Matkahaaveita; the Highlands

Useammassakin blogissa on viime aikoina kirjoiteltu matkakuumeesta ja itsellänikin tämä matkakuume alkaa taas palailemaan täysiin voimiinsa parin kuukauden poissaolon jälkeen. Haluaisin suunnata askeleeni vaikka minne, mutta rahallisesti ja ajallisesti todennäköisin reissu voisi olla Balkanien kiertäminen kesällä. Eniten kiinnostaisi matkailla ympäri Bosniaa ja Serbiaa. Tällä hetkellä kuitenkin listan aivan ykkösenä on 'kotimaan' matkailu eli Skotlannissa pyöriminen. Skotlannissa pyöriminen tietenkin tarkoittaa lähinnä Ylämaita. Sieltä suunnalta löytyy Skotlannin hienoimmat maisemat ja Ylämailla on muutenkin jotenkin 'maaginen' tunnelma.

Skotlannin Ylämailla (=Skotlannin pohjoisimmat osat ja saaret) asustaa vain n. 373 000 ihmistä, joka tekee alueesta Britannian harvimmin asutun, ja yhden koko Euroopan harvimmin asutuista. Suuria alueita autioitui jo 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa niin kutsutuissa Ylämaiden puhdistuksissa. Näihin aikoihin klaanijärjestelmä alkoi menettää asemaansa ja maanomitsijat totesivat lampaiden kasvatuksen olevan huomattavasti tuottoisampaa kuin vuokralaisten pitäminen maatiloilla. Ihmiset saivat siis lähteä kun lampaat valtasivat tilat. Tämän seurauksena tuhansia ihmisiä lähti Skotlannista siirtolaisena Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan. 

Ei varmaan myöskään ole yllättävää, että Ylämaat kuuluu Britannian sateisimpiin alueisiin. Parasta on siis muistaa pakata matkaan vedenkestävät vaatteet ja hyvät kengät. Aurinkokin paistaa aina välillä, mutta aika onnekas olet jos selviät reissusta täysin kuivana. Meidän viime kevään Glencoe reissulla satoi vettä melkein 24/7..

Ei kuitenkaan annettu sen häiritä liiaksi vaan päätettiin yrittää kavuta yksi vuori ylös. Päästiin aika vakuuttaviin korkeuksiin josta oli jo kivat maisemat, mutta käännyttiin kuitenkin ennen huippua takaisin kun pohkeet kärsi maitohapoista ja taivaan täydeltä alkoi satamaan rakeita..Ehkä ensi kerralla.

Mielikuvat Skotlannista taas ovat itse asiassa hyvin usein mielikuvia juuri Ylämaista. Sieltä ovat alunperin peräisin klaanit, säkkipillit, kiltit, tartaanikangas, viski ja gaelin kieli. Ehkä hieman ironisesti näitä nykyään Skotlantiin liitettäviä symboleita pidettiin Alamailla barbaasinina kunnes Skotlanti Union Actin myötä liitettiin Englantiin ja heput Alamailla koki, että Skotlanti tarvitsi omat symbolinsa. Tällöin omaksuttiin ennen vain Ylämaihin liitetyt 'teemat' koskemaan koko Skotlantia.

Vielä olisi siis päästävä vierailemaan Skotlannissa ainakin seuraavissa paikoissa:

Isle of Skye

Ullapool

Outer Hebrides

Isle of Arran

Loch Lomond (koska se on aivan tässä lähellä enkä silti ole vieläkään käväissyt siellä)

Jos jotain kiinnostaa lukea Skotlannin historiasta niin suosittelen Tom Devinen kirjaa The Scottish Nation  1700 to 2000. Oli täysin tämän kirjan ansiota, että sain viime vuoden Skotlannin historia kurssista hyvän arvosanan.

(Tämän tekstin tietolähde on juurikin viime vuoden Skotlannin historia kurssi. Kaikki tekstin kuvat taas ovat peräisin omilta reissuilta Ylämaille, ja otettu joko omalla tai matkakumppanien kameralla)

Ihanat Kamalat Kämppikset

Briteissä, toisin kuin Suomessa, on tapana jakaa asunto useammankin kämppiksen kanssa. Eikä ne kämppikset ole yleensä parhaita ystäviä, jotka ovat tunteneet toisensa teini-iästä asti vaan enemmän tai vähemmän random populaa. Täällä kukaan ei oikein tunnu edes haluavan asua yksin. Itse olen toistaiseksi ollut kohtalaisen onnekas kämppisteni kanssa. Kohdalle on osunut vain yksi jonka kanssa on tehnyt mieli repiä hiukset pois päästä, ja hänkin oli sitten loppujen lopuksi sen verran koominen tapaus, että nykyään lähinnä vaan naurattaa (Hanna on muuten kanssa kirjoittanut blogissaan kämppiksistä aika hyvin).

