos ei käytä kansalaisoikeuttaan demokratiassa ja äänestä, niin sitten ei myös saa valittaakaan ;) Pakko myöntää, että itse en äänestänyt koska en jalkani kanssa päässyt Edinburghiin. Jos/kun seuraava kierros koittaa niin sitten kinkkailen minäkin uurnille.

Ulkomailla oleville muistutukseksi vielä, että Ylen vaalilähetystä voi katsoa suorana Yle Areenasta 19.30 alkaen Suomen aikaa (joka on siis 17.30 Briteissä!).

Muuten, lisäsin tekstin loppuun luin! nappulan (siellä oli aikaisemmin like/dislike ja sitä ennen ei mitään). Sitä voi kätevästi painaa kun ei jaksa kirjoittaa kommentteja(joita toki on aina kiva saada, mutta ihmiset tuntuu olevan sen suhteen vähän laiskoja :D). 

Kiireinen etana

Olen viime aikoina laiminlyönyt blogiani aika pahasti. Tähän on monta enemmän tai vähemmän hyvää syytä, joista eniten vaikuttavat kova kiire ja inspiraation puute. Ehkä vähän surullista (mutta totta) on, että elämäni pyörii tällä hetkellä täysin opiskelujen ja hitaasti(mutta toivottavasti varmasti) toipuvan nilkkani ympärillä. Kumpikaan ei välttämättä kuulu niihin kaikista mielenkiintoisimpiin aiheisiin joista lukea mutta koska tiedän, että jotkut kaverit ja sukulaiset haluavat kuitenkin tietää mitä olen puuhannut niin here we go.

Palasin tällä viikolla yliopistolle, ensimmäisen kerran sitten marraskuun puolenvälin. Kampus on kohtalaisen lähellä, mutta sijaitsee mäen päällä joten en lähtenyt kokeilemaan onneani 'kävelyn' suhteen vaan tilasin suosiolla taksin. Kuski sattui olemaan sama mukava heppu joka ajoi mut joulukuussa lentokentälle!Yliopistolla poimin talteen viime jakson viimeiset esseet (ne kolme jotka kirjoitin leikkauksen jälkeen parissa viikossa), joista tuli paremmat tulokset kuin osasin odottaa; kaksi A:ta ja B (olisihan ne kaikki tietysti voinut olla A:ta..). Käytiin yliopistolla syömässä; mähän en selviä moisesta lainkaan yksin, yritä siinä kantaa jotain kun tarvitsee molemmat kädet kepeillä kävelyyn. Seuravaaksi suuntasin ensimmäiseen Private security seminaariin aiheesta 'What is Security' (nää on näitä 'riippuu miten sen määrittelee' jaari jaari juttuja). Päivän päätteeksi sain ihmeellisen päähänpiston ja 'kävelin' kotiin. Kesti tuplasti se aika mikä normaalisti menee, mutta olin erittäin ylpeä itsestäni.

Torstaina oli taas koulupäivä ja onnekseni huomasin että kaikki kurssit vaikuttaa tosi hyviltä. Osasin jopa molemmissa torstain seminaareissa sanoa jotain. Meidän Inequality/development heppu on kyllä aika mieletön; italialainen kovalla aksentilla joka hyppii ympäri luokkaa ja huitoo joka suuntaan. Ainakin pysyy hereillä, seminaari päättyy nimittäin aina vasta ilta seitsemältä!

Fysioterapiakin alkoi tällä viikolla ja kuten arvata saattaa, se on aika kivuliasta. Onneksi fysioterapeutti on kuitenkin supermukava opiskelija poitsu jonka kanssa on kiva jutella samalla kun se vääntelee mun nilkkaa joka suuntaan. Tavoitteena olisi saada liikerata ennalleen mahdollisimman pian, koska sitä ennen ei voi alkaa voimistamaan jalan lihaksia, joka taas tarkoittaa että ei kävelyä ilman keppejä. Edistystä on kuitenkin tapahtunut jo viikossa ja pystyin eilen jopa seisomaan hetken pelkästään vaurioituneella jalallani!

