Looking back..

Yritin perjantaina parantaa kurjaa, kipeää oloani ihanalla vaahtokylvyllä radio novaa kuunnellen (en muuten oikeasti tiedä miksi kuuntelin juuri tuota radio kanavaa) kun suupielet nousi hymyyn ja mieleen hiipi ajatuksia haaveista nelisen vuotta sitten. En olisi silloin ikimaailmassa osannut kuvitella, että neljän vuoden päästä löhöisin velttona överi vaahtokylvyssä kotonani Glasgowssa Skotlannissa ja kärsisin niin sanotusta freshers' flusta, vaikka fresher en enää olekaan. 

Sen sijaan, nelisen vuotta sitten haaveilin pääsystä yliopistoon Suomessa. Silloin toki haaveilin eniten ulkomailla opiskelusta, mutta en hetkeäkään kuvitellut, että se olisi mitenkään realistinen haave (joten en usein edes vaivautunut sanomaan sitä ääneen). Suomessa opiskelu sen sijaan oli realistinen, joten keskityin siihen. Samalla haaveilin ja yritin metsästää halpoja viikonloppumatkoja Edinburghiin ja/tai Lontooseen. Molempiin kaupunkeihin kun oli pakko päästä edes kerran elämässä. Muuten vietin välivuotta töissä käyden ja toivoin hartaasti etten vahingossakaan jämähdä loppuelämäksi vaan johonkin töihin (en kuitenkaan tosissani pelännyt sitä missään vaiheessa koska sellainen ei vaan olisi ollut Marika-juttu).

Pari päivää uudenvuoden juhlintojen jälkeen, tammikuussa 2009, bongasin netistä sivuston jossa puhuttiin Briteissä opiskelusta. Aika pian selvitin, että Skotlannissa EI ole lukuvuosimaksuja. Tämän jälkeen minun piti googlettaa 'Skotlannin yliopistot' koska allekirjoittaneella ei rehellisesti sanottuna ollut mitään tietoa muista Skotlannin kaupungeista kuin Edinburghista..yliopistoista sen tarkemmin nyt puhumattakaan. Jotenkin Glasgown yliopisto kolahti eniten ja siitä tuli kuin huomaamatta ykkösvaihtoehto. Hakuaikaa oli viikko jäljellä ja kun pari päivää olin pyöritellyt mielessä (silloin niin epätodentuntuista) ajatusta Skotlannissa opiskelusta, päätin lähettää hakemuksen ja katsoa miten käy. Glasgow (ja pari muuta) vastasi myöntävästi ja rehellisesti sanottuna tiesin heti alusta asti että tulen lähtemään. Kesti vaan vähän aikaa kerätä rohkeutta sanoa se ääneen ja niin sanotusti tehdä siitä totta.

Nyt olen opiskellut täällä kolme vuotta, käynyt kolmen vuoden aikana kolmesti Lontoossa, tehnyt päiväretkiä Edinburghiin, katsellut lampaita Ylämailla, bongaillut hylkeitä Isle of Mullilla, maistellut viskiä Obanissa, mennyt lautalla tutustumaan Belfastiin, tavannut paljon huippuja tyyppejä eri puolilta maailmaa, syönyt haggista, vaeltanut vesisateessa Glencoella, katsellut Guy Fawkes ilotulitusriemua, juhlinut St.Patrick's dayta, nauttinut opiskelusta (ja vihannut sitä), pukeutunut kunnolla Halloweenina, oppinut ymmärtämään skottimurretta ja paljon paljon muuta.

Mitä ikinä sitten haaveilinkaan nelisen vuotta sitten niin viimeiset kolme vuotta on ylittänyt ne kaikki haaveet. Kaikista parasta tässä on ehkä se, että tämä kokemus on muuttanut omaa luonnetta ja asennetta hurjasti positiiviseen suuntaan. Vielä ei ole aika heittäytyä haikeaksi, koska Glasgow-elämää on ainakin vuosi jäljellä, mutta voin varmasti sanoa että ihan hetkeen en ole vielä valmis poistumaan kokonaan tältä saarelta. Ja jos pääsisin tapaamaan neljä vuotta nuoremman version itsestäni, niin sanoisin varmaan vaan 'kiitos'.

Iltapäivä Edinburghissa

Tehtiin tänään pikainen iltapäiväreissu Skotlannin somaan pääkaupunkiin Edinburghiin. En ollut käynyt siellä pariin vuoteen, vaikka kaupunki onkin todella lähellä (tai ehkä juuri siksi). Junia menee Glasgown Queen Street aseman ja Edinburgh Waverleyn välillä noin vartin välein ja hintaa meno-paluulle tulee n. £12. Ei siis lainkaan paha.