Aloitetaan tästä ainoasta mädästä omenasta joka toistaiseksi on kohdalleni osunut. Kutsutaan häntä vaikka Irkuksi (neito kun oli Irlannista kotoisin). Irkku vaihtoi toisesta asuntolasta meidän Murano kämppään ensimmäisen vuoden lokakuun aikoihin. Esitteli itsensä ja vaikutti oikein mukavalta pimulta. Toki meikkiä oli naamassa ainakin 5cm, päällä vaan minimekkoja tai hameita ja hiuksien laittoon hänellä meni varmaan ainakin 30 minuuttia. Mutta ketään ei saa tuomita ulkonäön perusteella! Irkku heti aluksi avautui siitä kuinka hänen edelliset kämppiksensä olivat olleet aika tylsiä tosikoita ja oli siksi hakenut siirtoa toiseen asuntoon. Voi tyttörukkaa. Juuei. Pian huomattiin, että ehkä se vika ei ollutkaan niissä edellisissä kämppiksistä. Irkulla oli tapana mennä rellestäen ulos useamman kerran viikossa ja saapua yksin niin äänekkäästi kotiin, että hänen onnistua aina herättää meidät kaikki neljä muuta (juhlimisessa ei ole mitään vikaa, itse kuitenkin onnistuin joka kerta saapumaan kavereiden kanssa meille herättämättä ketään). Yleensä me herättiin jo siihen kun hän pihalla puhui kovaan ääneen puhelimeen käyden jo läpi illan tapahtumia. Useasti kuultiin lauseita tyyliin 'En mä tiennyt, että se oli (lisää tähän nimi) poikaystävä' tai 'Ai sä oikeasti panit sitäkin'. Puhelinkeskustelut jatkui aina sisälle asti ja minä olin se 'onnekas' joka sai kuulla ne loppuun, koska satuin jakamaan Irkun kanssa seinän. Eräs aamu taas herättiin huomaamaan, että Irkku oli onnistunut kännipäissään levittämään meidän vessapaperit ympäri käytävää ja joku oli hieman lirutellut vessassakin pöntön ohi. Joulun jälkeen Irkku rauhoittui vähän ja aloitti seurustelun. Valitettavasti, allekirjoittaneen yöunet ei kauheasti parantunut kun pääsin kuuntelemaan Irkun sänkytouhuja. Ja kovaääniset öiset puhelinkeskustelutkin edelleen jatkuivat (hänellä oli myös aina äänenvoimakkuus niin kovalla, että pystyin kuulemaan myös mitä langan toisessa päässä ollut henkilö sanoi). Ei siis mitään kovin vakavaa, mutta yleisesti äärimmäisen ärsyttävä tapaus. Ei olla nähty toisiamme lainkaan muutettuamme Muranolta pois, ja näin saa mun puolesta myös jatkua.

Kavereidenkin kohdalle on osunut ihan hyviä tapauksia. Yksi joutui epäonnekseen ekaksi vuodeksi asumaan asuntoon, jossa hänen lisäkseen asui vaan Kiinalaisia. Epäonnekasta siksi, että kiinalaiset (ainakin täällä) tuppaavat olemaan laumaeläimiä ja kunnolla tykkäävät hengata vaan muiden kiinalaisten kanssa. He sitten laumana valtasivat asunnon keittiön joka ilta, koko illaksi. Lisäksi kämpässä oli jatkuva ympäriinsä leijailevan soijakastikkeen haju. Toisen kaverini kohdalle sen sijaan osui pilvenpolttaja, joka tunki palohälyttimeen sukan pystyäkseen pössyttelemään sisällä. Välillä kun meni kyläilemään niin käytävässä tuli vastaan sellainen tyylikäs savuverho. Sitten on tietenkin niitä kämppiksiä jotka pöllivät ruokasi, shampoosi ja kaiken muun jonka vaan uskallat jättää lukitun huoneesi ulkopuolelle (yksi kaverini tapasi tuoda leipomisiaan turvaan kämppikseltään meidän jääkaappiin/pakkaseen). Ja sitten on myös kämppiksiä jotka tuntuvat noudattavan seuraavaa periaatetta, eikä heitä siis oikeastaan ikinä edes nää:

Toisaalta, kohdalle voi myös osua kämppikset joiden kanssa on rento ja hauska asua. Tämän vuoden kämppiksiini tutustuin täysin sattumanvaraisesti viime keväänä enkä ollut kunnolla 'hengannut' kummankaan kanssa ennen muuttoa. Uskaltaisin sanoa, että käydään välillä oikeasti toistemme hermoille, mutta se ei koskaan kestä kauaa. Hyvä asia on, että jos on huono päivä ja ottaa päähän niin ei tarvitse teeskennellä sosiaalista vaan voi parin murahduksen jälkeen painella omaan huoneeseen. Jos taas on hyvä päivä ja kaipaa juttuseuraa niin voi painella joko olohuoneeseen tai jomman kumman kämppiksen makuuhuoneeseen höpöttelemään kaikkea (ja häiritsemään heidän kouluhommiaan). Jollain on lisäksi aina tarjottavana jotain hyvää; olkoon se tuoretta ananasta, suklaata tai leipomisia. Parasta on kuitenkin se kun välillä osutaan yhtä aikaa iltaisin keittiöön juomaan teetä ja rennosti jutustelemaan milloin mistäkin (meillä puheenaiheet vaihtelee aika hyvin, koska yksi on vielä alle parikymppinen energinen vipeltäjä, toinen on neljännen vuoden lääkkisopiskelija joka on tällä hetkellä harjoittelussa synnytys/gynekologisella osastolla ja sitten..noh, minä olen minä). Päätettiin myös, että yritetään tästä eteenpäin viettää kunnolla yhdessä aikaa joka perjantai. Toistaiseksi viimeisin 'flatmate bonding' pitkään aikaan kun oli bileissä jossa kaikki kolme yritettiin estää erästä tyttöä oksentamasta meidän kerman väriselle kokolattiamatolle, ja hyvän yhteispelin ansiosta matto onneksi pelastui.

All in all, paljon on tuurista kiinni minkälaisten tapausten kanssa päädyt asumaan. Hyvä puoli on, että melkein aina voi vaan muuttaa pois ja kokeilla onneaan uudestaan!

Loppuun vielä ilosanoma, Inequality&Development esseen palautuspäivää siirrettiin n.3 viikolla eteenpäin. Tämä tieto pelasti muuten liian laiskasti sujuneen päivän (koska nyt ei tarvitse potea siitä niin huonoa omaatuntoa).

Nostalginen sunnuntai

Vai että kukaan ei tiedä yhtään hyvää treenibiisiä ja kenelläkään ei ollut mitään viikonloppusuunnitelmia..no voih.

