Sivut

10.2.2013

Pikainen hei!

Blogi on jäänyt viime aikoina vähän heitteille, koska dissertationin kirjoittaminen vie suurimman osan ajasta. Olen aikataulua aika reippaasti jäljessä, kiitos sen että onnistuin tulemaan kaksi kertaa putkeen kipeäksi, joten nyt oli aika niin sanotusta ottaa härkää kiinni sarvista ja ryhtyä toimeen. Sain myös dissertationin ohjaajaltani kuvainnollisesti potkua takamukselle, hän kun totesi että suunnitelmat ja 4000 sanan draft vaikuttavat oikein hyvältä mutta 'mitä jos kirjoittaisit sen?!'. 

Niin, mitä jos kirjoittaisin. Olin perjantaina kirjastossa ja vaikka sainkin kasaan 1500 sanaa iski loppuvaiheessa aivan älytön epätoivo ja teki mieli vain kirjaimellisesti hakata päätä pöytään. Periaatteessa tiedän mitä haluan kirjoittaa (ainakin osittain), suunnilleen kaikki materiaali on kasassa ja muistiinpanotkin jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta kun pitäis alkaa kirjoittamaan niin päädyn vaan tuijottamaan kuvaruutua. Vähän kuin kokeilisin josko tarpeeksi intensiivinen tuijotus saisi dissertationin kirjoittamaan itse itsensä. Toistaiseksi näin ei ole ihme ja kumma tapahtunut. 

Olen myös pyrkinyt peittämään alakulmassa näkyvän sanamäärän, koska niin kauan kuin se on alle 10,000 niin tunnen pienen ahdistuksen nipistyksen kun vilkaisen sitä. Parempi siis ettei sitä näy niin se ei pilaa muuten hyvää fiilistä kun on jopa saanut jotain aikaan.

Tänään on ohjelmassa Intia ja Pakistan suhteiden analysointi, jotta huomenna voin hioa sen loppuun ja siirtyä Afghanistaniin ja Pakistaniin. Tämän viikon on tehnyt erityisen stressaavaksi se, että huomenna pitäisi palauttaa yksi kurssi essee. Joka toki on editointia vaille nyt jo täysin tehty, mutta en ole lopputulokseen kovin tyytyväinen. Normaalista poiketen en kuitenkaan anna sen häiritä, sillä kyseinen essee on vain 30% kurssin arvosanasta, ja myöhemmin palautettava pidempi essee 70%. Panostan siis tähän jälkimmäiseen.

Pelkkää dissertationin kanssa painimista tämä viikko ei kuitenkaan ole ollut. Ohjelmaan on myös kuulunut maisteri opintojen pähkäilyjä, 'ura suunnitelmia' sekä rugbya ja mukava iltakävely Edinburghissa! Näistä lisää sitten kun olen dissertationissa ainakin tosi lähellä sitä 10,000 sanaa (joka muuten ei ole se minimimäärä, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä sitä jotta voin vähän hengähtää).

Vaikka nämä yleensä menevätkin vähän kuuroille korville niin sanon kuitenkin tähän loppuun vielä, että jos tulee mieleen jotain mitä haluaisit tietää lisää tai mielessä on joku postauksen aihe niin runoile se kommentteihin, kiitos!


7 kommenttia:

  1. Tsemppiä siihen kirjoitteluun, itselläkin se taas kohta edessä :) Panikoin pitkään disseä, mutta loppujen lopuksi tajusin nauttivani sen kirjoittamisesta. Alku on aina hankala!
    Miten pitkä teidän pitää kirjoittaa? Meillä oli kandissa 10 000-12 000 sanaa ja nyt maisterissa taitaakin olla vain 8 000-10 000.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!Mäkin oon huomannut, että kun pääsen vauhtiin ja luistaa niin todella nautin siitä..harmi vaan ettei se tunne ole valloilla koko aikaa. Meidän pitää kirjoittaa 12 000-14 000 including bibliography. Ei mikään älyttömän pitkä siis, mutta ihan tarpeeksi kirjoitettavaa!
      Tuo 8000-10 000 sanaa kuullostaa aika kivalta. Joko tiedät mistä teet?

      Poista
    2. Okei, eli aika samanlaista.. meillä ei ollut bibliography mukana noissa sanamäärissä. Nyt tuskailen sen aiheen kanssa, koska en ole vielä keksinyt mitään hyvää :S

      Poista
  2. Tsemppiä! Lueskelin juuri läpi omia postauksiani graduprosessin ajalta ja muistelin sitä fiilistä ja ajoittaista ahdistumistakin. Kyllä sä vielä pääset loppuun, ja näin maalilinjan toiselta puolelta voin sanoa, että näkymä täältä on mitä mainioin! Joten lycka till kirjoittamiseen ja ennen kaikkea jaksamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu:) Päätin näin ensi alkuun lahjoa itseäni; jos saan tänään kirjoitettua vielä tietyn määrän sanoja niin saan ostaa pringles tuubin..

      Poista
  3. Tsemppiä täältäkin! Muistan omat tuskailuni viime kesänä ja välillä kyllä koin sellaisiakin epätoivon hetkiä ettei tosikaan! Mutta kyllä se aina loppuenlopuksi onnistuu kumminkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pakko se on uskoa, että kyllä sen saa valmiiksi ja palautettua. Voi sitten pitää pari päivää ansaittua lomaa.

      Poista