Käytiin ensimmäisenä kipuamassa Walter Scott momumentin klaustrofobiset kierreportaat ylös katselemaan maisemia (siitä ilosta saa maksaa £3). Niissä rappusissa pieni koko on ehdottomasti valttia! Muuten kierreltiin tällä kertaa vaan Edinburghin ihanassa vanhassa kaupungissa (joka on niin paljon nätimpi kuin mikään alue täällä Glasgowssa) ja käväistiin National Museumissa kurkistamassa mitä kaikkea sieltä löytyy. Koko iltapäivä päästiin nauttimaan ihanasta syksyisestä auringonpaisteesta ja pienestä kirpakasta tuulesta. Täydellinen syyskeli!

Kamerakin oli tällä kertaa kunnolla mukana:

 (Walter Scott monument. Ne kierrerappuset menee yhden 'pylväikön' sisällä)

  (Princess Street)

 (The ultimate Edinburghin vanhan kaupungin turistikatu)

Loppuvaiheessa räkätauti vei valitettavasti voimat ja sippasin ihan täysin. Nukuin sikeästi koko matkan takaisin Glasgowhon, ja nyt haluan vain käpertyä sänkyyn katsomaan jotain hyvää tv-sarjaa muumilimpparia juoden. 
Tämä tauti voisi kyllä jo luovuttaa ja lähteä muille maille!

Nuhanenä

Hetken blogihiljaisuus menee täysin sen piikkiin, että olen ollut (ja olen edelleen) kipeä. Niinkuin ilmeisesti melkein kaikki muutkin. Täällä ei luultavasti tarvitse tällä hetkellä tehdä muuta kuin sivuta kampus-aluetta ja varmasti saa jo jonkun kivan pöpön. Tämä tuntuu vielä olevan mukavan pitkäkestoinen ja ärsyttävä tapaus. 

Kouluhommia en ole saanut kauheasti tehtyä, mutta toisaalta ei tässä ole vielä mikään paniikin paikka muutenkaan. Olen vaan lepäillyt ja katsellut leffoja. Mikään ei ole kipeänä parempaa kuin makoilu, jaffan juonti ja Lord of the Rings (tai Disney leffat). Onneksi toin yhden jaffa-pullon Suomesta tänne.

Vaikka nuha tuntuukin vaan pahenevan niin olo muuten alkaa olla jo suht inhimillinen, joten päivittelen pian ahkerammin! Tämä vain oli pikainen 'olen vielä elossa' -päivitys.

Study playlist

Joskus opiskellessa on kiva kuunnella samalla musiikkia. Tämä tosin ei toimi jos musiikki on 'vääränläistä' (onko toi oikeasti sana?!) tai jos tarkoitus on lukea tenttiin. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ole tenttiin luku (onneksi) vaan artikkeleiden läpikäyminen disseä varten. Research proposal pitäisi palauttaa n. kolmen viikon päästä joten voisi ehkä olla hyvä tietää edes jotain siitä mitä aion tehdä..tai edes tietää mitä aion tehdä.

Tänä syksynä mm. nämä kappaleet löytyvät opiskelu soittolistaltani.

Journey- Faithfully

Elton John: Candle in the wind

Emeli Sande- Read all about it pt. III

Lana del Rey- Blue jeans

Florence+The Machine- Shake it out

Bruce Springsteen- Glory days

Lana del Rey- Dark paradise

Ultra Bra- Minä suojelen sinua kaikelta

Queen- Bohemian Rhapsody

Guns N' Roses- November rain

Mitä te kuuntelette kun opiskelette? Vai vaaditteko täyden hiljaisuuden?

One Wednesday in Glasgow

Peruspäivät näin alkusykystä noudattaa yleensä aika samaa kaavaa; hyvä aamiainen, luento/seminaari, opiskelua, jotain kivaa.

Tämäkin päivä alkoi rattoisasti herkullisella aamiaisella the Daily Showta katsellen

Jonka jälkeen oli vuorossa kahden tunnin Latin American Politics seminaari, jota seurasi armoton artikkeleiden tulostushetki kirjastossa. Sitten apteekin kautta Waitrosiin (rakastan sitä kauppaa) ostamaan tuoretta minttua ja sushia. Sinne kävellessä aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja sieltä lähtiessä näytti tältä..

Onneksi tällä kertaa laukusta löytyi sateenvarjo eikä vettä tullut täysin vaakatasossa joten siitä oli jotain hyötyäkin..Glasgown sää on kyllä aina ihan hämärä. 