Kuitenkin eilen oli 'I can walk again' pippaloni ja koko tämä päivä on 'nostalgisesti' muistuttanut railakkaiden juhlimis vuosien sunnuntaista. Olen selkeästi liian vanha kunnon juhlimiseen, kauhea väsymys päällä!Juhlat meni kuitenkin yli odotusten, paikalle saapui paljon enemmän porukkaa kuin oletin ja oli todella kiva päästä pitkästä aikaa viettämään kunnolla aikaa kavereiden kanssa. Yritin kovasti ehtiä juttelemaan jokaisen kanssa kunnolla, mutta aika ei ihan riittänyt. Joka tapauksessa, kaikilla tuntui olevan todella hauskaa ja se on pääasia. Tänä aamuna ei sitten kyllä ollut yhtään hauskaa. Mutta nyt sain Dominoksesta pizzaa ja elämä vähitellen hymyilee taas. Muistin juuri myös anywhere tv:n olemassaolon; erittäin kotoisaa loikoilla sunnuntai iltana laiskana sängyssä ja katsella suomenkielisiä tv mainoksia ja tv- ohjelmia suomenkielisillä tekstityksillä. Oli myös aika hienoa hetki sitten kävellä keittiöön joka näytti siltä kuin mitään bileitä ei olisi ikinä ollutkaan (minulla on aika mahtavat kämppikset).

Tämä laiskuus kuitenkin tarkoittaa, että huomenna on herättävä kohtalaisen aikaisin ja opiskella tehokkaasti. Esseiden palautuspäivät lähenee aina huomaamatta enkä halua joutua toistamaan samaa paniikinomaista viikonloppua kuin pari viikkoa sitten. Paniikissa olen tosin aina myös tehokkaimmillani. Melkein ahdistaa tehdä Communication&Conflict esseetä, koska sen kanssa on nyt joku mieletön aivolukko päällä, eikä se meinaa millään aueta. Essee on 70% kurssin arvosanasta, joten se lukko pitäisi nyt saada pian loksahtamaan auki!

Mutta se siitä viikonlopusta, hypätään asiasta kukkaruukkuun!Tänään on Oscar-gaala ja ajattelin sitkeästi katsoa siitä ainakin osan. Erityisesti kiinnostaa tietenkin nähdä minkälaisia luomuksia näyttelijät ovat tällä kertaa löytäneet päälleen. Jos pitäisin muotiblogia niin kaivaisin tähän väliin suosikkimekkoni Oscar juhlista, mutta ketään tuskin kiinnostaa mitkä juuri minun suosikkini ovat. Ja sille on hyvä syynsä etten pidä muotiblogia, 1.muoti kiinnostaa, mutta ei minulla ole siitä kauheasti mitään sanottavaa ja 2. mitä minäkin muotiblogissa esittelisin..niitä hennesin vaatteitani jotka kaikilla muillakin on. Juu, ehkä ei.

Tästä ei nyt tullut millään tavalla kovin kiinnostava tai fiksu päivitys, mutta tuntui että pitäisi kuitenkin päivittää jotain. Aivot on nyt vaan ihan muussia ja väsymys painaa päälle. Lupaan ja vannon nostaa kirjoitusteni tasoa ensi viikolla. 

Toivottavasti kaikilla muillakin on ollut kiva viikonloppu!

Viikonloppu

Raahasin juuri poikaystäväni päiväunilta kanssani kävelylle puistoon, koska ulkona oli liian hyvä ilma sisällä istumiseen. Opiskelusta ei tule mitään kun käyttää suurimman osan ajasta tuijottaen ikkunasta ulos ihastellen sinistä taivasta ja auringonpaistetta (niinkuin on jo aikaisemmin tullut todettua, musta tulee onnellinen duracel pupu kun nään vähän sinistä taivasta ja aurinkoa). Ihanan leppoisan kävelyn jälkeen en kyllä vieläkään jaksaisi innostua opiskelusta. Olen vaihtanut Communication&Conflict esseeni kysymystä varmaan neljä kertaa ja nyt vihdoin päätin pysyä viimeisimmässä valinnassa..vaikkei sekään kauheasti sytytä. Ärsyttävää.

Lueskelin toissapäivänä vanhoja blogipostauksiani (myös niitä tosi vanhoja sieltä vanhasta blogista) ja aika usein tulee mainittua opiskelujen välttely. Annan itsestäni selkeästi oikein mahtavan kuvan opiskelijana. Sinänsä 'hassua' koska pääosin oikeasti pidän opiskelusta, lukemisesta ja ehkä joskus jopa esseidenkin kirjoittamisesta. Voisin melkein nähdä itseni tekemässä PhD:tä (mutta vain melkein). Mutta niin..jos asut Skotlannissa ja ulkona paistaa aurinko niin kyllä silloin oikeasti pitää mennä ulos, vaikka kuinka pitäisi opiskella!Katsokaa nyt vaikka kuinka ihana ilma siellä on:

Viimeisessä kuvassa on muuten tietenkin yliopistomme päärakennus, jossa allekirjoittaneella ei IKINÄ ole luentoja. Opiskelujen suhteen rakennuksesta tuleekin vain mieleen tentit..mutta onhan se muuten ihan nätti.

Loppupäivä menee siis tänään esseen parissa, mutta huomenna on party time!Lupasin aikoinaan järjestää pienet 'I can walk again' bileet kunhan taas kävelen suht kunnolla. Se hetki on nyt ja pienet pippalot laitetaan siis huomenna sen varjolla pystyyn. Ajoitus on loistava, koska Pariisissa vaihtovuotta viettävä ystäväisenikin saapuu huomenna Skotlantiin!Hauska ilta siis tiedossa.

Onko teillä muilla mitään viikonloppusuunnitelmia?

Kolme Kuukautta ja Lettuja

Tänään on Pancake Day(Laskiaistiistai)! Tosin, pancake täällä yleensä tarkoittaa lettua, ei sitä sellaista uuniin laitettavaa pannukakkua. Yritettiin parin ruotsalaisen kanssa selittää tätä selkeää eroa muille ja meitä katsottiin vaan ihan tyhmänä, ei ne ollut kuullutkaan uuniin laitettavasta pannukakusta.

