Disney Time!

Tämä päivä on vietetty eilistä asteen kurjimmissa merkeissä ja nöyrryinkin pysymään suurimman osan päivästä sängyssä lepäämässä. Keho varmaa kaipaa kipeänä hieman lepoa ja unta eikä sitä että yritän väkisin pysyä liikkeessä ja tehdä jotain 'hyödyllistä'. Nousin vasta äsken ensimmäistä kertaa kunnolla sängystä ylös tekemään jonkinlaista syötävää. Minkäänlaista ruokahaluahan ei ole ollut pariin päivään, mutta olisihan se varmasti silti ihan hyvä syödä jotakin. Päätin pysytellä vähän kevyemmällä ja vitamiinirikkaalla linjalla tekemällä hedelmäsmoothien banaanista, tuoreesta ananaksesta, mansikoista ja vadelmista, sekä loihtimalla pienen salaatin josta löytyy mm. omenaa, tuoretta pinaattia ja raejuustoa.

Omenoita on muuten uponnut tämän flunssan aikana jo aikamoinen kasa. Se tuntuu olevan melkein ainoa 'ruoka' mitä todella tekee mieli syödä.

Pienestä asti kipeää oloa on aina parantanut jaffa-limu (jota ei valitettavasti ole täällä saatavilla, ja fanta ei ole sama asia!) ja disney-elokuvat! Päätinkin kaivaa ulkoisen kovalevyn esille ja tutkailla mitä Disney leffoja sieltä löytyy. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin tähän.

Kaikki varmaan tunnistaa mikä Disney leffa on kyseessä?:) 

Edit. Kävin tässä vielä pohtimaan, että miltähän tämä elokuva kuullostaisi jos kaikilla olisi kunnon Glasgow aksentti..

Nuhanenän ajatusvirtaa

Niinhän siinä kävi, että heräsin tiistai aamuna kuumeeseen, päänsärkyyn ja nuhaan. Aika epäreilua, vastahan sairastin sen poskiontelontulehduksen..ja eikös näiden muutenkin pitäisi esiintyä yleensä hieman toisessa järjestyksessä? Syytän tästä jotain epäreilua tapausta joka päätti mennä kampukselle kipeänä ja levittää tautia puolelle opiskelijapopulaatiosta. Yliopistossa olo on kyllä kuin lastentarhassa, yksi penska tulee kipeäksi niin kohta kaikki on kipeänä. Omalta top.2 inhokkilistalta löytyy pahoinvointi ja nuha. Kestän ihan hyvin 40minuutin automatkan valittamatta nilkka murtuneena ja vinossa sairaalaan (jonne päästyäni tyynesti pyysin josko voisin saada kaksi paracetamolia) mutta en kestä kun nenä vuotaa tai jos yököttää.  

Tilanteelle ei nyt voi mitään, on vain kärsittävä.

Käytiin eilen The Grill on The Cornerissa syömässä erittäin hyvät pihvit. Mulla oli sinne 50% alennuskuponki, joka oli voimassa torstaihin asti joten kipeä tai ei, niin eihän moista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Kyseinen paikka on ehkä suosikkimesta täällä pihvin syömiseen; ollaan käyty siellä kolmisen kertaa ja joka kerta pihvi on ollut täydellinen. Lisäksi heidän bearnaise kastikkeensa on 'to die for' ja palvelu on aina hyvää. Kannattaa käydä katsastamassa, jos olette täällä päin!

Tänään saatiin vihdoin takaisin meidän jo marraskuussa palauttamat critical appraisalit (1500 sanainen essee). Tämä siis tehtiin siihen surullisen kuuluisaan method kurssiin ja en vieläkään voi uskoa että olin niin tyhmä että valitsin sen kurssin general paperin sijaan. Toki opin ehkä jotain hyödyllistä, mutta suurimman osan kurssista olin pihalla kuin lumiukko. Tämä appraisal oli vain 30% kurssin arvosanasta, loput tulee siitä kolmisen viikkoa sitten palauttamasta projektista, joka tuntui sekin vähän flopilta. Appraisalista tuli B, joka on siis hyvin tukeva 2.1 eli ei huono ottaen huomioon ettei tuo kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät ollut ihan mun juttu, mutta jos rehellisiä ollaan niin huonohan se on verrattuna muihin saamiini arvosanoihin tänä vuonna.

