Looking back..

Yritin perjantaina parantaa kurjaa, kipeää oloani ihanalla vaahtokylvyllä radio novaa kuunnellen (en muuten oikeasti tiedä miksi kuuntelin juuri tuota radio kanavaa) kun suupielet nousi hymyyn ja mieleen hiipi ajatuksia haaveista nelisen vuotta sitten. En olisi silloin ikimaailmassa osannut kuvitella, että neljän vuoden päästä löhöisin velttona överi vaahtokylvyssä kotonani Glasgowssa Skotlannissa ja kärsisin niin sanotusta freshers' flusta, vaikka fresher en enää olekaan. 

Sen sijaan, nelisen vuotta sitten haaveilin pääsystä yliopistoon Suomessa. Silloin toki haaveilin eniten ulkomailla opiskelusta, mutta en hetkeäkään kuvitellut, että se olisi mitenkään realistinen haave (joten en usein edes vaivautunut sanomaan sitä ääneen). Suomessa opiskelu sen sijaan oli realistinen, joten keskityin siihen. Samalla haaveilin ja yritin metsästää halpoja viikonloppumatkoja Edinburghiin ja/tai Lontooseen. Molempiin kaupunkeihin kun oli pakko päästä edes kerran elämässä. Muuten vietin välivuotta töissä käyden ja toivoin hartaasti etten vahingossakaan jämähdä loppuelämäksi vaan johonkin töihin (en kuitenkaan tosissani pelännyt sitä missään vaiheessa koska sellainen ei vaan olisi ollut Marika-juttu).

Pari päivää uudenvuoden juhlintojen jälkeen, tammikuussa 2009, bongasin netistä sivuston jossa puhuttiin Briteissä opiskelusta. Aika pian selvitin, että Skotlannissa EI ole lukuvuosimaksuja. Tämän jälkeen minun piti googlettaa 'Skotlannin yliopistot' koska allekirjoittaneella ei rehellisesti sanottuna ollut mitään tietoa muista Skotlannin kaupungeista kuin Edinburghista..yliopistoista sen tarkemmin nyt puhumattakaan. Jotenkin Glasgown yliopisto kolahti eniten ja siitä tuli kuin huomaamatta ykkösvaihtoehto. Hakuaikaa oli viikko jäljellä ja kun pari päivää olin pyöritellyt mielessä (silloin niin epätodentuntuista) ajatusta Skotlannissa opiskelusta, päätin lähettää hakemuksen ja katsoa miten käy. Glasgow (ja pari muuta) vastasi myöntävästi ja rehellisesti sanottuna tiesin heti alusta asti että tulen lähtemään. Kesti vaan vähän aikaa kerätä rohkeutta sanoa se ääneen ja niin sanotusti tehdä siitä totta.

Nyt olen opiskellut täällä kolme vuotta, käynyt kolmen vuoden aikana kolmesti Lontoossa, tehnyt päiväretkiä Edinburghiin, katsellut lampaita Ylämailla, bongaillut hylkeitä Isle of Mullilla, maistellut viskiä Obanissa, mennyt lautalla tutustumaan Belfastiin, tavannut paljon huippuja tyyppejä eri puolilta maailmaa, syönyt haggista, vaeltanut vesisateessa Glencoella, katsellut Guy Fawkes ilotulitusriemua, juhlinut St.Patrick's dayta, nauttinut opiskelusta (ja vihannut sitä), pukeutunut kunnolla Halloweenina, oppinut ymmärtämään skottimurretta ja paljon paljon muuta.

Mitä ikinä sitten haaveilinkaan nelisen vuotta sitten niin viimeiset kolme vuotta on ylittänyt ne kaikki haaveet. Kaikista parasta tässä on ehkä se, että tämä kokemus on muuttanut omaa luonnetta ja asennetta hurjasti positiiviseen suuntaan. Vielä ei ole aika heittäytyä haikeaksi, koska Glasgow-elämää on ainakin vuosi jäljellä, mutta voin varmasti sanoa että ihan hetkeen en ole vielä valmis poistumaan kokonaan tältä saarelta. Ja jos pääsisin tapaamaan neljä vuotta nuoremman version itsestäni, niin sanoisin varmaan vaan 'kiitos'.