Ehdin viettää pari tuntia kotona ennenkuin oli aika suunnata tämän illan 'huvittelun' pariin. Otettiin poitsujen kanssa metro St.Enoch asemalle, josta lähdettiin käppäilemään pitkin Argyle streetiä itään päin (se on muuten totta, että mitä idemmäksi menet sitä epämiellyttävämmän näköiseksi Glasgow tuntuu muuttuvan..)..

..kunnes saavuttiin tänne

eli Celticin kotiareenalle. Illan hupina oli siis Championsleague peli Celtic-Benfica

 Okei, yleisesti en ole mikään älytön jalkapallon ystävä. Jääkiekko on ollut aina se kiinnostavampi laji. Päätin kuitenkin jo kun muutin tänne, että haluan päästä katsomaan sellaista jalkapalloa jossa ainakin tunnelma olisi kohdallaan. Ja wow..60 000 ihmistä kannustamassa omaa joukkuetta oli aika vaikuttavan kuuloista. Välillä tuntui, että korvatulpat olisi ollut aika jees.

Aloin kieltämättä loppuvaiheessa ihan innostumaan pelistä sen verran, että aloin tosissani tuskailemaan Celticin epätoivoisia maalintekoyrityksiä ja hoin lauseita kuten 'WE must win this'. Tasapeli tuli..ja vielä 0-0 tasapeli. Ehkä seuraava peli jonka menen katsomaan on vähän jännittävämpi..

Taru sormusten herrasta, zombeja ja pörröinen kvantitatiivinen tutkimus

Pikainen opiskelupäivitys tähän väliin.

Opiskelupaniikki ei kestänytkään kauaa. Ainakin kaksi kolmesta kurssista (kolmannen seminaari on vasta huomenna) vaikuttaa yllättävän lupaavilta ja jopa kivoilta (?). Kysymysmerkki viittaa lähinnä siihen yllätykseen, että vastoin odotuksia tämän päivän methods luennon jälkeen en hyppinyt paniikissa seinille vaan olin aiheesta jopa innoissani. Kunnia tästä kuuluu kurssin vetäjälle joka oli aivan ihana vakuutellessaan meille, että se tulee olemaan helppoa kunhan käydään luennoilla. Lisäksi hän oli aivan aidosti innoissaan aihealueesta..'numbers are amazing' 'lovely methods'. Paras kuitenkin oli meidän course guide jossa karkeasti käännettynä lukee, että kurssin tarkoitus on pehmeästi esitellä meille kvantitatiivisen tutkimuksen lämmin pörröinen/pehmeä puoli..Ehkä selviän tästä.

International security vaikuttaa myös erittäin mielenkiintoiselta. Eniten ihastusta monessa herätti pari kurssilla vaadittavaa kirjaa. Jokaisen on ensinnäkin hankittava kirja International politics and zombies, jonka lisäksi jokaisen on valittava kolmesta vaihtoehdosta se mieluisin (tai oikeastaan toivoa, että saa niistä sen mieluisimman). Yksi näistä kolmesta vaihtoehdosta, ja se jonka itse haluaisin lukea, on The International Relations of Middle-Earth: Learning from the Lord of the Rings. Brilliant. Kansainvälisen politiikan teorian opiskeluun on erittäin kiva saada välillä jotain vaihtelua. Eiköhän jotain realismia ole ihan tarpeeksi päntätty tylsistä ja typeristä opuksista jo ihan tarpeeksi. Nyt vaan toivon, että saan niistä kolmesta vaihtoehdosta haluamani enkä päädy lukemaan sitä yhtä kamalaa realismi kirjaa..

Dissertationin suhteen ei ole tapahtunut mitään kovin kummoista edistystä. Huomenna suuntaan kirjastoon tulostelemaan artikkeleja ja etsimään lisää materiaalia. Tällä viikolla pitäisi vihdoin valita mikä toinen case-studyni on, jotta pääsen kunnolla vauhtiin. Valinta tulee olemaan hankala, koska mielenkiintoisia vaihtoehtoja olisi niin monta..

Onneksi tähän viikkoon kuitenkin mahtuu muutakin kuin opiskeluja; vähän ostoksia, Nordic Societyn sitsit ja ehkä jopa hieman jalkapallon katselua. Toivottavasti muillakin on lähteny opiskelut kivasti käyntiin!

The last day of freedom

Myönnän, nousin tänään sängystä vasta kahden maissa ja söin äsken 'aamupalaksi' supernuudeleita ja mansikoita (en kuitenkaan sekaisin). Näin, koska tänään on my last day of freedom (huomenna pitää jo aloittaa seminaareihin lukeminen). 