Opiskelusta puheenollen, tämän neidon olisi varmaan aika palata haahuilemasta ja haaveilemasta todellisuuteen ja alkaa taas opiskelemaan. Kohta tulee kiire ja sitten ottaa rankasti päähän kun en aikaisemmin vaivautunut tekemään edes jotain. Nyt ei tosin viitsi mennä kirjastoon, en halua olla se jatkuva niiskuttaja joka ajaa kaikki ympärillä opiskelevat hermoromahduksen partaalle..

Vintage shopping

Glasgow on täynnä vintage kauppoja ja olen nyt jo pari vuotta miettinyt että voisi olla hauska mennä katselemaan mitä niistä löytyy. Jotenkin se kaikesta suunnittelusta huolimatta kuitenkin aina jäi vaan ajatuksen tasolle kunnes ystäväni inspiroitui tällä viikolla lähtemään kunnon vintage kauppa kierrokselle ja minä päätin lähteä mukaan.

Napattiin Starbucksista mukaan Vanilla Spice Latte ja lähdettiin kiertelemään. Tuo oma mukini ei muuten ollut alunperin likainen, siihen jämähti vaan hyvin huulipunat..

Itse olin aluksi vähän laiska katselemaan kunnolla mitään vaatteita itselleni, koska tarkoitushan ei tietenkään ollut ostaa mitään. Innoistuin kuitenkin katselemaan halpoja LP -levyjä, harmi vaan ettei minulla täällä ole LP soitinta.

Ei siinä kuitenkaan kauaa mennyt kun minäkin puolivahingossa löysin jotain mitkä oli ihan pakko ostaa. Olen nyt jonkin aikaa pohtinut, että pitäis varmaan ostella jonkinlainen jakku tulevaisuuden mahdollisia työhaastatteluja/töitä ajatellen. Olin jo suuntaamassa Hennesiin tai Zaraan katselemaan vaihtoehtoja. Nyt kuitenkin kävi niin mukavasti, että löysin yhdestä vintage liikkeestä täydellisessä kunnossa olevan Emporio Armanin jakun joka sattui vielä olemaan omaa kokoa. Pakkohan se oli napata sieltä mukaan. Lisäksi olen miettinyt, että olisi mukava löytää jonkinlainen ruskeahko pienehkö laukku. Sellainen jota olisi reissuilla kiva kantaa mukana, ei liian iso mutta sellainen johon saisi esim. vesipullon/sateenvarjon mahtumaan. Sattui niin mukavasti, että kuvaukseen sopiva ok hintainen laukkukin löytyi. 

Jotkut liikkeistä vaikutti todella hyviltä ja parissa jäätiin yli puoleksi tunniksi juttelemaan omistajan kanssa niistä näistä. Toiset liikkeet taas vaikutti jotenkin ankeilta eikä niistä tuntunut löytyvän yhtään mitään. Niissä myös löytyi paljon sellaisia vaatteita joista oli, ehkä hieman hämärästi, leikattu tunniste ja kokolaput pois. Ne olisi ihan hyvin voinut olla alunperin vaikka Primarkista..

Oli kaiken kaikkiaan ihan hauska päivä ja täytyy jossain vaiheessa raivata taas aikaa uudelle kierrokselle. Jätin myös yhteen liikkeeseen erään ihanan mekon, jota voisi käydä vielä kurkkaamassa.

Oletteko te tehneet paljon mieluisia vintage löytöjä?

Vive la laukkuun räjähtänyt appelsiinimehu

Tämän postauksen piti pääasiassa olla vaan siitä, että pääsin vihdoin eilen katsomaan Les Miserablesin, mutta aloitetaan nyt jollain muulla. Mulla oli laukussa täysin AVAAMATON appelsiinimehu, joka jotenkin kivasti oli kuitenkin onnistunut levittämään puolet sisällöstään mun laukkuun. Ja arvatkaa oliko mun passi myös siellä?Voi kyllä. Nyt mulla on vanhalta appelsiinimehulta haiseva hieman kastunut passi. Laitoin sen paksujen kirjojen väliin kuivumaan jos siitä vaikka tulisi vielä passin näköinen..epäilen. Eipä tarvitse sitten miettiä minne käytän ekstrarahat, katselin juuri että passi Lontoon suurlähetystä maksaa £95. Pääsen varmaan kohta taas köröttelemään Lontooseen bussilla. Nyt täytyy myös keksiä miten saan mun tiger of swedenin laukusta ton järkyttävän vanhan mehun hajun pois..ehdotuksia?

