Halloween kivaa

Eilen oli ärsyttävä aamu-ja iltapäivä. Jos tarkkoja ollaan niin mitään harvinaisen ärsyttävää ei tapahtunut, mutta kaikki vaan ärsytti. Kuitenkin alkuillasta hipsin kurpitsaostoksilla jotta päästiin kämppikseni P:n kanssa kaivertamaan kurpitsoja ja tietenkin tekemään kurpitsapiirakkaa. En ollut koskaan ennen kaivertanut yhtäkään kurpitsaa, enkä tietenkään maistanut kyseistä piirakkaa. Sain kunnon tutoroinnin 'kuinka kaivertaa kurpitsa', se oli oikeasti hauskaa. Tosin, se veitsen kanssa heiluminen oli vähän arveluttavaa, accident waiting to happen. Sormia ei kuitenkaan menetetty, piirakka onnistui ja kruunattiin ilta vielä katsomalla ikivanhaa Casper leffaa.

 Meidän kaiverrus asema

 Kaiverruksen lopputulos. Oikeanpuoleinen on minun teokseni. Aika hyvä ensikertalaiselle!

Epäilyttävän näköinen kurpitsapiirakka. Oli se kuitenkin maultaan ihan ok.

Tänään pari kaverita on tulossa meille juhlimaan Halloweenia ja katsotaan miten ilta siitä lähtee käyntiin. Jos joku haluaa jotain vinkkiä omasta Halloween asustani, niin tässä kuvavinkki:

Hauskaa Halloweenia!

Nimeni on Bond..

Ennenkuin siirrytään eilisen tunnelmiin niin pakko mainita aivan mahtavasta aamuherätyksestä. Kun hipsin tänään keittiöön tekemään herkullista hedelmäsmoothieta aamupalaksi niin kämppikseni P seisoi siellä tyytyväisenä edessään tuore ihanalta tuoksuva leipä jonka neito oli päättänyt ajankulukseen leipoa. Sain siis hedelmäsmoothieni seuraksi palan herkullista, vielä lämmintä, kotona tehtyä leipää. Nam!

Eilen sain aamulla vihdoin valmiiksi esseen jonka kirjoittaminen oli puhdasta tuskaa. Sanoja esseessä tuli olla vain 1500 ja se taisi juurikin olla se suurin ongelma, koska olen tottunut kirjoittamaan pidempiä höpötyksiä joihin mahtuu enemmän 'analyysiä'. Nyt sai todella miettiä miten sai sanottua sen mitä halusi sanoa ilman, että meni suihkarilla lentäen sanamäärän yli. Vietin turhan paljon hetkiä vain tuijottaen kuvaruutua, pohtien että miten hitossa tämä nyt onnistuisi..Onneksi se on nyt tehty, jos vaikka seuraavat esseet menisi vähän paremmin!

Iltapäivällä suunnattiin viiden hengen porukalla katsomaan uutta James Bond leffaa. Tykkäsin kovasti! James Bond on aina tyylikäs, kaikki näyttelijät oli huippuja (pidän erityisesti uudesta Q sta) ja leffassa päästiin katselemaan myös Skotlannin maisemia. En nyt ala runoilemaan elokuvasta sen enempää, koska suurin osa ei luultavasti ole vielä sitä nähnyt. Suosittelen kuitenkin, että menette katsomaan! Tykkäsin muuten myös kovasti siitä, että leffateatterissa soi Bond leffojen tunnarit joita pääsi fiilistelemään ennen ja jälkeen leffan. Nauratti kyllä hieman, kun ennen elokuvan alkua päästiin 'nauttimaan' puolesta tunnista täynnä mainoksia, joista suurimmassa osassa oli tietenkin James Bond teema ja Daniel Graig heilumassa. Loppujen lopuksi, en olisi edes ollut kovin yllättynyt jos lasten Ikea mainoksen lopussa Bond olisi ilmestynyt kuvaruutuun. Näiden mainosten seurauksena kiinnitettiin myös huomiota 'piilomainontaan' (oltiin puhuttu siitä myös ennen leffaa), meinattiin purskahtaa nauruun kun ensimmäinen selkeä Heineken pullo ilmestyi elokuvan aikana näkökenttään. 

Elokuvan jälkeen siirryttiin The Flying Duck:iin drinkeille ja parille kiivaalle erälle Scrabblea. Päätettiin Signen kanssa muodostaa voittamaton tiimi (jätkät keksi näin kolmen vuoden jälkeen että meidän etukirjaimistahan tulee S&M..), ja voittamattomia oltiin.  Ollaan tosin oikeasti välillä aivan liian kilpailunhaluisia, niinkuin se parin viikon takainen pub racekin osoitti.

Pelien jälkeen oltiin kaikki todella nälkäisiä ja päätettiin kotimatkalla poiketa Sauchiehall streetin Oko ravintolaan nauttimaan Aasialaista ruokaa. Kotimatkalla päästiin myös bongailemaan erilaisia Halloween asuja Super Mariosta ja Luigista, banaaniin, zombi Ronald McDonaldiin (oli muuten oikeasti pelottava näky!) ja heppuun joka ilmeisesti ajatteli että natsi upseeriksi pukeutuminen olisi hyvä idea. 

Ensi viikko on täynnä ohjelmaa; keskiviikko,torstai, perjantai- ja lauantai illat jo täyteen buukattu. Jossain vaiheessa pitäisi myös opiskella ja ehtiä uimaan, joten pahoittelen jo etukäteen jos päivityksissä tulee pidempi tauko. 

Haaveita Briteissä opiskelusta?

Olen aikaisemminkin kirjoittanut jotain tämän tyylisiä postauksia, mutta ajattelin nyt kirjoittaa näin vanhempana ja 'viisaampana' joistain asioista joita kannattaa tosissaan miettiä kun haaveilee tänne päin hakemisesta. Hakuaikahan umpeutuu tammikuussa, joten tässä on vielä kaikilla hyvin aikaa rustailla personal statementtejä, lähettää ne vaikka tarkistettavaksi ja laittaa hakemus menemään. 

Ulkomailla opiskelu voi olla monen haave, olihan se omanikin, mutta kannattaa tosissaan miettiä onko kannattavampaa lähteä tekemään koko tutkintoa esimerkiksi tänne Britteihin vai hakea Suomeen ja lähteä sieltä vaihtoon. Jokainen tietysti tekee oman päätöksensä, mutta on pari asiaa jotka kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon. Ensinnäkin, koulutusjärjestelmä on täällä todella erilainen kuin Suomessa. Täällä sillä on väliä missä, ja kuinka arvostetussa, yliopistossa opiskelet. En tarkoita, että vain joidenkin vaihtelevien ranking-listojen top.10 kelpaa, mutta kannattaa silti katsoa ettei päädy niihin jotka löytyy listan häntäpäästä. Tämä siksi, että se saattaa oikeasti sabotoida niin jatko-opiskelu kuin työpaikanhakua valmistuttuasi. Tämän lisäksi, opetuksen taso ja muiden opiskelijoiden motivaatio on näissä kouluissa yleensä huomattavasti alhaisempi. Toisin sanoen, sillä missä opiskelet ON väliä! Ranking listoja ei kannata lukea kuin raamattua, koska ne näyttää välillä mitä sattuu mutta niistä saa kuitenkin jonkinlaista osviittaa siitä minkälainen maine ja arvostus kyseisellä yliopistolla on. Kannattaa myös muistaa, että ulkomaalaisella tutkinnolla on Suomesta tunnetusti hankala saada heti töitä (jos Suomeen paluu heti tutkinnon jälkeen on siis suunnitelmissa). Jos arvosanoillasi pääsee vaan näihin ns. huonompiin yliopistoihin niin kannattaa perinpohjaisesti miettiä onko kannattavaa lähteä Britteihin vai tehdä Suomesta vaihtovuosi. Päätös on jokaisen oma, mutta realiteetit on hyvä olla tiedossa. Itse olin päättänyt, että jos en pääse suhteellisen arvostettuun ylipistoon, en lähde.