Lisäksi tänään on tasan kolme kuukautta siitä kun nilkkani leikattiin!Eli kolme kuukautta ja yksi päivä siitä kun hyppäsin. Kävelen ilman keppejä ja nilkan liikeratakin on jo melkein normaali. Vielä on pientä 'nilkutusta' havaittavissa eikä vauhtikaan ole samaa luokkaa kuin ennen. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Fysioterapeutti naureskeli tänään, että laskuvarjohyppäämään en pääse pitkään aikaan, mutta erittäin todennäköisesti (jos kaikki menee hyvin) pääsen jo kesällä kunnolla juoksulenkille. Voisin hyppiä innosta (jos voisin jo hyppiä tällä jalalla that is..). Huomenna alkaa kunnon paluu urheiluun. Juoksumatolta joudun vielä pysymään poissa, mutta kuntopyörällä ja crosstrainerilla saan painella menemään niin paljon kuin haluan. Tämähän meinaa siis sitä, että voisin ehkä lähteä shoppailemaan uusia urheiluvaatteita..
Jos teillä on jotain hyviä treenibiisi ehdotuksia niin kertokaa. Täytyy koota uusi soittolista salille!

Kolme kuukautta hyppäämisestä tarkoittaa myös sitä, että laskuvarjo 'lisenssini' eli lupa hypätä meni eilen vanhaksi. Voih. Onneksi sen voi aina uusia, jos vielä himottaa päästä hyppelemään.

Laskuvarjohypystä puheenollen. Löysin sattumalta toissapäivänä laskuvarjohyppyvideon jossa hepun laskeutuminen oli aika samantyylinen 'tömähdys' huonolle alustalle kuin omanikin. Siinä mielessä meni kuitenkin eri tavalla, että kierimisen sijaan lensin sen jälkeen naamalleni mutaan. Good times...

video

Skotlannissa opiskelusta; usein kysytyt kysymykset

Uskaltaisin väittää, että jokainen ulkomailla opiskeleva on saanut useamman kerran vastata täsmälleen samoihin kysymyksiin linjoilla 'miksi lähdit ulkomaille opiskelemaan', 'eikö ole ikävä Suomeen/mites perhe ja ystävät Suomessa?' 'millaista siellä on opiskella?' ja niin edelleen. Yhdessä vaiheessa pohdin (vitsinä tosin) että pitäisi varmaan nauhoittaa valmiiksi vastaukset useimpiin kysymyksiin niin voisi sitten vaan aina painaa play nappulaa ja antaa ihmisten kuunnella vastaukset nauhalta. Samaa kyllä harkitsin tämän murtuneen nilkankin kanssa, olisin voinut tehdä esittelynauhan linjoilla 'Moi. Olen Marika. Nilkkani murtui kun olin laskuvarjohyppäämässä. Joo, oli mahtavaa mutta laskeutuminen vähän kusi. Oli liikaa vauhtia. Joo, kolme luuta murtui ja meni pois sijoiltaan. Sairaalaan, hyvät dropsit ja leikkaus. Kipsi kauan ja nyt jotenkin kävelen. Joo, kyllä se siitä paranee'. Sen olisi sitten voinut antaa jokaisella taksikuskille, kaupan tädille, apteekin myyjälle ja yliopiston vartijalle joka tuli vastaan ja joiden kanssa kävin täsmälleen saman keskustelun. Ei mitenkään pahalla, mukavaahan se vaan on jutustella ihmisten kanssa mutta samojen asioiden toistaminen jatkuvasti alkaa välillä tuntumaan itsestä tosi typerältä.

Kuitenkin takaisin alkuperäiseen asiaan, eli ne yleiset kysymykset joilla pommitetaan kun mainitset tai joku toinen mainitsee, että opiskelet ulkomailla (aika lailla samat kysymykset tulee sekä suomalaisilta että ulkomaalaisilta).

1. Miksi/miten lähdit ulkomaille opiskelemaan?

Koska halusin lähteä..Mulla oli jo nuorempana joku viehätys päästä ulkomaille opiskelemaan, ja vielä nimenomaan koko tutkintoa. Uskoin pitkään ettei se ole rahallisesti mahdollista tai etten tulisi mitenkään pääsemään yliopistoihin sisään. Eräs tammikuinen iltapäivä jotenkin ihmeellisesti eksyin löytämään opiskelusta Briteissä paljon lisätietoa ja tajusin että ehkä se olisin mahdollista. Tämä oli viikko ennen hakuajan umpeutumista. Jotenkin onnistuin saamaan kaiken viikossa kasaan ja hakemus lähti viimeisen hakupäivän iltana. Hakeminen oli siis tavallaan hieman spontaani päätös. Päätös, jota en ole katunut hetkeäkään. Skotlantiin muutto on ollut ehkä tähän astisen elämäni paras päätös.

2. Miksi Skotlantiin?


Yksi selvä pointti Skotlannin puolesta oli tietenkin se, että täällä ei tarvitse EU kansalaisena maksaa lukuvuosimaksuja!Sen lisäksi, mulla oli kolmisen vuotta sitten joku Skotlanti viehätyskin päällä. Halusin kiihkeästi päästä Skotlantiin edes viikonloppumatkalle. Sitä ei ikinä tapahtunut, sen sijaan päädyin muuttamaan tänne. Yliopistoista Glasgow oli muuten alusta asti oma ykkössuosikki. Sitten sieltä tuli conditional offer jossa vaadittiin kielitestiä. En halunnut/jaksanut tehdä sitä, joten lähetin pitkän sähköposti sepotuksen siitä kuinka kielitestivaatimus tulisi poistaa. Vajaan tunnin päästä tuli vastaus, että se vaatimus on poistettu. Siinä vaiheessa tajusin, että taidan oikeasti sitten olla ottamassa paikan vastaan ja lähdössä.

3.Miten perhe/ystävät suhtautuu?