Tällä viikolla sain mieleni yhtäkkiä sellaiseen mukavaan 'zen' tilaan; tulevaisuudensuunnitelmat suht selvillä, kohtalaisen ok fiilis dissestä, hyvää ruokaa, hyvää seuraa, hyvä mieli..Eilen meillä oli sitten dissertation workshop numero kaksi jossa käytiin läpi lokakuussa palautettavan 'tutkimussuunnitelman' vaatimuksia. Sen vetäjä ilahdutti meitä lauseilla kuten 'jos ette ole tähän mennessä lukeneet vielä tarpeeksi niin jos oikein puristatte niin kyllä te ehkä seuraavan neljän viikon aikana saatte tarpeeksi aikaiseksi' tai 'suurin osa teistä kun on lukenut useita tekstejä kesällä'. Joo, olen lukenut kirjan ja kolme artikkelia. En vieläkään tarkalleen edes tiedä mihin disseni tulee loppujen lopuksi keskittymään. Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että 'zen' pakkaili laukkujaan pitkää poissaoloa varten.

Lopullinen niitti tuli kun illalla kävin läpi kaikkien kurssieni 'course guidet'. Ei sinänsä mitään, kaikki vaikuttaa lupaavilta ja olen erittäin innoissani international security kurssin sisällöstä mutta mutta..aivan älytön määrä töitä!Paljon hommia siis jo ilman tuota edellämainittua disseä johon olen lukenut ne huimat yhden kirjan ja kolme artikkelia..*kirosana* 
Voitte ehkä arvata, että eilen 'zen' otti laukkunsa ja juoksi ovesta ulos. En todella tiedä milloin nähdään seuraavaksi.

Nyt kun olen vihdoin päässyt sängystä ylös ja saanut hieman ruokaa masuun niin on aika tilata taas amazonista vähän koulukirjoja. Sen jälkeen tescoon ostamaan jotain ehkä vähän vahvempaa ja suunnaksi eräät synttäribileet. 
Time to enjoy my last day of freedom!
(joo, osaan olla välillä vähän dramaattinen)

4th year Freshers' week..not that exciting(?)

Nyt on menossa se kuuluisa Freshers' week. Kampus on tupaten täynnä uusia innokkaita ekan vuoden lapsosia, joiden perässä kulkee laumoittain pr heppuja jakamassa kaiken maailman lehtisiä ja ilmaiskuponkeja ja karkkia ja..

Itselle on tullut tällä viikolla jokseenkin nostalginen fiilis. Tulee aina välillä kunnon flashbackeja omaan freshers' weekiin, joka oli aivan mainio viikko mutta jota en kyllä mitenkään jaksaisi elää uudestaan. En ymmärrä miten edes silloin pystyin moiseen meininkiin. Kai se oli sitä uutuuden huumaa ja jännitystä.

Minä en ole siis vanhana neljännen vuoden opiskelijana viettänyt freshers' weekiä samaan tyyliin kuin fresherit vaan olen tehnyt muuta 'jännää' kuten maksanut kirjastolle viime vuoden myöhästymismaksut pois (oli päälle £4 eli vaarallisen lähellä sitä £5 jonka jälkeen joutuu lainauskieltoon kunnes on jälleen alle £5 velkaa). Voin rehellisesti sanottuna myöntää, että olen yksi niistä äärimmäisen ärsyttävistä henkilöistä joka ei tasan tarkkaan palauta kirjaansa, vaikka joku sen kirjastossa kävisi itselleen varaamassa, jos tarvitsen sitä vielä. Samalla olen myös yksi niistä ärsyttävistä joka menee kirjastoon vaatimaan itselleen monia jo lainassa olevia kirjoja ja saa hepulit jos ne ei palaudu kirjastoon, eli minun käsiini, viimeistään niiden uutena eräpäivänä.

Tänään kävin vähän haistelemassa oikeaa freshers' week tunnelmaa ja suuntasin kavereiden kanssa Freshers' fairiin katsastamaan meininkiä. Siellä oli perinteisesti mm. Domino's jakamassa ilmaista pizzaa. Tällä kertaa päätin etten anna sähköpostiani tsiljoonalle societylle jonne en kuitenkaan päädy menemään. Nordic Societyyn päätin kuitenkin jälleen liittyä ja ostaa jo lipun ensviikon sitsit riemuihinkin.

Näiden lisäksi olen käynyt leffassa katsomassa elokuvan TED, vihdoin ja viimein. Nappasin teille myös Glasgown leffateatterissa ikkunan kautta puhelimella kuvan. Kivat maisemat, eikös?