Niitä ranking listoja voi esimerkiksi katsella täältä:

http://www.thecompleteuniversityguide.co.uk/league-tables/rankings

http://www.guardian.co.uk/education/table/2012/may/21/university-league-table-2013

Tästä päästään siihen toiseen asiaan eli lukuvuosimaksuihin. Englannin puolellahan ne nousi nyt lähes joka yliopistossa huimaisemaan £9000/vuodessa summaan. Siihen saa lainan, mutta siinä on myös mukavasti takaisinmaksettavaa, varsinkin jos joudut ottamaan siihen päälle vielä elämiseen Suomen opintolainaa. Voin sanoa, että itse en aikoinaan hakenut lainkaan Englannin puolelle koska se n.£3000 vuodessa tuntui jo liian korkealta summalta, varsinkin kun nykyinen työllisyystilanne on mitä on. Jos koet, että £9000/vuodessa mistä tahansa tutkinnosta on ok, niin anna mennä. Jos summa tuntuu hurjalta niin kannattaa miettiä onko se yliopisto johon haluat sen arvoinen ja tuleeko se ns. maksamaan itsensä takaisin. Skotlannissa lukuvuosimaksut EU-opiskelijoille ovat ainakin toistaiseksi £0 eli ilmaista. Englannin lukuvuosimaksujen nousun myötä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että Skotlannin yliopistopaikoista on entistä suurempi kilpailu. Esimerkiksi hakemukset Glasgown yliopistoon nousi 11% vuodesta 2011 vuoteen 2012 (eli silloin kun Englannin lukuvuosimaksut ponnahti ylös). Kannattaa myös muistaa, että vaikka Skotlannissa opiskelu on ilmaista, yliopiston tasolla voi silti olla merkitystä tulevaisuutesi kannalta.

En ole itse vielä hakenut graduate töitä (lähinnä koska olen ihan pihalla siitä mitä haluaisin tehdä ja saatan vaan suosiolla pitää välivuoden), mutta näin viimeisen vuoden opiskelijana olen kuullut useammankin careers service puheen työnhausta. Useimmiten sillä mitä ainetta opiskelet ei välttämättä ole väliä. Se mikä merkitsee on tiedot ja taidot joita sen aineen opiskelu on sinulle antanut, minkälaisia arvosanoja olet saanut ja mitä muuta olet tehnyt kuin vain opiskellut (järjestötoiminta, joukkuelajit jne). Toisin sanoen, mitä ikinä opiskeletkin niin tee se hyvin!Pakko kai se on myös mainita, että joillain tutkinnoilla on arvostetumpi maine kuin toisilla. Lisäksi on näitä ns. mickey mouse-tutkintoja, nimestä voitte varmaan päätellä mitä niistä ajatellaan.

Opiskelu täällä on myös paljon koulumaisempaa kuin Suomen yliopistoissa. Käytännöt saattavat hieman vaihdella yliopistoittain, mutta esimerkiksi täällä Glasgown yliopistossa seminaareihin on pakko osallistua, ja sitä valvotaan. Jos olet pois, tulee sinun selvittää miksi. Jos olet liikaa pois ilman erittäin pätevää syytä, et pääse kurssia läpi joka saattaa pahimmillaan johtaa siihen ettet pääse etenemään seuraavalle vuodelle. Kurssien arvosanat määräytyvät joko esseiden, tentteihin tai niiden yhdistelmän perusteella. Esseille annetaan tietyt palautuspäivät ja ne on myös palautettava silloin, jollei ole pätevää syytä ja hakenut etukäteen lisäaikaa. Yleensä nämä palautuspäivät vielä sattuvat lähekkäin, tai ovat täsmälleen samat. Tenttikausia on yleensä, ainakin kahden ensimmäisen vuoden aikana, vuodessa kaksi, joulukuussa ja keväällä huhti-toukokuussa. Yliopisto ilmoittaa milloin minkäkin kurssin tentti on ja se tentti on tehtävä juuri silloin. Jos olet jostain syystä niin sairas ettet pääse osallistumaan, tai et pääse tenttiä läpi, ainoa mahdollisuus uusintaan on elokuussa. On myös hyvä huomioda, että jos et pääse läpi ja joudut uusintaan niin et voi saada enää D:tä parempaa, ja toiseksi jos olet päässyt läpi niin et ole oikeutettu enää uusimaan. Jos hingut siis Suomen systeemin kaltaista vapautta niin kannattaa miettiä oletko valmis luopumaan siitä Briteissä opiskelua varten. Itse on sanottava, että välillä tämä systeemi ärsyttää ja luo kauhean stressin, mutta ainakin tulee kaikki tehtyä ajallaan (tavalla tai toisella).

Lisäksi on hyvä huomioida, että täällä harjoittelut ei usein kuulu opintoihin. Toki niitä kannustetaan tekemään, mutta ne voi tehdä vaan kesäisin, useat niistä on palkattomia (yliopistolta ei sitten irtoa siihen rahaa) ja varsinkin niihin jotka ovat arvostetuissa firmoissa ja ovat palkallisia on kova kilpailu. Hakuaika näihin umpeutuu usein helposti ennen joulua!

Tämän postuaksen tarkoitus ei ole uskotella, että tänne ei kannattaisi tulla vaan tuoda esille joitain realiteetteja joita moni ei välttämättä tule ajatelleeksi tai ei tiedä. Kuten monesta aiemmasta postauksestani voi päätellä niin itse olen todella tyytyväinen siihen, että lähdin tänne enkä kadu sitä lainkaan. Ulkomaille lähtö on ehkä jopa paljon helpompaa ja vaivattomampaa kuin moni kuvittelee. Mutta se on kuitenkin monelle myös kohtalaisen iso päätös johon saattaa upota hurjia summia rahaa, joten kannattaa tarkasti harkita mitä tekee.

Jos jollain on tähän liittyviä kysymyksiä niin kommenttiboksiin vaan raapustelemaan!

11 kallista juttua joita opiskelijat eivät tarvitse

Luin juuri independentin sivuilta artikkelin '11 expensive things student's just don't need'  eli 11 juttua joita opiskelijat yksinkertaisesti eivät tarvitse, ja ajattelin huvin vuoksi verrata itseäni tähän listaan ja katsoa josko kokisin jotain ahaa-elämyksiä.

1. Auto
Ei koske minua lainkaan, eikä suunnitelmissakaan ole ostaa autoa vielä pitkään pitkään aikaan. Päinvastoin, voisin katsoa kuinka pitkään selviän ilman moista kapistusta. Julkisilla ja kävelemällä pääsee pitkälle. Mieluummin ostaisin vaikka pyörän. Artikkeli on kyllä täysin oikeassa sen suhteen, että täällä auto on opiskelijalle useimmiten täysin turha rahareikä.
Siirrytään seuraavaan..

2. Älypuhelin
Upsista..Artikkelin mukaan smartphonet voivat olla kivoja ja käytännöllisiäkin mutta halvemmallakin puhelimella selviää. Yksi perusteista tosin on, että puhelinlaskut smartphonessa ovat kalliimpia koska täällä päin suurimmalla osalla puhelin on osa sopimusta. Minulla näin ei kuitenkaan ole, joten leikin ettei tämä koske minua. 

3. Tv ja Tv-lupa
Juttu sanoo, että ilmankin pärjää, koska läppärillä voi katsoa BBC iplayeria, ITV:tä, Channel OD:tä ja sitä rataa ilman että on velvollinen maksamaan kallista tv-lupa maksua. Itsekin olen tällä periaatteella mennyt viimeiset kolme vuotta ja aionkin hankkia tv:n vasta kun olen töissä. Tähän mennessä tämän listan kanssa menee ihan hyvin..

4. Matkustaminen
Independent puhuu matkustamisesta matkoina maan sisällä kotiin vanhempien luo käymään, mutta kaipa tähän voi laskea kaiken matkustelun. Niinkuin vaikka törkeän kalliit lentoliput jouluksi Kööpenhaminan miniloman kautta Suomeen tai suunnitelmani lähteä keväällä Aasiaan. Toki matkustelun välttäminen säästää rahaa, mutta ei kai kukaan matkusta jos ei ole rahaa siihen? Ja voihan sen rahan ehkä käyttää muuhunkin, mutta..elämässä pitää olla kivoja matkasuunnitelmia. Eri asia tietenkin, jos on joka viikonloppu suuntaamassa jonnekin.