Osa tuntui ottavan päähänpistoni lähdöstä alusta asti tosi hyvin, joillain kesti hetki tottua ajatukseen. Nykyään siihen on jo tottunut ettei ystäviä ja perhettä Suomessa nää niin usein. Aina voi kuitenkin facebookata, mailailla ja skypetellä. Suomi lomilla yritän sitten nähdä kaikkia mahdollisimman paljon ja tasapuolisesti. Ainoat jotka ehkä onnistuisivat tuomaan 'huonon omantunnon' ulkomailla opiskelusta ovat viisi vuotias kummityttöni ja kolme vuotias serkkuni joiden kanssa on aina niin huippua tehdä kaikkea kun olen Suomessa. Onneksi, molemmat tytöt nuoresta iästään huolimatta tuntuvat muistavan minunkin olemassaoloni vaikka olenkin välillä aika pitkään pois maisemista. Suurin osa niistä ystävistä jotka olivat läheisiä ennen Skotlantiin muuttoa ovat läheisiä edelleen. Tietysti ulkomailla asuessa yhteydenpitoon täytyy panostaa vähän enemmän, mutta niin kauan kuin se on molemminpuolista ja onnistuu edes kerran parissa viikossa vaihtamaan kuulumisia niin pysyy hyvin kärryillä. Parasta on kun treffaa ystävät Suomen lomilla ja tuntuu kuin ei ikinä olisi 'erossa' ollutkaan.
Omasta puolestani sanoisin, että jos lähdet ulkomaille pidemmäksi aikaa niin älä yritä elää 'kahta elämää yhtä aikaa', vaan keskity ainakin aluksi siihen uuteen maahan tai muuten kärsit jatkuvasta ikävästä joka hankaloittaa sopeutumista. Nykyään molemmat paikat tuntuu itsestä kodilta, joten kun suuntaan joululomalle Suomeen sanon meneväni kotiin ja kun palaan lomalta sanon meneväni takaisin kotiin..

4. Millaista Skotlannissa on opiskella?


Koulumaisempaa kuin Suomessa. En ole ikinä opiskellut suomalaisessa yliopistossa, mutta useampi ystäväni on. Skotlannissa opiskelet ensin vuoden kolmea ainetta, joista käyt määrätyt level 1 kurssit. Toiselle vuodelle jatkat niistä kahdat level 2 tasolle ja valkkaat yhden uuden level 1 kurssin. Vuodet kolme ja neljä ovat niin kutsuttuja Honours vuosia joilla opiskelet joko molempia level 2 asti opiskelemisiasi aineita tai yhtä niistä. Honours vuosille päästäkseni sinulla tulee olla tietyt arvosanat vuodelta kaksi. Esseet tulee palauttaa juuri sinä päivänä (tai aikaisemmin) kun kurssioppaassa sanotaan tai arvosanasi putoaa kaksi asteikkoa/päivä. Tenteillä on se yksi määrätty päivä ja jos et pääse läpi niin sinulla on yksi mahdollisuus uusia elokuussa. Vaikka vetäisit uusinnan kuinka hyvin niin et voi kuitenkaan saada kurssista D:tä (alin jolla pääsee läpi) parempaa arvosanaa. Lisäksi seminaareissa on osallistumispakko ja sitä valvotaan aika tiukasti. Paineet on välillä aika kovat kun kirjoitettavana on kolme esseetä ja samalla yrität saada luettua seminaareihin (joissa osallistuminen myös yleensä vaikuttaa arvosanaasi).
Myös ilmeisesti toisin kuin Suomessa, täällä arvosanoilla on todella väliä. Jos haluat pitää ovet avoinna jatko-opintojen ja töiden suhteen tulisi sinun valmistua arvosanalla 2.1 (joka on Bn keskiarvo).

5. Millaista Skotlannissa on asua?


Ei kauheasti sen kummoisempaa kuin Suomessakaan. Ruoka ja alkoholi on halvempaa. Ja ruoan suhteen valikoimat tuntuvat myös laajemmilta. Eri ketjujen lisäksi täältä löytyy paljon pieniä vihannes/hedelmäkauppoja, lihakauppoja, juustokauppoja jne. Lisäksi kaikilla kaupoilla on nettikauppa ja kotiinkuljetus mahdollisuus. Skotlannissa suurin osa rakennuksista on tosi vanhoja ja kylmiä. Kokolattiamatot ja erilliset hanat kuuluu myös kalustoon (en tule ikinä ymmärtämään tämän logiikkaa..miksi?!). Hometta löytyy myös useammastakin asunnosta, samoin hiiriä. Ja tuplaikkunoita ei monessa paikassa näy. Jos sitten haluat hyvältä sijainnilta uusitun asunnon, jossa on tuplaikkunat, ei hometta, siisti kokolattiamatto ja vaikka tiskikone niin vuokra on varmasti päälle 400€/henkilö. Tänne muuttaessa kannattaa myös valmistautua tappelemaan boilerin kanssa, se ei nimittäin varmasti toimi koko aikaa niinkuin haluaisit. Vedestä et joudu opiskelijana maksamaan, mutta kaasusta ja sähköstä kyllä. Lisäksi täällä tarvitsee vielä useimmiten lankapuhelinlinjan netin avaukseen..
Itse onnistuin vihdoin löytämään tosi kivan lämpimän asunnon (josta maksankin tuon hieman päälle 400€), jossa aion asua vielä ensi vuodenkin.
Elämä helpottuu erityisesti sen jälkeen kun opit ymmärtämään Skotti murretta (tai vielä parempaa Glasgown murretta) ja pystyt kommunikoimaan kunnolla taksi kuskien, kaupan kassojen ja eri korjaajien kanssa.

ja sitten se all time suosikki..

6. Eikös siellä sada koko ajan vettä?


Ööö..ei. On sanonta ettei sillä oikein ole väliä pidätkö Glasgown säästä vai et, koska se hyvin todennäköisesti muuttuu seuraavan 30 minuutin aikana. Joskus tämä pitää liiankin hyvin paikkansa. Esimerkki lauantailta:

Noin vartti ensimmäisen kuvan ottamisen jälkeen näytti tältä..