Sen sijaan että olisin aamun opiskellut niinkuin piti niin olen yrittänyt saada tavaroista pois sen kauhean hajun ja laittaa niitä kuivumaan. Kökkö säkä. Johan mä olenkin ollut aika onnekas viime aikoina.

No mutta, kaikkea sattuu. Les Miserables oli pääasiassa todella hyvä. Anne Hathaway ansaitsee kyllä Oscarin, mieletön suoritus. Saattoi ehkä pari kyyneltä pudota parissa kohtaa. Sacha Baron Cohen ja Helena Bonham Carter oli toiset suosikit. Kannattaa siis käydä katsomassa!

Hiiri teki come backin

Meillä ei tosiaan tänä lukuvuonna näkynyt hiiriä juuri lainkaan. Viimeisin havainto (ennen tätä päivää) oli syyskuussa kun bongattiin yksi riutunut yksilö pyyhältämässä huoneen läpi. Tänä aamuna heräsin kun toinen kämppikseni piti kovaa meteliä, koska oli aamulla huoneessaan nähnyt hiiren loikkivan sängyn alta eteiseen. Kaikessa kuitenkin on hyvätkin puolensa, ensinnäkin tämä vauhkoaminen sai minut aikaisin ylös sängystä ja toisekseen hiiren näkeminen sai kämppikseni siivoushulluksi. En tiedä onko meidän keittiö ikinä ennen ollut noin kiiltävän puhdas. Ärsyttäviä tapauksia nuo hiiret kuitenkin ovat, mutta mieluummin kuitenkin pari hiirtä kuin rottia! Kuitenkin nyt pitäisi päättää jatkotoimet, jotta niitä hiiriä ei vahingossakaan bongata enää yhtään lisää. Huvittavaa huomata kuinka asenteet on vuodessa muuttunut; kun ensimmäistä kertaa bongattiin hiiri niin kämppis vaati että hankitaan sellaiset loukut jotka eivät tapa sitä hiirtä, jotta sen voi vaan dumbata pihalle, vuoden jälkeen vaaditaan mahdollisimman tehokkaita tappoloukkuja ja myrkkyä. 

Onko teillä ollut ei-toivottuja lemmikkejä?

Käytiin hiiri episodin jälkeen samaisen kämppiksen kanssa ostamassa Chinese Marketista hieman täytettä meidän nuudelivarastoon ja nappasin sieltä tällä kertaa mukaan pari uutta tuotettakin. Mielenkiinnolla odotan miltä ne maistuu. Chinese Marketiin meno on aina tavallaan yhtä 'jännää', koska en todellakaan tiedä mitä puolet tuotteista ovat tai mitä ruokaa niistä voisi valmistaa. Tässä kyseisessä kaupassa on myös isot vesitankit täynnä eläviä mereneläviä. Tuijoteltiin tänään useampi minuutti kaikennäkösiä rapuja ja kaloja..ainakin on tuoretta tavaraa.

Muuten päivä on sujunut huonetta siivoillessa ja artikkeleiden haussa. Ei mitään sen kummempaa opiskelijan keskiviikkoon tällä kertaa.

loved London, hated the Weather

Palailin juuri parisen tuntia sitten Lontoosta 'mukavasti' bussilla körötellen. Matka meni yllättävän sujuvasti ja nopeasti, heräsin juuri kun bussi kaarsi Glasgown Buchanan bussi asemalle noin puoli kuuden aikaan aamusta. Olin kirjoittanut lyhyen postauksenkin joka oli tarkoitus julkaista vähän sen jälkeen, kun olin lähtenyt Lontooseen mutta unohdin. Eipä varmaan ollut iso menetys.

Lontoo oli kaiken kaikkiaan ihana, niinkuin aina. Kulttuurellisesti tämä reissu jäi vähän köyhäksi, koska en jaksanut lähteä katselemaan tarkoituksella mitään sen kummempaa. Lähinnä kiertelin rennosti kauppoja ja kävin lounaalla. Ainoa mikä otti päähän, oli se armoton räntäsade joka iski naamaan kun kävelin Oxford Streetillä. Aina muuten joku mättää kun siellä kävelee, toissakerralla aurinko paistoi naamaan niin ärsyttävästi että piti käydä hakemassa Primarkista punnan aurinkolasit. Hah, kaikesta sitä pitääkin valittaa.