Olen myös juossut keskustassa koko ajan, koska jossain vaiheessa minusta on tullut ihmeellisen tarkka sen suhteen mitä ostan ja paljon siihen tuhlaan rahaa. Joten nyt kaikkein yksinkertaisimpienkin vaatekappaleiden ostoon vaaditaan useampi kauppakierros ja erittäin tarkkaa arvostelua sovituskopin peilin ääressä. Toissapäivänä meinasin esimerkiksi ostaa farkut, mutta pitkän (erittäin pitkän) takapuolen tuijottelun jälkeen totesin, että nämä hienosti muotoillut farkut sai takalistoni näyttämään ihan ghetto takapuolelta..ei ihan se tyyli jota olin hakemassa. Harmi, ne oli muuten parhaat niistä kymmenistä farkuista joita olin siihen mennessä kokeillut.

Ostin myös eilen saappaat, mutta päätin etten tykkääkään niistä. Suurin ongelma oli se ettei tuo rakas nilkkani taivu niin että saisin ne saappaat sulavasti jalkaan. Joudun hikisenä ähkimään ja puhkimaan minuutteja ennenkuin sen saa sulahtamaan saappaaseen..ja taas sama operaatio kun yritän ottaa saapasta pois jalasta. No thanks. Hipsin siis tänään palauttamaan ne takaisin House of Frasersille ja satuin samalla bongaamaan siellä tälläisen hepun:

Jep. Mr. Robbie Williams.

Olen keskustassa juostessani myös kohdannut uuden suosikki katuartistini. Kyseinen herra jammailee aina siinä Buchanan streetin yläpäässä mustissa vaatteissa, vaaleanpunainen glitterihattu päässä. Musiikista tulee ihan mieleen juhannustanssit tai tangomarkkinat. Aivan loistava. Enskerralla käyn lahjoittamassa herralle pari kolikkoa.

Niin, ja siltä varalta että joku nyt 'säikähti' (äiti), että olen menettänyt shoppailu mojoni niin ei se ihan niinkään ole. Tällä viikolla on mukaan tarttunut mm. punaiset converset, villaneule, kaulahuivi, pyyhe ja uusi MACin huulipunan (vegas volt, ihana). Ehkä se on kuitenkin erona entiseen, että harkitsin näitä kaikkia ostoksia triplasti pidempään kuin aina ennen..ja ne kaikki oli tietenkin tarpeellisia!

Iltaisin olen tuijotellut BBC:n Sherlock sarjaa johon olen nyt jäänyt aivan koukkuun. Suhtauduin aluksi erittäin epäilevästi nykypäivään sijoitettuun Sherlockiin, mutta olin niiiiiin väärässä. Se on loistava. Pakko myös myöntää, että olen äärimmäisen ihastunut juuri tähän fiktiiviseen Sherlock- hahmoon. Brainy is the new sexy. Vaikka oikeasti, ei tollaista kukaan kestäisi poikaystävänä..

Huomenna ohjelmassa on kankeiden jäsenten venyttelyä Stretch 2 Harmony tunnilla ja dissen ohjaajan tapaaminen (ei mulla kyllä ole mitään sanottavaa, kun en tiedä mistään mitään). 

Nyt täytyy mennä laittamaan lämmitys pois päältä ennenkuin 1. käytetään liikaa rahaa tähän humpuukkiin 2. kämpästä tulee liian lämmin. Britit....
(Vaikka pakko ehkä myöntää, että asunto alkaa tuntua jo minunkin mielestäni vähän turhan lämpimältä).

Kun muutat Skotlantiin..

(Ajattelin jakaa pari juttua Skotlantiin muutosta, jotka pikaisesti tuli mieleen jos niistä vaikka olisi jollekin jotain iloa. Olisin varmaan keksinyt vielä monta lisää, mutta yritän pitää postauksen pituuden nyt jotenkin aisoissa)