5. Alkoholi
Jos olisin ensimmäisen vuoden opiskelija niin tämä saattaisi olla aikamoinen rahareikä, mutta rehellisesti sanottuna nykyään tulee juotua alkoholia niin harvoin, että voin hyvin mielen ohittaa tämän kohdan.

6.Liha
Auts. En ehkä syö lihaa niin paljon kuin parisen vuotta sitten, ja muutenkin ruokavalioni on huomattavasti enemmän kasvispainotteinen kuin ennen. Tämä juurikin siksi, että liha on kallista. Mutta jos en ostaisi lainkaan lihaa niin mitähän ihmettä mä sitten söisin kun joudun niin kovasti jo välttämään viljatuotteita ja rajoittamaan perunan ja riisin syöntiä. Musta varmaan tulisi pupu, kun en keksisi mitä söisin. Toisin sanoen, en halua luopua lihasta täysin! Tästä ei nyt neuvotella. Kuitenkin, onnittelut jos olet onnistuneesti täysin kasvissyöjä!

7. Koulukirjat
Totta, niiden ostamista kannattaa välttää jos vaan voi. Tai ainakin ostaa halpoina versioina Amazonista tai yliopiston käytettyjen kirjojen kaupasta. Tietyt kirjat on kätevä omistaa, mutta kannattaa tarkasti harkita, että mitkä ja kuinka paljon niihin kannattaa laittaa rahaa. Päälle kolmen vuoden aikana olen huomannut, että jotkut ostamani kirjat on tullut todella tarpeeseen ja joihinkin olen hädin tuskin koskenut kunnolla. Lisäksi, on todella ärsyttävää muuttaa kun omistat vinon pinon painavia kirjoja joista suurimmalla osalla et luultavasti enää ikinä tee mitään. Jos joku haluaa ostaa halvalla kirjoja keski-ajan historiasta niin täältä löytyisi!

8. Kallis läppäri
Jutun mukaan n.£300 läppärilläkin pärjää. Ehkä sillä pärjää, mutta läppärin suhteen en henkilökohtaisesti lähtisi tinkimään. Kunnon läppäri kuitenkin helpottaa elämää kummasti ja yleensä ne kalliimmat myös kestävät pidempään. Omani on tosin jo yli kaksi vuotta vanha MacBook Pro eli ei mitenkään uusin ja mahtavin saatavilla oleva läppäri joten  voinko sopia ettei tämä(kään) kohta koske minua?Toisaalta, tiedän että siinä vaiheessa kun tämän murun aika jättää niin hankin uuden Macin.

9. Tulostin
Totta, yksinkertaisesti ei ehkä kannata. Yliopistolla on monta tulostinta ja yksi tuloste maksaa 5p. 

10. Kuntosalijäsenyys
Artikkelin mukaan yliopiston kuntosalijäsenyys saattaa olla hieman halvempi kuin muiden paikkojen, mutta ei ehkä silti kannata. Aina voi käydä lenkillä, uida meressä, joogata kotona tai harrastaa seksiä. Totta, mutta meidän kuntosalijäsenyys on £50/vuodessa joten ehkä sen raaskii maksaa, ihan vaan senkin takia jotta ei tarvitse uida vaan jääkylmässä meressä, jos haluaa uimaan. 
Jos maksu olisi paljon kalliimpi niin sitten harkitsisin liikuntaa ilman jäsenmaksuja. Liikunnan mahdollinen kallis hinta ei muuten ole tämänkään artikkelin mielestä siis mikään hyvä syy jättää liikkumatta. On monta tapaa liikkua ilmaiseksi tai halvalla!

11. Tietokone software
Ei kai näihin oikeasti kauhesti mene kellään rahaa? Kunhan läppäriltä löytyy jonkinlainen kirjoitusohjelma niin sillä pötkii jo pitkälle. Ei tarvitse välttämättä ostaa mitään upouutta ja törkeän kallista Microsoft Office pakettia. Tietenkin, jos oikein haluaa säästää niin ei hanki läppäriä eikä ohjelmia, vaan käyttää pelkästään koulun tietokoneita.

Toisin sanoen, en kannata kaikkea mitä tämä lista ehdottaa (vaikka niin ehkä säästäisikin rahaa) mutta se on toki jokaisen oma asia miten rahansa käyttää ja elämänsä elää. Onhan se toki välillä vähän hassua, kun opiskelija avautuu olevan todella köyhä samalla kun tarkastaa uusimmasta älypuhelimestaan sähköposteja ja kantaa kainalossa uusinta MacBook Pro:ta, tai jotain muuta vastaavaa (vaikka eihän se tarkoita, että opiskelija olisi itse kyseiset laitteet makasnut). Olen kuitenkin aika yllättynyt ettei listalla ollut esimerkiksi mainittu ravintoloissa ruokailua tai vaatteiden shoppailua, koska niihin uppoaa helposti useampikin pennonen. 

Miten teillä menee tämän listan kanssa 'yksiin'?

Täyttäviä salaatteja

Salaattiviikko!Olen viime aikoina syönyt normaalia enemmän sekä perunaa ja että riisiä, joten nyt on aavistuksen ällö olo. Ei siksi, että se olisi mielestäni epäterveellistä vaan siksi ettei kroppani tunnu arvostavan jos syön kyseisiä ruoka-aineita tiettyä määrää enemmän (en vaan ole vielä ihan varma mikä tämä määrä on). Pastaahan en voi syödä lähes lainkaan, ellen halua kärsiä kamalasta mahakivusta (kyseessä ei muuten ole keliakia vaan kaikin puolin huomionkipeä ja helposti ärsyyntyvä vatsa). Eihän se olisi lainkaan jännää, jos voisi syödä mitä vaan, turha tehdä tästä liian helppoa.. Joten, jotta olo tästä 'kevenisi' ja rauhoittuisi niin täytyy ottaa ruokavalio vähän enemmän haltuun ja olla ainakin vajaa viikko syömättä esimerkiksi niitä aiemmin mainostamiani herkullisia pottuja. 

Tästä syystä olenkin yrittänyt haalia vaihteeksi kasaan hyviä ja täyttäviä salaattireseptejä, joista saisi tälle viikolle inspiraatiota ruuan laittoon. Ja nimenomaan juuri sellaisia joita syödessä ei tunne oloaan jänöjussiksi, koska se on masentavaa!Olen onneksi onnistunut löytämään useammankin, ja ajattelin nyt vinkata teille pari jo kokeilemaani siltä varalta, että siellä on joku joka kaipaa hyviä salaatti reseptejä (ja jos jollain on sellainen niin vinkatkaa tänne päin!) tai muuten vaan herkullisia ruokaideoita. 

Time for a salad week. Lately, I've been eating lots of potatoes and rice, way more than normally and my tummy does not approve. I still haven't figured out how much of these certain things I can eat so my trial and error process with some foods is still going on. As it would be way too easy if I could eat anything..I have learned, however, that pasta is a definite no-no unless I want to suffer afterwards. So, I've been feeling slightly, lets say swollen and heavy (don't really know how to describe it). And this is why this week I'm just going to mainly eat salad. I've been trying to gather different salad recipes, especially those that are not lame and won't make me feel like a rabbit, because that is just depressing! Luckily, I've found quite a few and thought I'd share these two, that I've already tried, with you.

Linssi-Feta-Pinaatti

Tähän raikkaan kesäiseen ja täyttävään salaattiin tarvitset:

vihreitä linssejä

kirsikkatomaatteja

fetajuustoa

tuoretta minttua

tuoretta pinaattia

1/2 punasipulin

yhden sitruunan mehut

oliiviöljyä

1. Keitä linssejä n.15 minuuttia tai kunnes ne ovat pehmenneet (tai tee sen mukaan kuin se pussin ohje sanoo). Anna jäähtyä hetki.

2. Laita lautaselle tuoretta pestyä pinaattia ja ripottele päälle pilkotut punasipuli, fetajuusto ja kirsikkatomaatit.

3. Lisää salaattiin linssit, ripottele päälle minttua ja viimeistele sitruunan mehulla ja oliiviöljyllä.

Itse lisäsin sivuun pari chestnut sientä jotka piti käyttää pois. Varoituksen sana; vihreät linssit ovat aika vahvan makuisia joten suosittelen, että mitä enemmän laitat linssejä sitä enemmän laitat myös muita aineksia tasapainottamaan makua!