Majoitukseni (ei harmikseni tuo kuvassa oleva hotelli, tämä kuva vaan demonstroi sitä sää tilannetta) oli sijainniltaan aika loistava (Astor Museum Inn), kirjaimellisesti aivan British Museumin vieressä. Siitä pääsi nopeasti kävellen ostoksille ja ennen kaikkea siitä käveli erittäin nopeasti Holbornin metroasemalle, josta taas pääsin kätevästi eilen 'Open Dayhin'. Kauheasti muuta  hyvää en siitä hostellista välttämättä keksi. Olihan se ihan siisti, mutta ehkä olin vähän liian vanha sinne kun en nähnyt mitään innostavaa siinä että hostellin työntekijät joivat maanantai iltana vaan keskenään respassa kaljaa eikä heitä kiinnostanut tuon taivaallista ketä siellä hostellissa pyöri. Heillä myös oli säilytystila matkatavaroille, muuten ihan hyvä mutta kyseisen tilan avainta säilytettiin vapaasti siinä tilan vieressä..Kuitenkin, hyvin se paikka meni näin parina yönä.

Eilen oli ihana ilma, mutta valitettavasti en ehtinyt nauttia siitä juuri ollenkaan koska 'Open Day' vei suurimman osan päivästä ja sen jälkeen piti poiketa hostellilla nappaamassa matkalaukku ja suunnata taas metrolla Victoria asemalle. Metrosta puheenollen, olen huomannut, että Lontoon metron ruuhka-aika tekee minusta törkeän ihmisten mulkoilijan. Onhan siellä vähän sellainen kyynärpäät ylös ja kaikki itsensä puolesta meininki pahimpaan ruuhka aikaan. Muuten Lontoon metro on ihanan hiljainen(äänen puolesta ei matkustajamäärältään) ja sulava kun vertaa Glasgown paikalliseen ympyrään. Hauska muuten huomata miten melkein kaikki, ihan sama kuinka hankalassa paikassa he seisovat, lukevat metrossa aina jotain. Menomatkalla erehdyin muuten hymyilemään eräälle miehelle anteeksi pyyntönä hänen varpaansa tallaamisesta, jonka seurauksena heppu ensin kehui kaunista hymyä ja myöhemmin juoksi asemalla kiinni ja kysyi kahville. Sanoin kauniisti ei.

Eilen kävin nauttimassa pod:issa aamupalaksi smoothien juuri ennen 'Open Dayhin' suuntaamista. Oli vähän hassu olo istua 'business smart casual' vaatteet päällä syömässä aamupalaa ja lukemassa City Business lehteä. Kyseinen 'Open Day' oli muuten huippu mielenkiintoinen ja kaikki firman työtenkijät oli todella ystävällisiä ja pääsin käymään pari erittäin mielenkiintoista keskustelua lounaalla (jossa tarjoiltiin mm. herkullisia 'kana pateita'). Muuten siellä käytiin läpi hakuvinkkejä ja harjoiteltiin yhtä yleisintä tehtävää nimittäin ryhmätyötä. Tarkoituksena oli todella vähällä infolla laittaa kasaan 5 minuutin 'esitelmä'. Se meni yllättävänkin hyvin ja oli omasta mielestä ihan hauskaa MUTTA..voi että kun olisin halunnut niin sanotusta kiskoa eräältä tytöltä hiukset päästä. Niin ylimielinen tapaus kuin vaan voi olla. Toisaalta, ottaen huomioon että kyseessä oli yksi Lontoon isoista City firmoista niin en ollut kovinkaan yllättynyt, että tälläisiin tapauksiin törmäsin. Ei se tosin tehnyt heistä yhtään vähemmän ärsyttäviä. 

Hyvien vinkkien lisäksi päivästä jäi käteen pussi suklaata palkintona voitetusta ryhmätyöstä sekä firman logoilla varustetut kynä ja sateenvarjo. Sellainen pikainen Lontoon reissu tällä kertaa. En ole nyt hetkeen tehnyt mitään opiskeluiden suhteen hyödyllistä, joten se asia täytyy korjata pian jottei kohta tule taas palautusten kanssa kiire. Kuntosalillakin voisi käydä näyttämässä naamaansa.

