Sivut

19.2.2013

..ja aurinko paistoi!

Tänään paistoi lämmittävä aurinko siniseltä taivaalta KOKO päivän! Ihan mieletöntä kuinka yksi aurinkoinen päivä voikin piristää niin paljon (vaikka vietinkin suurimman osan päivästä kirjastossa). Mikä teki tästä aurinkoisesta ja suhteellisen lämpimästä päivästä vielä upeamman oli se, että viitisen päivää sitten yliopistolle lähtiessä odotti tälläinen näky:
Onneksi Glasgown säähän voi aina luottaa; se ei ikinä pysy kauaa samana! Päätettiin nauttia tällä kertaa meidän hieman epäterveellinen lounas ulkona auringonpaisteessa.
Täytyy ensiviikolla taas hieman muutta ruokavaliota takaisin terveellisempään suuntaan, mutta nyt on pääasia että saa jotain mahan täytettä.
Melkein joka päivä viime aikoina olen muuten vaan vetänyt kaikki hiukset kiinni. Mitä vähemmän ne häiritsee opiskelua niin sitä parempi. Vähän kuin olisi ollut yksi todella pitkä huono tukkapäivä. Kun dissertation on ohi niin voisin ehkä myös yrittää taas vähän panostaa siihen minkä näköisenä poistun kotoa, nyt kun hiusten kasvatus operaatiokin on mukavasti edistynyt..#lifeafterdissertation #girlproblems
Yleensä pahin häiriö opiskelulle on kaverit tai netissä surffailu. Tällä kertaa se ei ollut kumpikaan, vaan aivan mielettömän upea auringonlasku. Tuijottelin vain musiikkia kuunnellen pitkän aikaa kaihoistasti 10 kerroksen isoista ikkunoista ulos. Jos valot olisi sammutettu niin olisi varmasti saanut upeita kuvia..
Varsinkin nuo parissa viimeisessä kuvassa näkyvät lonkeromaiset pilvet näytti kiehtovilta. Vähän kuin pari lentävää mustekalaa..
Vähitellen kaverit suuntasi kotiin ja tuli pimeää ja minä vaan jatkoin kirjastossa opiskelua. Ehkä ihan vähän alkoi yhdeksän maissa hajottamaan.
Nyt joku fiksu siellä miettii, että jos olisin koko ajan keskittynyt opiskeluun niin olisin päässyt kotiin aikaisemmin. Ehkä, mutta sitten olisi ihana auringonlasku mennyt täysin ohi. Nämä ovat niitä pieniä asioita joista pitää osata nauttia. Vai mitä?

Kympin maissa annoin itselleni vihdoin luvan lähteä kotiin. Kaikesta opiskelusta huolimatta onnistuin kuitenkin nauttimaan auringosta sen verran, että nenänpää ja poskipäät on mukavasti punaiset. Pitää ilmeisesti siis alkaa käyttämään aurinkorasvaa jo helmikuussa..Skotlannissa.


2 kommenttia:

  1. Kuolin just kateuteen! Miksi mä en voi istua ulkona syömässä lounasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen aika vielä sielläkin pian koittaa! :)

      Poista