For this fresh and summerish salad you'll need green lentils, cherry tomatoes, feta cheese, fresh mint, fresh spinach, 1/2 red onion, juice of 1 lemon and olive oil. Boil the lentils for around 15 mins or until slightly soft. Let it cool for a while. Mix spinach, red onion, feta cheese and cherry tomatoes on a plate. Add lentils, mint and lemon juice and some olive oil. Perfect!Beware: green lentils are quite strong so I recommend that the more you add them, the more you should add other ingredients as well to balance the flavour.

'Thai' tyylinen katkarapu-kurkku salaatti

Tätä herkkua varten kaapistasi pitäisi löytyä:

jättikatkarapuja

kurkkua

salaattia

tuoretta basilikaa

2 valkosipulinkynttä

pieni pätkä tuoretta inkivääriä

1 chili tai kuivattuja chilihiutaleita

oliiviöljyä

yksi lime

2 rkl kalakastiketta

1. Ruskista kevyesti oliiviöljyssä valkosipuli, inkivääri ja chili (jos käytät chilihiutaleita niin lisää ne vasta kun olet lisännyt katkaravut). Lisää joukkoon katkaravut pariksi minuutiksi. Aseta katkaravut sivuun ja siirry tekemään 'salaattikastike'.

2. Sekoita pienessä kulhossa n. 1-1,5 rkl oliiviöljyä, kalakastike sekä limen mehut.

3. Laita lautaselle salaatti, pilkottu kurkku sekä katkaravut.

4. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja paista siinä tuoreita basilikan lehtiä kunnes niistä tulee hieman 'rapeita'.

5. Lisää basilikan lehdet salaattiin ja kaada kastike päälle.

Jos haluat salaatista täyttävämmän lisää sivuun vaikka riisinuudeleita.

For this delicious salad you'll need king prawns, fresh basil, 2 garlic cloves, bit of fresh ginger, 1 chilli or some chilli flakes, olive oil, lime and 2 tbs of fish sauce. Fry 'gently' the garlic, ginger and chilli before adding the king prawns for few minutes. Put them aside and start making the dressing. Mix around 1-1,5 tbs of olive oil with fish sauce and a juice of one lime in bowl. Put salad, cucumber and prawns to a plate. Heat some olive oil and add fresh basil leaves. Fry them until they become slightly crispy. Mix basil leaves with the salad and add the dressing. Delicious! If you want, you can also have some rice noodles with it.

Viikonlopun fiiliksiä

Taas yksi viikonloppu takana, miten ne meneekin aina niin nopeasti. Tällä kertaa oli ihan rauhallinen viikonloppu; näin kavereita, nautin ihanan värikkäistä syyspäivistä, kävin SeaWoo:ssa ostelemassa Aasialaista ruokaa, tein kouluhommia, nautin päivälliseksi ihanaa sushia ja pulahdin yliopiston uima-altaaseen uimaan. Harmi vaan etten ollut ainoa joka ajatteli, että sunnuntai aamupäivä on loistoaika uinnille; altaassa meinasi ajoittain olla todella ahdasta (varsinkin kun mun vieressä räpiköivä mies ui koko ajan vinoon) ja tyydyinkin tämän takia vain vajaan puolen tunnin treeniin.

Tänään ollaan myös pohdittu Halloween suunnitelmia. Se on jo aika pian eikä meidän porukka ole saanut aikaiseksi päättää mitä tehdään ja milloin. Halloweenia voisi joko juhlia jo tulevana viikonloppuna tai/ja silloin varsinaisena päivänä eli 31.10 keskiviikkona. Meitä on nyt kosiskeltu yhteen tapahtumaan perjantaina, saataisiin lipuista alennusta jos kaikki mennään mutta en oikein tiedä..Päätöksiä, päätöksiä. Pitäisi varmaan piipahtaa jossain vaiheessa keskustassa ostamassa pari juttua tämän vuoden Halloween asua varten. Voisi mielellään mennä jo alkuviikosta eikä jättää sitä ihan viime tinkaan niinkuin viime vuonna (tai niinkuin melkein aina teen). Se on muuten hauska miten keskustaan ilmestyy Halloweenin aikoihin sellaisia pieniä Halloween kauppoja joissa pauhaa musiikki ja myydään kaikkea kasvoväreistä ja peruukeista erilaisiin naamiaisasuihin (joista suurin osa on tietenkin 'seksikkäitä' versioita disney prinsessoista ja muuta vastaavaa).

Voisin suunnata nyt nukkumaan, jos vaikka jaksaisin herätä aamusta uimaan (uskon ja toivon, että siellä on aamu kasin maissa tilaa uida). Tämä siis on suunnitelma, mutta rehellisesti sanottuna odotukset ei ole korkealla koska vaikka kuinka yritän niin olen surkea heräämään aikaisin. Olisi aika kätevää jos olisi oma uima-allas, helpottaisi elämää kummasti!

Muuten, jos Yhdysvaltojen presidentinvaalit ja kampanjointi kiinnostaa ollenkaan niin kannattaa katsoa tämä: http://www.bbc.co.uk/news/world-us-canada-20012493. Siinä on kunnon poliittinen buuuurn.

I had a nice and chilled weekend; spent time with my friends, enjoyed colourful Autumn days, went to SeaWoo to get some Asian food, studied, enjoyed amazing sushi for dinner and went swimming!Unfortunately I was not the only one who thought that Sunday early afternoon would be a perfect time for a good swim. The pool was way too crowded so I got annoyed (especially because this one guy swimming next to me was clearly unable to swim straight) and only ended up swimming for a bit under 30mins. I guess it's better than nothing.

We've been also thinking about our Halloween plans. Halloween is very soon and we have no idea what we're going to do or when (this coming weekend or/and 31.10). Decisions, decisions. Shouldn't really be this difficult. I should also go to the centre soon to buy few things for my outfit and not leave everything for the last minute like last year (or like I usually do).

I should probably go to bed now. My plan is to get up early tomorrow and go swimming (hoping the pool is relatively empty around 8am). Note,this is the plan but I don't have high hopes because I'm not a morning person at all! It would be cool to have a private pool, that would make my life so much easier..

Study Friday

Villiä ja mielenkiintoista opiskelijaelämää; istun kotona miettimässä mistä voisin tehdä Latin American politics kurssin esseen, kuuntelen Classic FM:ää ja syön vietnamilaisia kevätrullia. Tosiaan, Classic FM koska kämppikseni J:n mukaan se toimii hyvin taustamusiikkina opiskellessa. Nyt on ilmeisesti menossa 'The music of James Bond.' Fashinating indeed. Tosin, viikko sitten juoksin ympäri Sauchiehall katua tinapaperi kruunu päässä kauheeta vauhtia baarista toiseen, joten ehkä koti perjantai on vaihteeksi ihan hyvä juttu.

Mun täytyi tietenkin kuvata vaivalla tekemäni kevätrullat. Vaikka ne näyttääkin aika säälittäviltä, ne oli silti tosi hyviä. Noi kaksi hämärää klönttiä on kahta eri chilikastiketta joista toinen oli aivan järkyttävän vahvaa. Mä mielestäni tykkään kunnon tulisesta ruuasta, mutta huh.