Ja noin 20 minuutin rakeiden satelun jälkeen oli taas aurinkoista niinkuin ensimmäisessa kuvassa. That's Glasgow for you..
Toisinaan taas pääsee nauttimaan koko päivän kestävästä auringonpaisteesta..tai armottomasta vesisateesta.

Usein kuultuja kysymyksiä olisi varmasti vielä lisää, mutta tästä tulee kohta aivan liian pitkä postaus joten jätetään tällä kertaa suosiolla tähän.

Happy Sunny Weekend

Mä olen jo ihan kevätfiiliksissä. Pari päivää lämmittävää auringonpaistetta tekee ihmeitä. Voisin kirjoittaa siitä kuinka kouluhommat stressaa tai kuinka mun tekisi mieli lähettää pari ärsyttävää ihmistä politiikan seminaareista sukkulalla marssiin, mutta sen sijaan aion nyt vaan höpöttää siitä kuinka mukava viikonloppu mulla oli vaikka en mitään ihmeellistä tehnytkään..tästä siis tulee ihan epämääräinen hömppäpostaus jossa ei ole välttämättä mitään järkeä. You've been warned.

Eilen aloitin päivän syömällä suklaata. Tiedän, tosi terveellistä mutta sain näitä jumalaisen hyviä suklaita ystävänpäivänä ja niitä oli vaan pakko syödä koko ajan (kunnes ne loppui). Sitäpaitsi, aina välillä pitää nauttia kaikesta hyvästä..

Sain ystävänpäivänä kauniita punaisia ruusujakin, en ole vielä edes onnistunut tappaamaan niitä (olen niin kaukana viherpeukalosta kun vaan voi olla)

Iltapäivästä  iski joku ihmeen siivouskipinä. Laitoin sitten musiikin täysille ja päädyin jammaillen siivoamaan keittiön ja kylpyhuoneen ihan viimeisen päälle. Hinkkasin jopa meidän uunin vihdoin puhtaaksi (vaikka eipä sitä ton myrkyn käytön jälkeen kauheasti tarvinnut hinkkailla..)

Seuraavaksi keksin tehdä hedelmäsalaattia. Rakastan tehdä sitä aina Suomessa, mutta jostain syystä tämä oli ensimmäinen kerta kun keksin että sitä voisi yhtä lailla tehdä Skotlannissakin..

Kävelin viikonloppuna myös kampuksella auringonpaisteessa..

..ja bongasin matkalla kotiin kukan..KEVÄT!

Iltaisin katselin poikaystävän kanssa Frozen Planettia..Suosittelen! Mäkin haluan lähteä bongailemaan pingviinejä ja jääkarhuja.

Toisin kuin tämän päivityksen perusteella voisi luulla, aivoni eivät ole sulaneet auringonpaisteessa. On vaan ollut rennon mukava ja ihanan aurinkoinen viikonloppu.
Nyt viikonlopun loppumisen kunniaksi (vaikka torstaina mulla vasta seuraavaksia koulua onkin) aloitan lukemisen esseeseen kysymyksenä Does foreign aid promote economic growth? Under what conditions? Paluu arkeen siis..

Walking on sunshine..

Päätin toissapäivänä, että nyt riitti pirun kepukan kantaminen mukana. Se on ärsyttävä, tiellä ja ruma. Ajattelin, että jos huonosti käy niin voin aina soittaa taksin poimimaan mut (mun tarvitsee nykyään vaan mainita osoitteeni soittaessa ja ne on jo että et 'aa, taxi for Marika'). Joten tarmokkaasti lähdin aamulla kohti yliopistoa ilman keppiä. Selvisinkin loistavasti ja sain vielä kavuttua Gibson Streetinkin (jokaisen vähänkin huonokuntoisen painajainen) helposti ylös. Matkaan ei myöskään mennyt niin kauan kuin oletin (siihen siis meni kauan, mutta ei super kauan..). Hitaus on sitä tasoa, että pystyn juuri ja juuri kilpailemaan vanhimpien mummojen kanssa vauhdissa.

Eilen aamulla koulumatka oli vielä loistavampi, koska kirkkaan siniseltä taivaalta paistoi lämmittävä aurinko!Onko parempaa tapaa aloittaa aamu kuin kävelyllä auringonpaisteessa. Tuli ihan uskomattoman hyvä keväinen fiilis. Ensimmäiset pari tuntia vietin kampuksella tehden taas toimistohommia, eli liimaten niitä osoitelappusia Applicants' day kutsuihin (nyt sitten jokainen britti joka on hakenut Glasgown yliopistoon saa kutsun omalla nimitarralla varustettuna, glued by yours truly). Ikkunasta paistoi aurinko sisään ja ipodissa soi leppoisa musiikki. Lisäksi joku toi koko ajan teetä nenän eteen. Teen kyllä mielelläni näitä töitä vielä lisää.

Kävely ilman keppejä, niin hidasta kuin se onkin, on aika mahtavaa. Huolimatta siitä, että kävelyni muuttuu pingviinimäiseksi kun vähänkin väsyn niin olen tyytyväinen tästäkin edistyksestä. Mitäpä siitä, että näytän ihan urpolta kun yritän selvitä näillä vinoilla kaduilla eteenpäin (aina välillä on pakko sipsuttaa sivuttain), olen jo vuosia sitten hyväksynyt olevani muutenkin vähän dorka. Tai ainakin kaukana 'coolista' tapauksesta.

Tänään näyttäisi auringonpaiste olevan kaukana, mutta ainakin voin ottaa sateenvarjon mukaan kun on kaksi kättä vapaana (siltä varalta että siellä sataa siihen tyyliin että siitä sateenvarjosta on jotain hyötyä)

Toistaiseksi päivän kohokohta on tämä..kuvittele, että olet pystynyt viimeiset pari kuukautta käyttämään vain ja ainoastaan tennareita..

