'There is no effect more disproportionate to its cause than the happiness bestowed by a small compliment' ~Robert Brault

Mietitään nyt ihan rehellisesti. Milloin olet viimeksi kehunut jotain, tai antanut hyvää palautetta? Uskaltaisin veikata, että aika moni on ainakin mielessään todennut että joku on tehnyt todella hyvää työtä, ollut huipputyyppi tai vaikka 'vaan' että jollain on todella ihanat kengät. Tutuille on tietenkin yleensä helpompi sanoa kohteliaisuuksia kuin joillekin vähän tuntemattomille, mutta ehkei se kuitenkaan tarkoita etteikö kannattaisi (en nyt välttämättä tarkoita, että sinun Täytyy pysäyttää joku  keskellä katua ja sanoa, että 'nätit korvikset'). Lähinnä vaan mietin, että jos sinulla on jotain hyvää sanottavaa jostain niin mikset vaan sanoisi sitä. Se ei ole sinulta pois ja piristää varmasti sen toisen päivää kummasti.

Voin myöntää, että olin aikaisemmin niin kohteliaisuuksien antamisessa kuin vastaanottamisessakin huono. Mietin toki usein mielessäni, että jonkun idea oli todella hyvä tai että hänellä oli hienot kengät tai upeat hiukset tjv mutta kuitenkin harvemmin sanoin sen ääneen. Samalla, silloin harvoin, kun sain kohteliaisuuksia reaktioni kunnon suomalaistyyliin oli 'enhän minä' tai jotain muuta vastaavaa yhtä urpoa. En nyt sanoisi, että olisin näissä mikään mestari nykyään, mutta selkeää parannusta on tapahtunut. Osaan aika tarkalleen hahmottaa milloin tämä muutos tapahtui; silloin kun muutin ulkomaille. En tiedä johtuuko muutos siitä, että täällä on vähän erilainen kulttuuri kuin Suomessa, olen itse vanhempi ja muuttunut/kasvanut paljon tänne muuton jälkeen. Joka tapauksessa, nykyään jos katson, että jollain on..no vaikka ne ihanat kengät niin sanon sen aika spontaanisti, jos vaan tunnen henkilön jotenkin. 

Kohteliaisuuksien vastaanottaminen on edelleen välillä vähän nihkeää, mutta sen sijaan että vastaisin kohteliaisuuteen vähättelemällä itseäni, nousee kasvoille aito hymy ja sanon yksinkertaisesti 'kiitos'. Onhan se kiva, kun olet ostanut omastakin mielestäsi ihanan paidan ja joku spontaanisti kommentoi kuin ihana se on, tai joku kertoo sinulle että hänen mielestään olet fiksu, tai olet leikannut hiuksesi ja saat kaveri pojaltasi spontaanisti kehuja. Omalle kohdalle on tällä viikolla osunut nyt kaksi kertaa, kun olen saanut hyvää palautetta työstä jota olen tehnyt. Toinen tuli yliopistolta, jossa vedin kampuskierroksen ja toinen vanhasta työpaikasta kun kyselin mahdollista suosittelijaa. Niistä parista sanasta tuli todella iloinen ja pirteä fiilis. Ja tiedättekö mitä, tiedän että todella ansaitsin ne positiiviset kommentit, koska olen molemmissa ollut todella ahkera ja hyvä työntekijä. Pakko tosin myöntää, että välillä on päiviä jolloin olen mielestäni maailman idiootein ja rumin ihminen, sitten kun joku sattuu sellaisena todella huonona päivänä antamaan kehuja niin hetken mietin mielessäni että 'v***uileeko toi nyt mulle'..

Liza in London blogissa muuten kirjoiteltiin juuri myös siitä kuinka paljon pari mukavaa kehua/kohteliaisuutta voikin piristää päivää. En tietenkään suosittele, että yrität teennäisesti keksiä jostain jotain hyvää sanottavaa tai ryhdyt korkean asteen mielistelijäksi, vaan että silloin kun joku ansaitsee kehun jostain niin anna mennä. Jos joku on mielestäsi todella fiksu tai huipputyyppi, tai näyttää kauniilta tai osti juuri todella makeet kengät, niin kerro se hänelle. Kuten jo sanoin, se ei vaadi kauheasti vaivaa eikä ole sinulta pois, mutta varmasti piristää toisen mieltä!Ja jos itse saat kehuja jostain, niin älä vastaa vähättelemällä sitä vaan ota se kehu hyvin mielin vastaan.
Itse yritän pitää nämä asiat jatkossakin mielessä, ja toivottavasti sinäkin teet samoin!

Huom. World compliment day on 1.3!

When was the last time you gave someone a compliment? I'm sure most of us, at least sometimes, think along the lines of 'she is so smart' 'what a lovely top' 'amazing haircut' etc, but how often do we actually say it aloud?Why don't we? It's not like we lose something in the process, on the contrary, it's a very easy way to cheer up someone and make them smile.
I must admit that when I was younger I used to suck at giving compliments, and receiving them. I often thought that someone looked great etc but for some reason almost never said it aloud. I'm not saying that I have mastered it now, but I've improved. I can pinpoint the beginning of this improvement to the moment when I moved abroad. I don't know what exactly triggered it..maybe the different culture, or the fact that I have grown up and changed quite a bit during these last three years. However, nowadays I try to remember to say these things aloud. I'm not saying that you should try to desperately come up with compliments and become a major 'pleaser', but if you really like someones new haircut, or think they are smart or whatever, then just say it. 
I think I used to be even worse at receiving compliments. When, rarely, someone gave me a compliment my reaction was truly finnish so I said something along the lines of 'what?!me..no, I suck'. Stupid really. Nowadays, I still sometimes find it difficult to know how to react but instead of mocking myself I end up smiling happily and saying 'thank you'. This week, I've got very good feedback twice relating to the work I've done. One was from uni and another one from my old summer job. Those few nice words made me so so happy, and guess what, I know I also deserved those nice words because I've worked very hard. Naturally, sometimes I have those days when I feel like the ugliest idiot in the entire world, and if someone gives me compliment then, it does cheer me up BUT my first reaction usually is 'is this person making fun of me?!'. Luckily, I don't say it out loud..
So I guess the message is; if you think someone, for example, looks beautiful, tell her(or him) that! It might make her day!
Also, just so you know, World Compliment Day is on the 1st of March!