En ole hetkeen maininnut koulujutuista oikein mitään, enkä tiedä paljon yliopisto-opinnot teitä kiinnostaa, mutta höpöttelen silti. Tänä syksynä on siis kolme kurssia + lopputyön tekemistä. International security on todella mielenkiintoinen ja sen jenkki vetäjä (joka sattuu myös olemaan lopputyöni ohjaaja) osaa selittää kaiken tosi hyvin. Toisaalta, kun aiheina on sotien syyt, maailmansodat, Afrikan sodat, Irakin sota jne, niin siinä pitäisi jo nähdä vaivaa, että kuullostaisi tylsältä (vaikka varmasti jotkut taitaisi senkin). Kurssin töihin kuuluu mm. valita sota ja kirjoittaa essee siihen johtaneista syistä (itse teen Yom Kippur sodasta) ja lukea yksi kolmesta kirjasta (International Relations of the Middle Earth, en varmaan enää koskaan pysty katsomaan Taru Sormusten Herrasta leffoja 'normaalisti'). Toinen kurssi on Quantitative methods, joka ainakin toistaiseksi on mennyt yllättävän putkeen. Olen 'lab session' töissä kaksi viikkoa edellä!Toistaiseksi olen myös ymmärtänyt mitä olen tehnyt, joten hyvinkin lupaavaa. Lisäksi taidan olla menettämässä järkeni, koska mielestäni ne kaikki piirrokset ja taulukot on aika jänniä. Kolmas kurssi on se juuri mainitsemani Latin American politics, jonka essee aihe alkaa olla vähitellen muotoutumassa. Tämäkin kurssi vaikuttaa todella hyvältä, vaikka siellä onkin se yksi jätkä joka kävi viime keväänä hermoilleni niin paljon, että kuvittelin hänen päänsä jo räjähtävänä kurpitsana. Jätkällä tuntuu olevan sellainen yläasteikäisen 'coolin' jätkän kouluasenne, ja käytöstavat. Charming. 

Meillä on muuten politiikassa aivan naurettavan vähän kontaktitunteja; kaksi tuntia viikossa/kurssi. Eli olen yliopistolla kolmena päivänä viikossa, kaksi tuntia päivässä. Itsenäistä työtä toki riittää, mutta toivoisin silti että esimerkiksi seminaaritunteja olisi yksi lisää. Keväällä tuntimääräni on sitten vielä huvittavampi: kaksi tuntia maanantaisin. 

Onneksi en maksa tästä mitään lukuvuosimaksuja, koska yhden tunnin hinnaksi voisi tulla aika nätti summa.

Tämä Classic FM ei muuten toimi nyt yhtään, kun joka välissä joku tyyppi höpöttelee jotain posh aksentillaan. Lähinnä tulee sellainen olo, että pitäisi istua tässä rennosti siemailemassa jotain margaritoja ja teeskennellä tärkeää, eikä tuijottaa suuria kirja pinoja ja miettiä että mitä lukisi seuraavaksi. Ehkä vaan aloitan tuosta päällimmäisestä..

Having a wild Friday night in; reading for Latin American politics, listening to Classic FM and eating Vietnamese spring rolls. Classic FM because according to my flatmate J, it is good for study background music. They're apparently playing 'The music of James Bond'. Fascinating indeed. Tho, in all fairness, a week ago I was running around Sauchiehall street from bar to bar wearing a tin foil crown..
It's been a while since I wrote about studying so here we go (whether you like it or not). I have three courses/modules this semester+ the whole trying to figure out my dissertation thing. All the courses, International Security, Quantitative methods and Latin American politics. seem pretty interesting and good. Tho, I find it slightly ridiculous that we have so little contact hours in politics; two hours for every course. So I'm in uni three days a week, two hours a day. And yes, we do have lots of independent work to do but I would very much like if we had one hour more for each seminar/lecture. Next semester, I'll only have two hours on Mondays and that's it! I'm quite happy I don't have to pay tuition fees..
This Classic FM is really not working for me know. Some dude keeps talking all the time, and I feel like, instead of staring at piles of books I should read and writing my blog, I should drink margaritas and pretend to be someone important..Maybe I should just continue studying..

'There is no effect more disproportionate to its cause than the happiness bestowed by a small compliment' ~Robert Brault

Mietitään nyt ihan rehellisesti. Milloin olet viimeksi kehunut jotain, tai antanut hyvää palautetta? Uskaltaisin veikata, että aika moni on ainakin mielessään todennut että joku on tehnyt todella hyvää työtä, ollut huipputyyppi tai vaikka 'vaan' että jollain on todella ihanat kengät. Tutuille on tietenkin yleensä helpompi sanoa kohteliaisuuksia kuin joillekin vähän tuntemattomille, mutta ehkei se kuitenkaan tarkoita etteikö kannattaisi (en nyt välttämättä tarkoita, että sinun Täytyy pysäyttää joku  keskellä katua ja sanoa, että 'nätit korvikset'). Lähinnä vaan mietin, että jos sinulla on jotain hyvää sanottavaa jostain niin mikset vaan sanoisi sitä. Se ei ole sinulta pois ja piristää varmasti sen toisen päivää kummasti.

Voin myöntää, että olin aikaisemmin niin kohteliaisuuksien antamisessa kuin vastaanottamisessakin huono. Mietin toki usein mielessäni, että jonkun idea oli todella hyvä tai että hänellä oli hienot kengät tai upeat hiukset tjv mutta kuitenkin harvemmin sanoin sen ääneen. Samalla, silloin harvoin, kun sain kohteliaisuuksia reaktioni kunnon suomalaistyyliin oli 'enhän minä' tai jotain muuta vastaavaa yhtä urpoa. En nyt sanoisi, että olisin näissä mikään mestari nykyään, mutta selkeää parannusta on tapahtunut. Osaan aika tarkalleen hahmottaa milloin tämä muutos tapahtui; silloin kun muutin ulkomaille. En tiedä johtuuko muutos siitä, että täällä on vähän erilainen kulttuuri kuin Suomessa, olen itse vanhempi ja muuttunut/kasvanut paljon tänne muuton jälkeen. Joka tapauksessa, nykyään jos katson, että jollain on..no vaikka ne ihanat kengät niin sanon sen aika spontaanisti, jos vaan tunnen henkilön jotenkin. 

Kohteliaisuuksien vastaanottaminen on edelleen välillä vähän nihkeää, mutta sen sijaan että vastaisin kohteliaisuuteen vähättelemällä itseäni, nousee kasvoille aito hymy ja sanon yksinkertaisesti 'kiitos'. Onhan se kiva, kun olet ostanut omastakin mielestäsi ihanan paidan ja joku spontaanisti kommentoi kuin ihana se on, tai joku kertoo sinulle että hänen mielestään olet fiksu, tai olet leikannut hiuksesi ja saat kaveri pojaltasi spontaanisti kehuja. Omalle kohdalle on tällä viikolla osunut nyt kaksi kertaa, kun olen saanut hyvää palautetta työstä jota olen tehnyt. Toinen tuli yliopistolta, jossa vedin kampuskierroksen ja toinen vanhasta työpaikasta kun kyselin mahdollista suosittelijaa. Niistä parista sanasta tuli todella iloinen ja pirteä fiilis. Ja tiedättekö mitä, tiedän että todella ansaitsin ne positiiviset kommentit, koska olen molemmissa ollut todella ahkera ja hyvä työntekijä. Pakko tosin myöntää, että välillä on päiviä jolloin olen mielestäni maailman idiootein ja rumin ihminen, sitten kun joku sattuu sellaisena todella huonona päivänä antamaan kehuja niin hetken mietin mielessäni että 'v***uileeko toi nyt mulle'..

Liza in London blogissa muuten kirjoiteltiin juuri myös siitä kuinka paljon pari mukavaa kehua/kohteliaisuutta voikin piristää päivää. En tietenkään suosittele, että yrität teennäisesti keksiä jostain jotain hyvää sanottavaa tai ryhdyt korkean asteen mielistelijäksi, vaan että silloin kun joku ansaitsee kehun jostain niin anna mennä. Jos joku on mielestäsi todella fiksu tai huipputyyppi, tai näyttää kauniilta tai osti juuri todella makeet kengät, niin kerro se hänelle. Kuten jo sanoin, se ei vaadi kauheasti vaivaa eikä ole sinulta pois, mutta varmasti piristää toisen mieltä!Ja jos itse saat kehuja jostain, niin älä vastaa vähättelemällä sitä vaan ota se kehu hyvin mielin vastaan.
Itse yritän pitää nämä asiat jatkossakin mielessä, ja toivottavasti sinäkin teet samoin!

Huom. World compliment day on 1.3!