Toivottavasti teidänkin viikko on lähtenyt ihan sujuvasti käyntiin!

Joskus luistaa

Maanantaina oli sellainen stressin täyttämä, mutta samalla aikaansaamaton päivä jolloin tunsin itseni ihan täydeksi luuseriksi. Olo oli vielä hieman kipeäkin. Tiistaina kaikki menikin ihan päinvastoin.

Ensin olin innoissani koska suunniteltiin aamulla ystäväni kanssa Bangkokin vierailuani ja päätettiin että reissuun kuuluu ainakin myös viikonloppu Koh Samedilla ja piipahdus Kambodzan puolella ihmettelemässä Angkor Watin temppeleitä. Voitte varmaan uskoa, että en millään malta odottaa!

Seuraavaksi ilmestyi ruutuun erittäin yllättävä sähköposti. Olen viime kuukausina hieman kartoittanut vaihtoehtoja tulevaisuudelle ja tulin siihen tulokseen, että on ehkä yksi ala joka voisi olla aivan nappi valinta itselleni. Kilpailu on kuitenkin kovaa, mutta ajattelin aloittaa laittamalla hakemuksia parin firman 'Open Dayhin'. Open Day on tässä erittäin harhaanjohtava nimi, koska se ei ole mikään kaikille avoin päivä vaan siihen täytyy ihan kunnolla hakea (CV, vastailla pariin kysymykseen jne). Eilen sain sähköpostin jossa toivotettiin tervetulleeksi kyseisen firman Open Dayhin joka on..tadaa..maanantaina! Ei siinä sitten muuta kuin varailemaan matkoja ja hostellia Lontoosta. Suuntaan sinne lauantaina niin siinä on mukavasti koko sunnuntai aikaa pyöriä ympäriinsä, maanantaina Open Day ja illasta takaisin kotiin jotta ehdin tiistaina seminaariin. 

Kaiken tämän aamu häslingin jälkeen suuntasin kaverin kanssa mukavalle lounaalle ja sitten hakemaan takaisin kahta esseetä. Ilmeisesti mikään ei eilen voinut mennä pieleen, koska sieltä napsahti loistavat tulokset ja kaikkien aikojen suosikki saamistani essee kommenteista 'rare treat to read'. Tämän jälkeen parin kaverin kanssa hauska kahvituokio ja sitten rento loppuilta kaverin seurassa juoruten.

Myöhemmin sain vielä sähköpostin, että olin onnistunut saamaan paikan kokeilemaan kerraksi aloittelijoiden trapetsia (ilmaiseksi). Ennen kuin joku nyt säikähtää, että alan roikkumaan naruista ja renkaista korkealla ilmassa niin ei, ihan melkein lattian tasossa se ensimmäinen tunti taitaa mennä. Olen innoissani, että pääsen kokeilemaan jotain ihan täysin itselle uutta lajia!

Tänään tein visiitin travel clinicille, jonne olin varautunut että uppoasi kauheasti rahaa mutta se yksi rokote jonka tarvitsen saadaan ilmeisesti junailtua mulle ilmaiseksi, ja mahdollisiin malaria lääkkeisiin menee jopa kokonainen kymppi. Muutenkin tänään on ollut mukavan rento ja leppoisa päivä. Tälläisia osaa arvostaa niin eri tavalla kun takana on raskas ja stressaava syksy, ja erityisesti kun on juuri ollut pari huomattavasti huonompaa päivää. Ihana muistutus siitä, että vaikka välillä onkin vähän ankeampaa niin jossain vaiheessa kirkastuu!

Huomenna suunnataan kaverin kanssa sushille ja ostoksille. En omista mitään mikä sopisi vaatimukseen 'business casual' joten täytyypi lähteä hieman shoppailemaan maanantaiksi. Illalla suuntaan nessujen kanssa katsomaan Les Miserables. Kaikki sen nähneet ystäväni ovat kuulemma itkeneet silmät päästään, joten täytyypi varautua. 

Onko kukaan teistä vielä nähnyt sitä? Mitä piditte?

Viimeinen kurssi

Neljättä ja viimeistä vuotta on siis vielä jäljellä kandin työ ja yksi kurssi. Aikataulu on huomattavasti rennompi kuin viime jaksossa, mikä toivon mukaan tarkoittaa sitä että on aikaa myös tehdä paljon muuta kivaa kuin vain opiskella.