Varaudu pääosin huomattavasti heikompaan asuntojen hinta-laatutasoon kuin mihin olet Suomessa tottunut. Useimmissa asunnoissa ei ole tuplaikkunoita, homevauriot maalataan piiloon, lämmitys maksaa maltaita ja parhaimmillaan vessassakin on kokolattiamatot (tämä ei ole edes mikään urbaani legenda vaan aivan totta). Kuumalle ja kylmälle vedelle on tietenkin erilliset hanat etkä ikinä saa sopivaa vettä, koska siinä vaiheessa kun kuuma hana ryhtyy lämpenemään kivasti niin se myös nopeasti sylkee tulikuumaa vettä ulos. Jos sinulle käy huono tuuri niin suihkusi tekee samaa. Voit myös valmiiksi keksiä kivoja nimiä uusille lemmikeillesi. Nimittäin niille hiirille, jotka joko tykkäävät asunnostasi niin paljon että hengaavat siellä koko ajan ja ulostelevat nurkkiin, tai jotka vain käyvät välillä kääntymässä (meidän on onneksi näitä jälkimmäisiä). Sillä ei ole välttämättä mitään väliä kuinka siisti olet tai kuinka remontoitu ja uusittu asuntosi on, jos asut ikivanhassa rakennuksessa ja roskista huolehtiminen naapurustossa on mitä on. Ole tyytyväinen ettei sisällä sentään ole rottia.
Jos asut Brittien kanssa niin varaudu myös siihen, että jos jossain säästetään ni se jokin on kallis lämmitys (yleensä se voi sentään talvella olla välillä päällä). Tässä vaiheessa kannattaa toivoa, että asunnosta löytyy ne tuplaikkunat tai sisälämpötila putoaa jo heti syksyllä hyvin nopeasti sinne 15 kylmemmälle puolelle. 

Avaa pankkitili mahdollisimman pian. Helpottaa elämää ja tällöin jos tilin avaamisessa tulee jotain ongelmia niin sinulla on aikaa hoitaa ne. Kannattaa yrittää ottaa selville muiden kokemuksia pankeista. Itse avasin tilini Lloydsiin. Tämä onnistui aikoinaan noin vartissa ilman mitään häslinkiä, pian perässä tulivat pankkitunnukset, kortti ja pin-koodi. Mukava virkailija kirjoitti meille vielä pankin koodit sun muut IBANit jotta voitiin mahdollisimman helposti siirtää samantien Suomesta tilille rahaa. Royal Bank of Scotlandista olen kuullut kaikista eniten negatiivista palautetta. Muista myös ensin ottaa selvää mitkä kaikki paperit sinulla täytyy olla mukana kun lähdet avaamaan tiliä. Näin säästyt ylimääräiseltä vaivalta ja saat asiat helposti hoidettua.

Älä panikoi, jos et ymmärrä sanaakaan siitä mitä taksikuski tai kaupan täti juuri sanoi. Varsinkin jos he puhuivat kunnon Glasgown murretta niin olet aika velho, jos se samantien taipuu. Tästä ei kannata murehtia, koska ei ne natiivitkaan ymmärrä. Juttelin juuri toissapäivänä Open Day- parini kanssa joka on kotoisin Edinburghista siitä kuinka ei hänkään aluksi (eikä aina vieläkään) ymmärrä vahvaa Glasgown murretta. Ja Edinburgh on siis alle tunnin matkan päässä Glasgowsta.

Mene Ikeaan. Sieltä saa halvalla kaikkea tuttua ja kivaa jonka avulla saa pienellä vaivalla asuntolankin huoneesta viihtyisän ja kivan. Mukaan voi napata myös näkkileipää ja niitä kuuluisia lihapullia. Jos Ikea tuntuu liian tutulta ja haluat välttää kaikkea tälläistä niin mene Argosiin ja Primarkkiin (sieltä saa yllättävän hyviä petivaatteita).

Muista rekisteröityä lähimmälle lääkäriasemalle. Sen saa helposti ja nopeasti hoidettua. Ei ole yhtään kivaa, kun freshers' flu iskee etkä pääse suoraan lääkärille valittamaan ja hakemaan nappuloita jotta paranet pian ja pääset jatkamaan iloisia iltoja (kokemuksesta tosin sanon, että yleensä se paras lääke freshers' fluhun on oikeasti kunnon lepo). Äläkä hamstraa Suomesta kauheata lääkevarastoa. Jos käytät jotain lääkettä säännöllisesti niin ota sitä matkaan sen verran, että selviät kunnes pääset täällä lääkärille. Ja miksikö kannattaa tehdä näin? Koska täällä Skotlannin puolella niin lääkärillä käynti kuin reseptilääkkeetkin ovat täysin ilmaisia. Sinulta ei pyydetä mitään maksua edes sen jälkeen kun olet viettänyt pari yötä sairaalassa, ollut leikkauksessa, käynyt kontrollissa ja ravannut joka viikko puolisen vuotta fysioterapiassa (true story). 

Älä luota kouluruokaan. Britannian ja Suomen kouluruoka eivät ole mitenkään verrannollisia. Meidän yliopiston ruokahinnat ovat suht ok, mutta voisi olla halvempaa. Salaattia saat melkein etsimällä etsiä, mutta jos olet valkoisen leivän ja pizzan ystävä niin sinulla ei ole mitään hätää. Hedelmiä onneksi saa kiitettävästi. Suosittelen lämpimästi omia eväitä!