..ja sitten saat vihdoin saappaat jalkaan

(tulipas rumat kuvat..)

Nyt on aika suunnata saappaiden kanssa Communication&Conflict in World Politics seminaariin jossa 'leikitään' YK:n turvallisuusneuvostoa (oma ryhmäni edustaa Sloveniaa). Iltapäivällä on vuorossa Global Inequality&Development, jonne tällä kertaa saapuu vierasluennoitsija täältä. Odotan molempia seminaareja innolla. Kyllä me Social Science opiskelijatkin joskus ollaan koulussa..

Toivokaamme muuten, että saan tämän saappaan vielä päivän päätteeksi pois jalasta!

Go Finglish!

Tämä teksti ei muuten sitten perustu mihinkään jäätäviin asiafaktoihin, vaan ihan omiin kokemuksiin ja huomioihin (ja kavereiden kommentteihin) joita olen tässä vajaan kolmen vuoden aikana kielitaitoni suhteen tehnyt. Joten kunhan höpöttelen taas..

Kun syyskuussa 2009 muutin tänne niin osasin englantia ihan hyvin. En ollut niinkuin ne useat aasialaiset jotka kävelevät ympäriinsä sanakirjojen kanssa, mutta en myöskään höpötellyt englantia yhtä sulavasti kuin esimerkiksi jotkut IB-linjan käyneet uudet tuttavani. Aluksi tuli mietittyä niinkin pieniä juttuja kuin miten englanniksi tarkalleen lausutaankaan esimerkiksi google (joo'o). Lisäksi, ehkä jopa jännitin vähän sellaisiakin perusjuttuja kuin facebook keskustelujen kirjoittelua englanniksi: tuntui, että siinä meni ikuisuus kun pohdin, että mites tämän nyt sanoisin ja tuleekohan paljon kirjoitusvirheitä. Samalla piti oppia ymmärtämään puhuttua Skotti englantia Glasgown murteella. Olin aivan varma, että en tule ikinä saamaan paikallisten taksikuskien tai kaupan kassojen puheesta mitään selvää. 'Glasgown englanti' kuullosti aluksi korvaan joltain aivan uudelta kieleltä..

Sitten oli aika kirjoittaa ensimmäiset esseet. Onneksi skottikämppikseni tarkisti niistä kieliopin läpi. Olin esimerkiksi tyylikkäästi unohtanut ensimmäisestä politiikan esseestäni melkein kaikki artikkelit. Kämppis oli sitten joutunut punaisella kynällä merkkailemaan sinne useammankin kerran a, an ja the. Eikä ne lauserakenteetkaan tainnut ihan olla sieltä akateemisesti sujuvammasta päästä.

Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, samainen neito tarkisti viimeisimmän esseeni läpi ja punaisia korjauksia päälle 1900 sanaisesta kirjoituksestani löytyi vain kolmisen kappaletta. Loppukommentiksi tuli, että kirjoittamastani tekstistä ei arvaisi etten ole natiivi englannin puhuja. Kirjoittamistaito on siis edistynyt huimasti ja samalla on sanavarastokin laajentunut (en kyllä edelleenkään muista mitä puoletkaan kokkausvälineistä on englanniksi). Mitä tulee puhumiseen niin olen saanut parikin kommenttia siitä, että en kuullosta ulkomaalaiselta. Pah. Kuullostan ja selvästi (eikä se haittaa). Puhun ehkä englantia hyvin ja sujuvasti, mutta kyllä mulla selkeästi on jonkinlainen aksentti vielä jäljellä. Ja edelleen on niitä päiviä kun tuntuu etten osaa lausua mitään sanaa kunnolla ja kieli vaan tuntuu menevän (melkein kirjaimellisesti) solmuun. Lisäksi, välillä iskee tutoriaaleissa joku ihmeen aivoblokki enkä saa suustani ulos mitään fiksua.
Pystyn kuitenkin nykyään käymään kunnon keskusteluja taksikuskien ja kaupan kassojen kanssa, toisin sanoen, saan heidän puheestaan jotain selvää. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen erityisesti päässyt harjoittelemaan taksikuskien kanssa kommunikointia. Heistä tuntuu olevan aina hauska kysellä miten nuori neito on onnistunut murtamaan jalkansa. Pari heistä on osunut kohdalle jo useamminkin niin on sitten voitu myös kommentoida kävelyni edistymistä ja kysellä milloin menen seuraavaksi hyppäämään (ehkä joskus).

Samalla kun englannin taito on kehittynyt niin suomen taito on rappeutunut. Puhun ja kirjoitan edelleen aika sujuvasti, mutta varsinkin kirjoitustaitoni rappeutuminen on ollut aika surullista. Nuorempana suunnittelin vielä journalistin uraa ja rakastin kirjoittamista yli kaiken. Lähetin joskus pari tekstiä paikalliseen sanomalehteen, jossa etsittiin lukio-opiskelijoita hankkimaan työkokemusta. En uskonut pääseväni, joten huoletta laitoin tekstit turhan myöhässä postiin. Lehdestä kuitenkin soitettiin vähän myöhemmin ja sanottiin, että valitettavasti minua ei voitu valita koska tekstit saapuivat myöhässä mutta halusivat kuitenkin soittaa ja antaa valtavan hyvää positiivista palautetta teksteistä. Nyt jos lähettäisin jotain niin saisin varmaan puhelinsoiton josta kuuluisi pelkkää räkäistä naurua. Kirjoitus ei ole enää lähellekään niin sujuvaa, ja varsinkin yhdyssanat tökkii. Olen myös huomannut, että sovellan välillä englannin kielioppia kirjoittaessani suomea. Käytän myös ilmaisuja kuten 'menen ottamaan suihkun' ja teen paljon enemmän kirjoitusvirheitä kuin ennen.

