Mustia lettuja ja laatuaikaa kavereiden kanssa

Eilen kokoonnuttiin pienellä kaveriporukalla meille tekemään lettuja ja nauttimaan pari drinkkiä. Tämä lettu-ilta traditio alkoi viime vuonna; iski kamala lettuhimo ja ajattelin että niitä olisi paljon hauskempi tehdä porukassa (lisäksi en päässyt kipsini kanssa kotoa oikein minnekään). Nyt aina silloin tällöin kutsun kaverit kylään tekemään lettuja, rentoutumaan ja pitämään hauskaa. Kaikilla on nyt niin kova kiire koulujuttujen kanssa, että välillä on mukava ottaa ns. time-out ja vaan viettää aikaa hyvässä seurassa..ja syödä.

Meidän ensimmäinen lettumestari onnistui yliruskistamaan ensimmäisen satsin, joten syödessä loppua kohden letut vaan tummeni ja tummeni. Oli ne silti hyviä, ei se pieni palanut sivumaku mitään haitannut kun vaan laittoi tarpeeksi hilloa!

 Lettupaiston kirjoittamaton sääntö; ensimmäinen lettu epäonnistuu ihan aina.

Jostain syystä päädyttiin testailemaan allekirjoittaneen tarjoilijataitoja. Kaikki meni ihan hyvin kunnes pokka petti aivan täysin ja meinasin pudottaa kaikki (myös letut) lattialle.

Jotenkin kuvittelin, että tuosta lettupinosta olisi jäänyt pari aamupalaksi. Haaveeksi jäi. Lautanen oli valehtelematta tyhjä alle 20 minuutissa.

Lopuksi suunnattiin vielä Oran Moriin yksille.

Takana on nyt sen verran hauska viikonloppu, että energiaa ja motivaatiota pitäisi riittää hankalimpiinkin kouluhommiin tulevalla viikolla.