Käy ulkona syömässä. Se on yleisesti halvempaa kuin Suomessa ja vaihtoehtoja on aivan hirveästi. Intialaisen ruoan ystäville tiedoksi, että Glasgow on yksi Britannian 'curry kaupungeista'. Intialaista, ja aika hyvää ja kohtuuhintaista sellaista, löytyy useammastakin kulmasta. Jos olet kunnon roskamässysafkan ystävä niin täältä päin maailmaa löytyy mäkin lisäksi myös mm. Burger King ja KFC kohtuuhintaan.

Ota opiskelijakortista hyöty irti. Opiskelijakorttia kannattaa heilutella vaikka missä. Sillä saa alennusta mm. leffassa, subwayssa, lihakaupassa, hedelmäkaupassa, kalakaupassa, topshopissa, newlookissa, fred perryltä, dorothy perkinsissä, oasiksella, house of frasersissä, mangossa, monessa alusvaatekaupassa..you get the idea. Freshers' weekillä saa myös yleensä kasapäin oikeasti hyviä alennus/ilmaiskuponkeja, joten katso ne samantien läpi äläkä unohda niitä loppuvuodeksi jonnekin laatikon pohjalle ja kiroa kun löydät ne vanhentuneena tehdessäsi kevätsiivousta.

Nauti, ulkomailla opiskelu ei ole kaikkien juttu eikä siinä ole mitään hävettävää jos päädytkin palaamaan Suomeen. Yritä kuitenkin pitää alusta asti positiivinen asenne, lähde muiden mukaan eri tapahtumiin ja tutustu uusiin ihmisiin, kokeile uusia harrastuksia ja liity vaikka pariin omalta tuntuvaan societyyn, tutustu uuteen asuinkaupunkiisi ja ennenkaikkea muista pitää hauskaa. Briteissä opiskelu on hieno kokemus ja kävin miten kävi niin tuskin tulet ikinä katumaan sitä että tänne päin lähdit.

(Glasgown yliopisto..piti laittaa tähän postaukseen joku kuva)

'This island is way too small for all these foreigners, don't you think?'

Sunnuntaina piti päästä samantien Maryhillin Tescoon hakemaan täytettä masentavan tyhjiltä näyttäville ruokakaapeille. Tulipahan myös vihdoin ostettua uusi uunivuoka, joka on kummitellut mielessä jo melkein vuoden (pari mitä omistettiin ennestään on niin avuttomia). Lampsin pitkän kauppakierroksen jälkeen tyytyväisenä katkarapukasani ja muiden kivojen tuotteiden kanssa kassalle, jossa maailmaa ihmetteli herttaisen oloinen vanha rouva jonka pöyhkeät hiukset olivat vertaansa vailla. Keskustelu alkoi mukavasti kun rouva kyseli mistäs päin maailmaa oikein ollaan ja opiskellaanko Glasgowssa. Sitten tuli vastaan se pelätty kysymys, johon kun täällä vastaat niin keskustelun aihe muuttuu 99% varmuudella. 

'Mitä opiskelet?'

'Politiikkaa'

'................ * nenän nyrpistys*'

Moni, varsinkin vanhempi henkilö, täällä tuntuu uskovan, että 'opiskelen politiikkaa'= 'minusta tulee suoraan isona poliitikko joita te niin vihaatte.' Koska kaikista politiikan opiskelijoistahan tulee suoraan politiikkoja..koska me kaikki niin halutaan juuri se ura (EI). Tässä vaiheessa keskustelun aihe yleensä siirtyy siihen kuinka Brittipolitiikot ja hallitus ja kaikki on aivan läpeensä mätiä eikä tee mitään oikein. Johtaa vaan maataan turmioon. 'Onneksi ei sentään liitytty siihen euroon, on toi Euroopan Unioninkin jäsenyys aika paha..'

Tällä kertaa aiheeksi ei muotoutunut kuitenkaan suoranaisesti 'huono ja läpeensä mätä Brittihallinto' vaan ulkomaalaiset. Rouva ryhtyi päivittelemään sitä kuinka Britteihin tulee ja päästetään aivan liikaa ulkomaalaisia, jotka suoranaisesti vievät kaikki rahat, työpaikat ja jopa tilankin asua. 'Eihän tälläiselle saarelle voi mitenkään mahtua enää kauheasti ihmisiä.'  Niinpä niin. 