Ei voi muuta sanoa kuin kiitos Skotlannin mahtava NHS, joka on tarjonnut kaiken tämän 'ilon' ilmaiseksi (sairaalareissu, leikkaus, röntgenit, fysioterapia, lääkkeet). Olisi muuten saattanut verottaa kukkaroa aika ikävästi. Kiitos myös Tescon kotiinkuljetukselle, pystyn sentään nyt 'shoppailemaan' ruokani itse. Ja lopuksi kiitos itselleni siitä, että säästin vanhat tennarini. Muuten ei olisi jalkaan mahtuvia kenkiä..

Osaatteko muuten arvata kuvan perusteella kumpi on murtunut jalka?

Muisteluja: Ne Bilepäivät

Juutuin eilen facebookissa muistelemaan nuoruuden bilevuosia lapsuudenkaverini kanssa. Aika varmasti kultaa muistot, mutta oli ihan mielettömän hauskaa muistella kaikkia sattumuksia ja tohelointeja.Varmasti ei muisteta lähellekään kaikkea, mutta onneksi tein ihanalle ystäväiselleni aikoinaan synttärilahjaksi vihkosen johon kokosin valokuvia ja kirjoittelin ylös kaikkea mitä oltiin tehty, täytyypi vilkaista sitä kun seuraavaksi rantaudun Suomeen. Ei niistä tekemisistä nyt sen enempää, mutta tiedättehän kuinka joskus kun kuulee jonkun biisin niin tulee tietty 'yleinen' fiilis tai fiilis jostain mukavasta illasta tai matkasta tai jotain vastaavaa. Eiliset muistelot innoittikin 'kaivamaan' youtubesta biisejä jotka ensimmäisenä näistä muisteloista tuli mieleen. Ajattelin nyt jakaa niistä pari tässä blogissa (ja uskoisin että ainakin joillekin ihanille ystävilleni jotka joskus muistavat tätä lukea niin tulee jotain mieleen :D). En mitenkään (todellakaan) väitä, että nämä olisi musiikin kermaa tai ahh, niin parhaita biisejä vaan lähinnä sellaisia joita tiettynä aikana kuuli usein juhlimassa, matkoilla ja joista tulee kaikenlaisia muistoja mieleen. Suurin osa näistä muisteloista taitaa muuten sijoittua vuosille 2005-2007..here we go:

Meidän ensimmäisiä ajelubiisejä. Mulla ei ollut vielä edes korttia silloin, koska ihanasti joulukuun lapsosena olin ystävistäni lähes viimeinen joka täytti 18v (ja sinä päivänä kun täytin 18 kaikki tuntui huokaisevan 'VIHDOIN'). En yhtään tiedä miten tästä edes tuli meidän fiilistelybiisi mutta noh..ehkä siksi että tämä oli ainoa Rammsteinin biisi jota Karita kesti kuunnella..

Pussycat Dolls..niiltä olisi voinut valita minkä biisin vaan, koska ne soi baareissa aivan jatkuvasti kun oltiin 18-19vuotiaita(Lahden Diva..). Ja taidettiin joskus viettää kaverin kanssa iltapäivää syöden sipsiä ja katsellen niiden musavideoita todeten 'ihan kivat kropat niillä, miksei meillä ole..annatko lisää sipsiä?' (niin, miksiköhän)

Kesä 2006 ja Bulgaria. 18vuotiaat kaverukset Bulgariassa kesälomalla..Bulgarian reissun aikoihin Boten Anna oli myös kova hitti..oivoi.

Onnela ja sen pienen pieni suomipop puoli

Tästä hepusta tulee mieleen vanhojen tanssien jatkot ja risteily..

Tästä biisistä on hyviäkin muistoja mutta jostain syystä tulee ensimmäisenä mieleen se kun lähdin kavereiden mukana ulos vaikka olin kipeä. Virheistä oppii.