When was the last time you gave someone a compliment? I'm sure most of us, at least sometimes, think along the lines of 'she is so smart' 'what a lovely top' 'amazing haircut' etc, but how often do we actually say it aloud?Why don't we? It's not like we lose something in the process, on the contrary, it's a very easy way to cheer up someone and make them smile.
I must admit that when I was younger I used to suck at giving compliments, and receiving them. I often thought that someone looked great etc but for some reason almost never said it aloud. I'm not saying that I have mastered it now, but I've improved. I can pinpoint the beginning of this improvement to the moment when I moved abroad. I don't know what exactly triggered it..maybe the different culture, or the fact that I have grown up and changed quite a bit during these last three years. However, nowadays I try to remember to say these things aloud. I'm not saying that you should try to desperately come up with compliments and become a major 'pleaser', but if you really like someones new haircut, or think they are smart or whatever, then just say it. 
I think I used to be even worse at receiving compliments. When, rarely, someone gave me a compliment my reaction was truly finnish so I said something along the lines of 'what?!me..no, I suck'. Stupid really. Nowadays, I still sometimes find it difficult to know how to react but instead of mocking myself I end up smiling happily and saying 'thank you'. This week, I've got very good feedback twice relating to the work I've done. One was from uni and another one from my old summer job. Those few nice words made me so so happy, and guess what, I know I also deserved those nice words because I've worked very hard. Naturally, sometimes I have those days when I feel like the ugliest idiot in the entire world, and if someone gives me compliment then, it does cheer me up BUT my first reaction usually is 'is this person making fun of me?!'. Luckily, I don't say it out loud..
So I guess the message is; if you think someone, for example, looks beautiful, tell her(or him) that! It might make her day!
Also, just so you know, World Compliment Day is on the 1st of March!

Rentouttavaa laatuaikaa

Me asutaan poikaystäväni kanssa lähes toistemme naapurissa, mutta silti välillä on jaksoja jolloin ei kunnolla nähdä toisiamme. Toisin sanoen nähdään yliopistolla kun ollaan samoissa seminaareissa, ehkä syödään pikaisesti lounasta yhdessä ja sitten välillä herra kömpii illalla lähemmäs kymppiä tänne nukkumaan. Eli nähdään, mutta ei varsinaisesti vietetä yhdessä kunnolla aikaa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että molemmilla on nyt koulukiireitä ja paljon juttuja joita tykätään tehdä. Siksi onkin välillä hyvä pitää jokin ilta täysin vapaana, kokata ja vaan hengata. Tällä kertaa kokkausvastuu oli minulla ja päätin tehdä yksinkertaista ja varmasti hyvää; paahdettuja perunoita, pihviä ja soijakastikkeessa chilihiutaleiden kera 'paistettua' pak choita. Jälkiruuaksi käskin (pyysin kauniisti) poikaystävääni tuomaan mukanaan pari palaa juustokakkua. 
Aivan loistavaa ruokaa (vaikka itse sanonkin) ja huippu rento ja mukava ilta muutenkin. 

Me and my boyfriend live very close to each other, but still sometimes don't really get to see each other. To be precise, we do see each other in seminars and might have a quick lunch together but we don't always get to properly spend time together. Mostly this is because we both have tons of things to do. That is why it's sometimes good to have an evening off and just cook and chill. This time it was my turn to cook. I decided to just do something easy and simple; roasted potatoes, steak and pak choi. I told (asked nicely) my boyfriend to bring few slices of cheesecake. I must say the food was delicious and it was nice to just be.

Näitä kuvia ei ole ainakaan laadulla pilattu, huono valo keittiössä ja puhelimen kamera on vähän huono yhdistelmä. 
Tänään tuntuu olevan sellainen päivä etten saa kotona mitään koulujuttuja aikaiseksi,ja kello on jo yksi! Maisemanvaihdos on siis paikallaan..

At least the quality in these pics is not too good. Bad light in our kitchen and phone camera make a slightly bad combination.
Today seems to be one of those days when I don't get anything done at home, so I guess it's time to go somewhere else..

Luokkayhteiskunnan ihmettelyä

Britit ovat tunnettuja mahtavista pukudraamoistaan, joissa on tietenkin usein esillä selkeä luokkajako. Yksi tämän hetken suosituimmista brittiläisistä tv-sarjoista, Downton Abbey, on loistava esimerkki tästä 'genrestä'. Downton Abbeyssa seurataan yläluokan perheen ja heidän alakerroksissa asuvien palvelijoidensa elämää. Vaikka luokkajako ei täällä enää ole yhtä silmiinpistävä niin se on silti enemmissä tai vähimmissä määrin olemassa, eikä ylempään luokkaan 'nouseminen' ole välttämättä edelleenkään kovin helppoa.

(kuva täältä)

Britanniassa tietenkin on edelleen selkeä yläluokka, kuninkaalliset. Tähän ei luokkaan ei nousta, vaan siihen synnytään. Hieman prinssi Williamin ja Katen häiden jälkeen, kuningatar julkaisi uuden etiketin. Tämän etiketti mm. määrää kuka kumartaa/niiaa kenellekin ja sitä rataa. Kate saattaa olla tuleva kuningatar, mutta hän kuitenkin tulee alemmasta luokasta joten hänen tulee edelleen niiata mm. silloin kun prinsessat Beatrice ja Eugene ovat samassa huoneessa. He kun ovat syntymäoikeudeltaan prinsessoja. Ehkä se kuitenkin on edistystä, että prinssi voi mennä naimisiin ei-kuninkaallisen kanssa menettämättä titteliään. 

Se mihin luokkaan kuulut voi määräytyä niin rahan, aseman kuin taustankin perusteella. Kyselin tästä brittikämppiksiltäni viime vuonna, ja olen vieläkin vähän pihalla niistä periaatteista. Kuitenkin, rahalla on tietenkin väliä, mutta jos halutaan mennä oikein perinteisiksi niin asema, se mitä esimerkiksi teet työksesi ja oletko käynyt yliopiston (ja mielellään hyvätasoisen sellaisen), sekä perhetaustasi ovat myös vaikuttavia tekijöitä. Ei välttämättä kuitenkaan riitä, että olet itse käynyt yliopiston jos vanhempasi eivät ole. Toisaalta, jos sinulla on paljon rahaa niin ehkä se vähän tasoittaa..'new money, you know'. 

Myös aksenttisi ja se missä käyt ruokaostoksilla kertovat ilmeisesti myös siitä mihin luokkaan kuulut. Ylemmät luokat puhuvat ns. posh englantia ja artikuloivat kaikki hyvin selkeästi. En ole varma miten tämä aksentti määritelmä toimii Skotlannissa, mutta uskaltaisin veikata että oikein kunnon Glasgow mongerrus aksentti saatetaan liittää 'työväenluokkaan'. 

Itseäni huvittaa kovasti tämä ruokakaupan merkitys. Ei ole ikinä aiemmin tullut pieneen mieleenkään, että vaikka S-marketissa käynti voisi määritellä sosiaalisen statukseni. Kärjistetysti paikat kuten Iceland, Asda ja Lidl, eli siis ne halvat paikat, eivät sovi ainakaan ylemmälle keskiluokalle. Siellä käyvät kärjistetysti vain 'rahvaat'. Mark&Spencer ja erityisesti Waitrose mielletään hienommiksi, keskiluokan ruokaostospaikoiksi. Waitrosessa tämän ehkä myös huomaa siellä shoppailevista ihmisistä. Silloin kun Tesco tuntuu olevan täynnä opiskelijoita, Waitrosessa parveilee paljon ihmisiä jotka yksinkertaisesti näyttävät jokseenkin varakkailta (paitsi minä),  tai sitten he vain esittävät olevansa, who knows. Tämä on myös hyvin vahva stereotypiä. Waitrose julkaisi jokunen aika sitten twitter kampanjan, jonka ideana oli täydentää lause 'I shop at Waitrose because..'. Tämä ei mennyt ihan putkeen sillä suurin osa vastauksista oli kirjoitettu sarkastisen hauskasti tyyliin 'koska se saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi, ja inhoan olla köyhien ympäröimänä', 'sen vessapaperi on tehty kullasta', 'Tesco ei myy yksisarvisten ruokaa'..