Toisena yliopistovuonna kävelin West Endissä kohti metroa, kun huomasin joukon nuoria miehiä hienot puvut päällä. He olivat paikalla edustamassa yhtä Britannian nationalistista puoluetta (nämä puolueet saa parhaimmillaan persutkin näyttämään maahanmuuton suurilta kannattajilta) ja huutelivat sloganeja kuten ' Britannia takaisin Briteille' ja sitä rataa. Edelläni kulki ohi pari tummempaa henkilöä jotka saivat osakseen pahoja katseita..sitten tulin minä ja samantien oltiin työntämässä käteen lehtistä ja kysymässä, että 'oletkos oikeasti miettinyt tätä ulkomaalaisten liian suurta määrää Britanniassa?!' 'Haluaisitko allekirjoittaa tämän blablalaa' 'Ei, kiitos'. 

Itsekin kun olen täällä ulkomaalainen on näitä keskusteluja välillä hieman vaivaannuttava käydä, koska ikinä ei oikein tiedä, että laskeeko siinä vieressä kiihkeästi avautuva henkilö sinutkin tilaa vieväksi ulkomaalaiseksi vai oletko kenties ihan ok, koska satut olemaan Pohjoismaasta tuleva erittäin vaalea yksilö.

Vaikka olenhan minä tietenkin siinä mielessä aika paha, kun saan käydä yliopiston ilmaiseksi ja olen varmaan vienyt jonkun paikallisen opiskelupaikankin ja ties mitä muuta.

Mikään tälläinen ei ole ikinä täällä kuitenkaan häirinnyt tai vaivannut minua. Ensi kerralla voisin melkein puhtaasta uteliaisuudesta kysäistä, että tarkoitetaanko tällä 'ulkomaalaiset' termillä nyt sitten ihan kaikkia, vai vain joitain tiettyjä ulkomaalaisia. Mitäs luulette?

Arvatkaas muuten miten nero poikaystäväni päätti (puoliksi piruillen) vastata kun Tescon rouva ihan lopussa sitten vielä kyseli mitä meinataan tehdä kun valmistutaan. 'Will just live on benefits'. Tämä vitsi ei rouvan ilmeestä päätellen oikein osunut ja uponnut perille..

Back in Glasgow

Glasgow elämää on nyt jälleen kesän tauon jälkeen takana melkein pari päivää, joka kuitenkin tuntuu pieneltä ikuisuudelta. Maan vaihtaminen tuntuu joka syksy olevan yhtä hämmentävää; ensin Suomessa on erittäin haikea ja vähän harmistunutkin fiilis lähdön takia, 'parhaimmassa' tapauksessa saattaa olla pientä ahdistustakin ilmassa. Kaikki tämä kuitenkin pääosin väistyy sillä hetkellä, kun saapuu Glasgow kotiin jossa sielläkin kaikki on tuttua ja mukavaa. Tällä kertaa kun vielä pääsin suoraan vaan kävelemään samaan kämppään jossa asuin jo viime vuonna, ilman mitään aikaisempien vuosien muuttotuskailuja, niin paluu oli entistä helpompi. Sitä myös avitti mukavasti se, että kämppiksellä oli jo heti aamusta uunissa kakku odottamassa.

Vaikka kaikki onkin erittäin tuttua niin kesän aikana ehtii aina unohtamaan mitä ihmeellisimpiä asioita. Itse en esimerkiksi eilen illalla osannut millään paikallistaa missä säilytän yövaatteitani tai mihin olin tunkenut keväällä lähtiessä hammasmukini. En myöskään muistanut (tai olin vaan taktisesti unohtanut), että keväällä tekemäni 'lähtösiivous' oli lähinnä suoritettu noudattaen perinteistä laiskan siivoojan kaavaa: tavarat laatikoihin, laatikot kiinni (out of sight, out of mind). Pääsin siis heti kättelyssä siivouspuuhiin (minkä taakseen jättää, sen eestään löytää). 

Lennot tänne muuten sujui ihan sulavasti. En vaan ymmärrä miksi aina varaan todella aikaiset aamulennot, vaikka vihaan niitä. Monet tuntuu tykkäävän siitä, että jää päivästä enemmän aikaa muuhun jne jne..mutta itse ainakin olen niin väsynyt ja riutunut aikaisten lentojen jälkeen, että voisin ihan hyvin lentää vaan illemmasta. Toisaalta, väsyneenä matka tuntuu aina menevän nopeasti kun tapahtumat seuraavat tätä kaavaa: bussiin, nuku, kentällä, jumi, koneeseen, nuku, lennon vaihto, nuku, taksi kotiin, nuku.

Tämä jää nyt hieman lyhyeksi 'olen perillä ja elossa' päivitykseksi, koska silmät meinaa painua väkisin kiinni ja kroppa haluaa jo selkeästi siirtyä ihanan pehmeän sänkyni suuntaan unten maille.
Pyrin päivittelemään taas kunnolla parin päivän sisään.