Tämä kandin tutkinnon viimeinen kurssini on nimeltään 'International Rivalry' ja siinä käsitellään valtioita jotka ajautuvat keskenään 'kilpailu-suhteeseen' joka johtaa aina vain uusiin konflikteihin ja sotiin. Ehkä 'kuuluisimpia' tälläisiä rivalry pareja ovat mm. Intia ja Pakistan sekä Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Voin jo varmasti sanoa, että kurssin aihe on mielestäni mielenkiintoinen koska kandin työni (disse) liittyy juurikin tähän aihealueeseen. Tarkemmin sanottuna kandini keskittyy teorian osalta siihen miten tälläiset 'suhteet' alkaa, keskittyen Intiaan ja Pakistaniin sekä Afghanistaniin ja Pakistaniin. Jälkimmäisesti parista ei rivalryna ole kirjoitettu juurikaan mitään, joten olen ainakin päässyt harjoittamaan materiaalin etsintä taitojani.

Rivalry kurssin aikana tulee tehdä kaksi esseetä, jotka molemmat käsittelevät eri rivalry paria. Suunnitelmissa olisi tehdä se lyhyempi Kreikasta ja Turkista, ja siinä pidemmässä käsitellä ainakin Venäjää yhtenä osapuolena, luultavasti Iranin tai Kiinan kanssa. Mieli saattaa tosin vielä muuttua tämän suhteen, mutta jotain on jo suunnitelmissa.

Tähän kurssiin kuuluu viikossa yksi tunnin luento ja yksi tunnin seminaari, jotka molemmat osuu maanantaille. Viikonloppuni siis loppuu maanantai aamuun ja alkaa taas maanantaina kello kolmen jälkeen. Tämä kontaktituntien suuri määrä suorastaan huimaa..

Näiden töiden lisäksi pitäisi tehdä hakemus maisteriopintoihin. Aivoihini on jostain syystä iskenyt ihan täysi lukko enkä meinaa osata lainkaan kirjoittaa niin kutsuttua 'personal statementtia' hyvin perustellen miksi minä...koska olen mahtava?

Loppuun täytyy todeta, että oli pirun vaikeaa kirjoittaa näistä opiskelujutuista suomeksi, kuullostaa jotenkin ihan hölmöltä.

Back to school

Tällä viikolla alkoi taas luennot ja seminaarit. Kampus on tulvillaan kaiken näköistä kulkijaa, kirjastosta löytyy hieman enemmän populaa ja kuntosali on täynnä  niitä joiden uuden vuoden lupaus selkeästi on jotain tyyliin 'laihduta/kesäkuntoon' akselilla. Itselle ei tullut mitään kunnon lomalta paluu fiilistä. Itse asiassa, palautin data projektin maanantaina ja sen jälkeen tuli sellainen rento, melkein lomamainen fiilis. Kevätpuoliskon lukujärjestyksestä löytyy vain yksi luento ja yksi seminaari viikossa, molemmat maanantaisin. Tykkään!

Ihan täysin lomailuksi nämä tulevat pari kuukautta eivät kuitenkaan mene, koska tehtävänä on vielä pari esseetä ja se lopputyö. Vielä alkuviikosta olin erittäin kunnianhimoisella tuulella ja uhoilin mielessäni istuvani kirjastossa koko viikon ja kirjoittavani ensi tiistaiksi noin 10 000 sanaisen ensimmäisen version lopputyöstä ohjaajalle lähetettäväksi.

Voin jo kertoa, että uhoiluksi jäi. Ensin tajusin kuinka paljon aikaa minulla vielä sen koko työn tekemiseen on ja sitten vaan sen seurauksena yksinkertaisesti vähän laiskistuin. 3000 sanaa siinä kuitenkin on 'jo'!

Viimeinen kunnon niitti motivaatiolle tuli eilen, kun jouduin hipsimään lääkärille hakemaan kuurin poskiontelontulehdukseen! Oireet alkoi torstaina aamuyöstä, heräsin unenpöpperössä ninja unestani ja kun poskeen sattui niin 'loogisesti' totesin mielessäni että varmaan siitä ninja tappelusta. Kun heräsin kunnolla niin tajusin etten oikeasti ole ollut missään tappelussa joten ei voi johtua moisesta. Hetken tosin mietin, että olenkohan unissani lyönyt itseäni poskeen. Perjantaina oireet paheni sen verran, että menin kerrankin kiltisi aikaisessa vaiheessa lääkärin. Iski kyllä pirumaisen salaa, ei minulla ole ollut edes mitään kunnon nuhaa viime aikoina. Olen sitä mieltä, että tämä on selkeä merkki siitä että nyt pitää pari päivää lomaa.