(kuva täältä)

Yksi silmiinpistävin luokkayhteiskunnan ylläpitäjä täällä tuntuu olevan koulutusjärjestelmä, jota päivittelin brittiläisten kämppisteni kanssa jokunen aika sitten. Jos todella halutaan eroon jopa selkeistä luokkayhteiskunnan eroista niin kannattaisiko vaikka aloittaa siitä, että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet saman tasoiseen koulutukseen? Britanniassa opettajan ammatti ei ole samalla tavalla arvostettu kuin Suomessa, eikä opettajat ole myöskään samalla tavalla koulutettuja. Tietyillä alueilla olevat koulut saattavat olla huomattavastikin parempia kuin toiset ja erityisesti, jos perheellä vaan on rahaa, niin he usein lähettävät lapsensa kalliisiin yksityisiin kouluihin joiden lukuvuosimaksut ovat helposti monta tuhatta puntaa vuodessa. Opetuksen taso siis vaihtelee hurjasti. Koululla on myös suuri merkitys yliopistoon haettaessa; kun paremmat koulut preppaavat opiskelijoitaan huippuyliopistojen hakemuksia varten ja kutsuvat Oxbridgessa olleita auttamaan haastatteluihin harjoittelussa, huonompien koulujen oppilaat eivät välttämättä saa kunnolla mitään ohjausta. Oman taustan ja rahan merkitys saattaa siis olla hyvinkin suuri jo varhaisessa vaiheessa. Yliopistojen lukuvuosimaksujen nousu tänä vuonna on myös herättänyt paljon kysymyksiä liittyen tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin menestyä. Useimpien tutkimusten mukaan jo aiemmat n.£3000 lukuvuosimaksut olivat tarpeeksi monelle 'työväenluokan' nuorelle jättää hakematta, nyt suurin osa yliopistoista veloittaa kukkaroa tai kerryttää lainasummaa £9000/vuodessa. Tähän päälle on vielä otettava huomioon, että täällä ei ole samanlaista opintotukijärjestelmää kuin Pohjoismaissa. Jonkinlaisia tukia ja lainoja toki saa, mutta summa määräytyy vanhempien tulojen perusteella.

Mikä myös iskee monesti silmään, on se fakta, että suurin osa korkea-arvoisista poliitikoista (puolueesta riippumatta) on usein juuri näitä upper middle-class, kalliissa yksityiskouluissa koulutettuja huippuyliopiston käyneitä henkilöitä, useimmiten miehiä. Siinä ei ole mitään pahaa, että he ovat korkeasti koulutettuja, päinvastoin. Mutta jos vallassa jatkuvasti on henkilöitä jotka ovat ns. syntyneet kultalusikka suussa niin tajuavatko he todella millaista muilla on. Myös brittien civil service koostuu tunnetusti pääosin Oxbridge taustaisista miehistä. 

Jokunen aika sitten nousi suuri häly, kun yksi vallassa olevan konservatiivi puolueen jäsenistä, Andrew Mitchell (chief whip) kutsui poliisia, joka ilmeisesti esti häntä pyöräilemästä pääportista ulos, pleb:iksi. Pleb siis tarkoittaa karkeasti alemman luokan jäsentä, sivistymätöntä maallikkoa. Kirsikka kakun päällä oli vielä se, että hän koki tarpeeksi myös lisätä 'know your f'***ing place'. Tätä on lehdistössä verrattu Romneyyn ja hänen kommenttiinsa 47% prosentista. Voitte varmaan arvata, että tämä välikohtaus ei ainakaan parantanut ihmisten kuvaa konservatiiveista, tai lisänny uskoa siihen että luokkajako olisi ihmisten mielissä täysin historiaa.

Sellaisia huomioita tällä kertaa. Tästä tuli hieman pitkä teksti, kymmenen pistettä jos jaksoit lukea loppuun asti!

Hyvää ruokaa; paahdetut potut

Minulta toivottiin reseptipostauksia (jos jollain tulee mieleen jotain muita toiveita sen suhteen mitä tänne kirjoittelen niin kertokaa!), ja olen myös kirjoittanut viime aikoina niin paljon ruuasta että tämä sopii hyvin teemaan.

Olen yksi niistä onnettomista nuorista, jotka ovat kouluperunoiden vakavasti traumatisoimina karttaneet perunaa kuin ruttoa. Täällä olen kuitenkin vähitellen taas suostunut syömään pottua, jos tarjolla on myös ollut jotain hyvää kastiketta. Peruna on kuitenkin aika halpaa ja sopivasti täyttävää, joten päätin muuttaa asennetta ja etsiä reseptejä joissa peruna maistuisi hyvin minullekin. Olenkin jo löytänyt pari ja tässä niistä ehkä yksinkertaisin ja helpoin; paahdetut potut. 

Tarvitset:

Perunoita

Oreganoa

Valkosipulia

Chilihiutaleita

Suolaa

Pippuria

Oliiviöljyä

Vettä

Olen tunnetusti huono antamaan tarkkoja määriä tai mittoja, koska itse kokkaan hyvin 'mututuntumalla'. Tykkään muunnella reseptejä ja keksiä mikä sopisi minkäkin kanssa. Perunoita tarvitset luonnollisesti sen mukaan kuinka paljon haluat tehdä. Tällä kertaa käytin 4 isohkoa perunaa ja siitä riittää kahteen annokseen.

1. Pese, kuori ja viipaloi perunat. Laita ne sopivaan uunivuokaan.

2. Lisää mausteet. Itse rakastan mahdollisimman hyvin ja vahvasti maustettua, hieman tulista ruokaa. Paras vinkki on laittaa mausteita sen mukaan kuin itse tietää että tykkää. Jos olet vahvojen makujen ystävä, laita reilusti, jos vihaat valkosipulia, jätä se pois. Hyvin loogista. Tässä reseptissä ei muuten tunneta käsitettä 'liian paljon valkosipulia'.

3. Lisää joukkoon loraus oliiviöljyä ja n. puoli kuppia vettä. Sen jälkeen sekoita (puhtain) käsin ja laita 200 asteiseen uuniin.

4. Anna perunoiden olla uunissa n.40 minuuttia, jonka jälkeen käy kääntelemässä niitä ja lisää tarvittaessa vielä hieman vettä. Anna olla vielä 30-40 minuuttia, jonka jälkeen herkulliset perunat ovat valmiita!

Näiden perunoiden seuraksi sopii loistavasti esimerkiksi. pihvi, vihannekset tai vaikka jonkinlainen salaatti. Itse paistoin tällä kertaa chestnut sieniä ja kevätsipulia tipassa soijakastiketta, ja lisäsin lopuksi sekaan kasan tuoretta pinaattia.

Lisäsin lautasen reunalle vielä feta-juustoa ja kirsikkatomaattia. Herkkua!

Edit. I forgot the English summary, sorry! I have a very good but a short memory with these things.However, I'm one of those poor people who were badly traumatised by school potatoes. Lately, I've been trying to get over this trauma and find recipes where potatoes would actually taste delicious and this is one of them. It's easy and simple so even if you can't cook you should be able to make these lovely roasted potatoes. So, you'll naturally need potatoes. I used 4 big ones for this and it was enough for two meals. You'll also need oregano, garlic, chilliflakes, salt, pepper, olive oil and water. 
1. Peel and cut potatoes, and put them into a suitable oven 'pan'.
2. Add garlic (I recommend using at least 3 garlic gloves, the more the better) and other spices. The more spices you add the better, trust me.
3. Pour in some olive oil and about half a cup of water. Mix it with your (clean!) hands. 
4. Put into oven (200C) for around 40 mins. Mix them again (this time I don't recommend using your hands), maybe add bit of salt and pepper. Also, you usually need to pour in bit more water. Put them back in for another 30-40 mins. If they burn a bit and get a nice dark brown colour, that's fine. But don't let them turn black!
5. Doone! You can have them with veggies, steak, salad or anything you come up with. This time I had them with   chestnut mushroom, spring onion and spinach mix, and also with few slices of feta cheese and cherry tomatoes.

It's Monday!

Voin jo heti alkuun sanoa, että tästä ei tule mitään 'vihaan maanantaita' postausta, koska en vihaa (ainakaa tällä viikolla). Voin myös kertoa, että tämä postaus kuuluu kategoriaan 'turhat postaukset'. Aamu alkoi vähän hankalasti käyntiin, koska ensinnäkin en jostain syystä saanut yöllä nukuttua joten sängystä ylös pääsy oli vähän hankalaa, sitten olin ihan super hidas ja kruunasin kaiken leikkaamalla veitsellä sormeen. Tässä vaiheessa päätin vaan tyynesti jättää International security luennon väliin ja aloittaa päivän 'alusta'.