Ja sitten oli tietenkin niitä biisejä joiden soidessa oli aivan Pakko jostain syystä mennä tanssimaan..

Mieleen varmasti tulisi vielä lisää, mutta eiköhän tämä nyt riitä..kylläpä mun bilepäivien muisteloista löytyy mahtavia biisejä..Hah!
Nyt kun olen vastuullinen opiskelija niin täytyypi mennä lukemaan loppuun artikkeli kansainvälisestä turvallisuudesta.
Toivottavasti kaikilla on huomenna hyvä maanantai!

I'm free!

Tänään oli se päivä jota olin odottanut joulukuun alusta lähtien aka. mahdollinen kipsinpoistopäivä. Aamulla suuntasin ensin kipsiä poistamaan, sitten röntgeniin josta pienen odottelun jälkeen ortopedin juttusille. Ortopedin mukaan kaikki näyttää hyvältä, niin röntgenissä kuin silmällä katsottunakin. Sitten piti vähän liikutella nilkkaa (arvatkaa vaan liikkuiku se kunnolla minnekään vaikka kuinka hampaat irveessä rutistin)ja lopuksi sitä vielä vähän väänneltiin. Sitten tuli 'tuomio'; kipsi pois, tukiside tilalle ja sitten vaan painoa jalalle oman fiiliksen mukaan ja eikun kävelemään..

Wow, en ihan odottanut moista tulosta. Pienen alkushokin jälkeen fiilis vaihtui tälläiseksi:

Hyvä fiilis. Olen kylläkin myös hieman vainoharhainen, että joku astuu nilkkani päälle tai jotain muuta mukavaa kun siinä ei ole kipsiä. Tuntuu niin turvattomalta. Kuitenkin, en todellakaan vielä lähellekään kävele, eheeii. Mahtavien fiilisten jälkeen aloin kokeilemaan ihan perus painoa jalalle ja seisomista. Haha!Ei se satu, mutta nilkka oli aluksi niin jäykkä etten meinannu saada sitä kunnolla lattian pintaan jotta olisin voinut seistä. Onneksi se on seitsemän tunnin aikana vetreytynyt sen verran että seisominen onnistuu..vaikkakin vähän vinossa. Kävely ilman keppejä on siis täysin poissuljettu, ei veny niin ei veny :D Puhumattakaan siitä, että mun pohjelihas on kadonnut kuin vesitippa saharaan. Keskiviikkona alkaa selkeästi tarpeentuleva fysioterapia.

Lisäksi se (nilkka) on ihan pirun ruma, turvonnut, hassun värinen ja vähän kipeä. Mutta tämä on kuitenkin sitä edistystä jota kaipasin, joten ei voi olla kuin tyytyväinen!Nyt ei muuta kuin pakastehernepussi nilkan päälle ja turvotusta laskemaan..

Back in Action

Ajattelin, että ehkä olisi aika päivittää blogia. Viime aikoina on ollut pienoisia vaikeuksia keksiä mistä jaksaisi kirjoittaa, yksijalkaisena lomalla ei tullut tehtyä mitään erikoisempaa. Rentouduin kyllä kunnolla ja jämähdin usein katsomaan telkkaria, hirveästi kiinnittämättä huomiota siihen mitä sieltä tuli. Tulikin katsottua kaikkea Dr.Philistä hiihtoon. Satuin katsomaan Kauniita ja Rohkeitakin hetken. Siinä on sitten 'mielenkiintoinen' sarja; vaikka sitä ei olisi vilkaissutkaan vuosiin niin vartin katselun jälkeen on jo aika hyvin kärryillä. Sarjassa näyttää vielä heiluvan samat naamatkin, Taylorin nassu tosin näyttää saaneen parit botox piikit sitten viime näkemän..