Kurja tämä viikko ei kuitenkaan ole ollut. Torstaina suunnattiin poikaystäväni kanssa yo!sushiin (sieltä saa tammikuussa koodilla 40% alennusta) jonka jälkeen käytiin katsomassa Hobitti 3D versiona. Kerrankin tykkäsin 3D efekteistä, ja mielestäni elokuva oli jopa ehkä vähän parempaa katsottavaa 3D versiona kuin 2D (tähän mennessä olen ollut aina pettynyt 3D efekteihin, tai sitten ne elokuvat on vaan ollut ihan kökköjä).

Tänään sain Suomesta yllätyksenä kivaa postia, joten nyt on taas karkkia vähäksi aikaa. Kaivoin myös esiin pari Sephoran 'suihkusaippuaa'. Pyysin joululomalla poikaystävääni tuomaan niitä pari Köpiksestä jos hän sattuu liikkeen lähelle, hänen käsityksenä parista oli laatikollinen. Pidän kieltämättä tästä pari sanan tulkinnasta!

Nyt vaan suihkuun ja sitten aion tuijotella loppuillan tv-sarjaa 'Revenge'. Se on pirun koukuttava ja olen vasta katsonut ensimmäisen kauden loppuun joten vielä riittää hyvin katsottavaa. Onko teillä jotain sarjaa johon olette tällä hetkellä ihan täysin koukussa?

uuden vuoden kujeet

Leikitään heti alkuun, että uuden vuoden juhlinnoista ei ole jo yli viikkoa. Tällä kertaa pääsin siis ensimmäistä kertaa viettämään uutta vuotta Glasgowssa kavereiden kanssa ja vaikka kaikki ei ollutkaan paikalla niin saatiin pystyyn aika hyvät juhlinnat. Hieman ennen juhlinnan aloittamista latasin kameran valmiiksi ja mietin, että nyt otetaan hienoja kuvia. Kuuluisat viimeiset sanat. Katsoin juuri ensimmäistä kertaa kuvasaldoa ja aika heikkoa. Ei pelkästään, että niitä kuvia olisi vähän vaan ne vähätkin on tosi huonoja ja suurin osa vielä sumeita. Onneksi tämä huonous ja sumeus ei kuitenkaan kuvannut iltaa joka oli yllättävänkin onnistunut (olen yksi niistä joita ärsyttää se uuden vuoden juhlintaan usein liittyvä hehkutus koska ei se ikinä ole niin mahtavaa). Ainoa asia mikä vähän ärsytti oli, että en saanut ihmisiä ulos seuraamaan vuodenvaihdetta ja katselemaan raketteja -minä kun olen aivan kuin pikkulapsi mitä rakettien tuijottamiseen tulee- joten en nähnyt yhtäkään kunnon ilotulitetta. Kotiin selvisin jo hieman kahden jälkeen, poikaystävä tuli perässä joskus aamu seitsemän maissa. Arvaako joku kumpi meistä on vanhempi?

Alkuillan ateriasta jäi sen verran vaikuttavat jämät, että niitä syötiin vielä loppuviikostakin. Minä tietenkin söin tyytyväisenä ne viisi jäljelle jäänyttä, hävyttömän hyvää, panna cottaa. Mitä nyt parista herkusta kaikkien jouluherkkujen päälle.

Loppuun vielä illan erittäin epäonnistunutta kuvasaldoa, jotta ei taas tule tylsää postausta ilman yhtäkään kuvaa. Omasta kuvauksellisuudestani on taas osoituksena esimerkiksi tuo silmäni, joka näyttää vaan mustalta täysin väärään suuntaan ajatutuneelta pallolta. Kaikessa ei voi olla hyvä!

Loppuun vielä ainoa jotenkin julkaisemiskelpoinen kuva joka on otettu illallisen jälkeen. Kuvassa on pääroolissa allerkijoittaneen jalat ja ideana on ilmeisesti ollut yrittää väännellä niitä jotenkin..

Sellainen uusi vuosi tällä kertaa!