Hyvä maanantai alkoi super herkulla aamiaisella

jonka jälkeen suuntasin kampukselle tapaamaan kavereita joiden kanssa päätettiin mennä lounaalle ennen iltapäivän seminaaria. Ollaan viime aikoina päädytty melkein aina Ashton Lanen Brel ravintolaan, mutta vaihtelun vuoksi mentiin tällä kertaa Ashton Lanella Ashokaan nauttimaan vaihteeksi intialaista ruokaa. Ashokan lounasdiili, Thali Lunch menu, on ihan ok. Kolme ruokalajia, jotka valitaan tietyistä vaihtoehdosta, maksaa £5.95. Itse päädyin tällä kertaa seuraaviin: chicken pakora, fried rice ja south indian garlic chilli. Ruoka oli todella herkullista ja sitä oli omasta mielestä riittävästi, miespuolisten syöjien mielestä ei. Ruokaa tosin ei tarjoiltu kovin näyttävästi, tuli mieleen sellaiset leffoissa näkyvät kouluruokatarjottimet joiden rakosiin mäiskitään vähän sitä sun tätä..

Hyvää se siis kuitenkin oli. Seuraavaksi oli vuorossa seminaari ja sitten päätin kurkistaa josko yliopiston uima-altaasta löytyisi vielä minullekin tilaa, ja olihan siellä. Kävin pulikoimassa n.40 minuuttia, jonka seurauksena olen ollut loppu päivän aivan puhki. Kyllä huomaa, että en ole hetkeen uinut enkä muutenkaan harrastanut kauheasti liikuntaa.

Kotiin päästyäni en ole siis saanut oikein mitään aikaiseksi..paitsi tehnyt ruokaa. Tämä maanantai on selkeästi pyörinyt ruuan ympärillä, ja viime postauskin liittyi ruokaan. Ehkä pitäisi vaihtaa blogin nimeksi 'Marika syö'. 

Tällä viikolla ei taida olla tiedossa mitään ihmeempiä, joten tarkoitus olisi keskittyä kirjoittamaan essee Yom Kippur sodasta ja yrittää kehitellä kysymys Latin American politics kurssin esseetä varten. Se on pelottavat 100% kurssin arvosanasta, joten mitä nopeammin sitä pääsee työstämään niin sitä parempi.

Sellainen maanantai tällä kertaa. Toivottavasti muidenkin viikko on alkanut hyvissä merkeissä!

Opiskelijan ruokakaappi part.1

Yksi asia josta yleensä kysellään paljon, kun mainitsen opiskelevani ulkomailla, on ruoka. Aika usein kysellään mm. mitä opiskelijana syön Skotlannissa? Löytyykö laktoosittomia tuotteita, entä gluteenittomia? Mikä on ruokabudjetti/kuinka kallista ruoka on/missä kannattaa käydä? Koska olen kovasti hyvän ruuan perään niin ajattelin tehdä kaksiosaisen postauksen, jossa yritän vastata ainakin joihinkin niistä ruoka-aiheisista kysymyksistä joita on vuosien varrella tullut vastaan.

Jos olisin kirjoittanut tällaisen postauksen kolme vuotta sitten niin olisin pystynyt hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistämään ruokatapani; valmisruuat ja subway-patongit. Kolme vuotta sitten uskoin vakaasti etten osaa kokata mitään ja parempi jos en edes sen pahemmin yritä. Etsin sitten vaan joskus miehen joka on loistava kokki. Ystäväpiirissäni sattuu kuitenkin olemaan paljon innokkaita kokkailijoita ja vähitellen itsekin onnistuin kokeilemaan uusia ruokia ja ylipäätään innostuin kokkaamaan. Näin myös huomasin, että en olekaan epätoivoinen tapaus ja innostuin vielä lisää. Nykyään tykkään kokata, kokeilla uusia ruokia, muunnella reseptejä ja erityisesti tykkään syödä tekemääni ruokaa (koska se on lähes poikkeuksetta todella hyvää, vaikka itse sanonkin). Enkä muuten mielelläni edes harkitse syöväni valmisruokaa, jos ei ole aivan pakko. Kokkaaminen itse on myös siinä mielessä loistavaa, että se tulee usein halvemmaksi kuin valmisruokien vetely (ellet sitten syö joka päivä icelandin 1punnan valmisruokia).

Nykyään kaapistani löytyy aina tiettyjä aineksia joita käytän usein ruuanlaitossa. Näitä ovat (perus suolan ja pippurin lisäksi) mm.  kuivatut chilihiutaleet, valkosipuli, soijakastike ja tuore inkivääri. Tykkään siis kokata paljon Aasialais tyylistä ruokaa, ja valkosipuli on yleisestikin aivan must. Ilman sitä ruoka ei ole ruoka. Muuten kotoa löytyy myös aina jotain hedelmiä ja vihanneksi joita voin napsia opiskelujen lomassa. Tämän lisäksi olen huomannut, että syön kausiluontoisesti jotain tiettyä 'herkkua' suuria määriä. Toisena yliopistovuonna se oli tuore pinaatti, viime vuonna pak choi ja tänä vuonna olen tunkemassa chestnut sieniä joka paikkaan/joka ruuan sivuun (tässä vaiheessa joku tietävä voisi muuten valaista että mitä nämä chestnut sienet ovat suomeksi?).

Oma ruokakaappini ei siis ole 'stereotyyppinen' opiskelijan ruokakaappi josta kai pitäisi löytyä lähinnä pastaa, tonnikalaa ja halpoja nuudeleita (niitä tosin löytyy omastakin kaapista hätävarana). Parin vuoden aikana olen todennut, että säästän mieluummin vaikka vähentämällä juhlimista kuin syömällä huonommin. Saman periaatteen myötä olen alkanut myös tekemään suurimman osan ruokaostoksistani Waitrosessa. Joka ei loppujen lopuksi edes ole niin överi kallis kuin voisi luulla. Tykkään myös suunnitella viikon pääruoat etukäteen, se on melkein yhtä hauskaa kuin ruuan ostaminen ja kokkaus itsessään.

Kokkailusta täällä muuten tekee välillä haastavaa se, että pienestä pitäen en ole pystynyt syömään kauheasti maitotuotteita ja täällä päin ei ole pilkahdustakaan siitä laktoosittomien/hyla-tuotteiden valikoimasta joka Suomesta löytyy. Onneksi pystyn syömään laktoosia tiettyyn pisteeseen saakka, ja olen onnistunut löytämään laktoositonta maitoa ja juustoa (bongasin sen vasta pari viikkoa sitten Waitrosessa, oh joy!). Aamujogurtiksi syön soija-jogurttia jota sitäkin saa parinakin makuna ok-hintaan. Toinen haaste on vatsani herkkyys vilja-tuotteille. Varsinaista keliakaa minulla ei ole, mutta ilmeisesti kuitenkin jonkinasteinen yliherkkyys joka pahenee mm. stressin myötä. Ehkä hieman yllättäen täällä on helpompi löytää glutein-free tuotteita kuin laktoosittomia. Monella kaupalla on free from- tuotevalikoima hyllyt joissa löytyy aika hyvin kaikkea pastasta kekseihin gluteenittomana. Itse en oikeastaan ole pahemmin näitä käyttänyt vaan pyrkinyt pääosin välttämään ruokia (kuten pastaa) joista tulee huono olo ja korvaamaan ne mm. vihanneksilla ja perunalla. Keliaakikko saa muuten oman lääkäriaseman kautta gluteenittomia tuotteita reseptillä ilmaiseksi! Aika kätevä ja kiva järjestely. 
Ymmärtääkseni kasvissyöjillä on täällä myös aika hyvät apajat ja loistava valikoima tuoreita herkkuja. Aika monessa valmis salaattipussissa muuten lukee ohjeistus 'sopii kasvissyöjille'..Vaikka syönkin paljon kasviksia/hedelmiä jne niin en osaa aikamoisena lihansyöjänä kommentoida tähän sen enempää.

Kuitenkin, oli dieettisi mikä tahansa niin varmasti löydät jotain hyvää suuhunpantavaa suhteellisen pienellä vaivalla. Paras on myös opetella kokkaamaan edes jotenkin, saat hyvää ruokaa halvemmalla!