Mutta se siitä. Lennot takaisin meni taas aika sulavasti. Valitettavasti en päässyt bisnes luokkaan, koska se oli molemmilla lennoilla jo täynnä ihan siitä maksavia heppuja, damn. Amsterdamissa oli kiva myrsky jonka seurauksena laskeutuminen sinne oli äärimmäisen epämukava kokemus. Vähän kuin olisi ollut myrskyssä olevassa keinuvassa laivassa..Kerrankin kävi kuitenkin mieletön tuuri ja aamuinen Glasgow lentoni lähti ajallaan, ja ennenkaikkea sitä ei siis peruttu!

(Skotlanti) kotona on taas kiva olla. Tällä viikolla alkoi luennot ja seminaarit. Tämän kevään kursseja ovat Communication and Conflict in World Politics, Mercenaries, Gangs and Terrorists: Private Security in International Politics ja Global Inequality and International Development. Kaikki kurssit vaikuttaa moodle materiaalin perusteella tosi hyviltä (tai no, en voi viimeisestä sanoa mitään koska moodleen ei ole vielä ilmestynyt yhtään mitään, alan jo epäilemään että luennoitsija on jo unohtanut koko kurssin). Toistaiseksi näyttäisi myös siltä, että joudun ostamaan vain yhden kirjan joka sekin on suhteellisen halpa. Niitä suositeltuja kirjoja kun on valitettavasti pakko välillä ostella, jos haluaa ikinä päästä lukemaan niitä kunnolla. Ainakin pääsee tällä kertaa halvalla (ellei inequality kurssin kirjat maksa maltaita).
En kuitenkaan vielä tällä viikolla raahautunut kampukselle(enkä raahaudu), aloitan siellä kinkkailun ensiviikolla. Tulee varmaan hemmetin 'kivaa'. Ehkä mä saan tästä jotain sympatiapisteitä..

Se, että kuinka 'kivaa' ensiviikon kinkkailuista tulee selviää huomenna. Aamu ysiltä suuntaan pitkästä aikaa murtuma klinikalle, jännää. En oikein tiedä mitä odottaa, enkä halua odottaa liikoja etten sitten pety liikaa ja vietä loppupäivää peiton alla sängyssä parkuen. Olisi mahtavaa saada tämä kipsi pois, koska kylpy ja ääretön määrä rasvaa olisi aika kova sana kipsissä jo aika kauan hautuneelle jalalleni. Vielä mahtavampaa olisi saada laittaa sille jo hieman painoa, edes sen verran että voisin seistä normaalisti. Tämä helpottaisi elämää huomattavasti, ei tiskikoneen tyhjennyskään enää tuntuisi urheilusuoritukselta.Tosin, ilmeisesti se kamalin vaihe alkaakin vasta siitä kun on aika opetella taas kävelemään olemattomilla jalkalihaksilla..mutta silti, jotain edistystä olisi kiva nähdä.

Nyt olisi suihkuaika, mutta en millään haluaisi ottaa vaatteita pois koska täällä on vähän kylmä. Boileri päätti tervetulolahjaksi alkaa vuotamaan vettä, joten se on nyt pois päältä huomiseen asti. Ehkä mä selviän tästä kerran selvisin viime talven asunnossa jossa sisälämpötila oli välillä aamuisin huikeat +6. Kunhan suihkusta tulee lämmintä vettä niin kaikki hyvin(se kun ei tässä maassa todellakaan ole itsestäänselvyys).

Tähän loppuun ajattelin esitellä meidän asunnon maskotin (jonka kämppis tilasi syksyllä joltain nettisivulta ja jolla on säikytelty ihmisiä useampaan kertaan, halpaa huvia), Jerry 'the Jawa':

Jerry aseteltuna allekirjoittaneen sängylle poissaollessani, kieltämättä jäädyin vähän kun tulin kotiin..

Jerry odottamassa oven takana..

Jerry jouluhenkisissä kotibileissä..

Kyllä, meidän asunnossa asuu vaan älykkäitä opiskelijoita..