Ajattelun kielenä toimii sekä suomi että englanti. Englanti taitaa siinä olla hieman dominoivampi, mutta riippuu ihan siitä mitä teen, missä ja millä tuulella olen. Pari brittikaveria on kysellyt, että näänkö unia suomeksi vai englanniksi. Rehellisesti sanottuna, en tiedä! Vaikka muistaisinkin uneni niin en muista puhuttiinko siinä suomea vai englantia vaiko ehkä molempia. Sama tapahtuu välillä kun luen jotain (artikkelin tjv), aika usein en enää jälkeenpäin muista oliko se suomeksi vai englanniksi.

Espanjan opiskelu englanniksi on muuten aika hauskaa. Olen kehitellyt muistisääntöjä sekä englannista, että suomesta. Sanat muistuttavat ehkä enemmän englantia mutta kirjainten lausuminen suomea.

Loppujen lopuksi olen usein todennut, että paras kieli minulle olisi varmaan sitten finglish (suomi ja englanti sekaisin; 'kieli' jota me suomalaiset käytämme täällä joskus toisten suomalaisten keskuudessa). Kuullostaa aivan kamalalta, mutta on sitä varmasti pahemmaltakin korvaan kuullostavia kieliä olemassa..

Hyvää Ystävänpäivää!

Ystävänpäivä, eli Pyhän Valentinuksen päivä, on ilmeisesti (tästä on monta versiota) peräisin 200-luvulta. Useimmat legendat kertovat Valentinus nimisestä piispasta, joka koki marttyyrikuoleman joskus 200 luvun loppupuoliskolla. Ja 'yllättäen' historiasta kun on kyse niin siitäkin, että miksi hän koki marttyyrikuoleman on useampia versioita :)
Suomessa ystävänpäivä tuli kalentereihin vuonna 1987 (hyvä vuosi muuten..)

Täällä Briteissähän 14.2 on rakastavaisten päivä (Valentine's day). Jo vuonna 1537 Englannin kunkku Henkka (Henrik) VIII julisti kyseisen päivän juhlapäiväksi. Ensimmäiset painatut Valentine's day kortit taas tulivat täällä päin myyntiin 1800-luvun alussa.

Itse taidan pitää, ihan vähän enemmän, Suomen versiosta jossa päivää vietetään ystävien kanssa hyvän ruoan, drinksujen ja vaikka leffojen kera. Ei minulla kuitenkaan ole mitään Valentine's day versiotakaan vastaan, ainakin on loistava tekosyy mennä ulos syömään! Siitä en tosin pidä laisinkaan, että aika lailla kaikki ravintolat tarjoavat vaan rajattua Valentine's day ruokalistaa ja ovat kohtalaisen täyteen buukattuja. Tästä syystä ollaankin fiksuja ja mennään Valentine's day illalliselle vasta loppuviikosta.

Luultavasti tästä syystä mielessä ei myöskään millään meinannut pysyä, että kyseinen 'juhlapäivä' on tänään, ja kun poikaystävä eilen kyseli, että onko minulla varmasti tiistai ilta vapaana kun hänellä on mielessä joku suunnitelma niin katselin vaan herraa hetken tyhmänä ja mietin itsekseni että 'miksi ihmeessä sä olet kehitellyt tiistai illalle jotain erikoisia suunnitelmia'. Kunnes sitten syttyi valo päähän ja tajusin, että miksi..Pakko myöntää, että olen nyt aika utelias siitä mitä nämä 'suunnitelmat' pitävät sisällään (varmasti ainakin juustokakkua..)

Kuitenkin, kumpaa versiota juhlittekaan niin ihanaa tiistaita kaikille!

(kaikki kuvat on napattu internetistä)

Kokkauksesta; Maukas Kanasalaatti

Alkuun pieni infopala; sain kuin sainkin kaikki 'fiksusti' viikonlopulle jättämäni koulujutut tehtyä. Perjantai yön kirjoittelujen seurauksena oli eilen aikamoinen aivojumi päällä, siitä kuitenkin selvittiin. Olkaamme äärimmäisen tyytyväisiä ettei sitä artikkeli analyysia muuten arvostella, tuli sen verran rumaa jälkeä..Tässä vaiheessa on myös aika vannoa, että 'aloitan seuraavien esseiden teon heti tiistaina enkä jätä niitä(kin) viime tinkaan'

Nyt itse otsikko asiaan.
Yksi asia, jota kaipasin erittäin paljon jalka kipsissä oli kokkaaminen!Vielä hieman yli vuosi sitten olisin ollut vaan tyytyväinen tilanteeseen jossa ei tarvitse itse kokata yhtään mitään (elin esimerkiksi ensimmäisen yliopistovuoden ensimmäisen puoliskon lähinnä pelkällä take-away ruualla, varsinkin subin patongeilla..oikeasti, en edes liioittele). Kokkauskipinä kuitenkin iski viime keväänä ja siitä lähtien olen Halunnut kokeilla uusia ruokia ja kokkailla kaikkea itse. Tykkään suunnitella viikon ruuat etukäteen ja etsiä uusia reseptejä, mutta ennenkaikkea rakastan käydä ruokaostoksilla. Plussaa tietenkin on, että valikoimat tuntuvat täällä laajemmilta kuin Suomessa (varsinkin tuoreiden ruokien suhteen) ja hinnatkin ovat hieman alhaisemmat. Nykyään tingin mieluiten ihan mistä muusta vaan paitsi ruuasta. Viime viikolla innostuin kokeilemaan eräästä vihkosesta löytämääni kanasalaatti reseptiä hieman muunneltuna versiona ja koska tulos oli erittäin maukas niin ajattelin jakaa sen myös täällä. Pahoitteluni muuten siitä, että olen todella huono antamaan kunnon määriä mihinkään..itse toimin aina vähän 'mutu'tuntumalla ja laittelen mausteita oman maun ja fiiliksen mukaan.

Maukas Kanasalaatti 

Tee ensin kana 'marinadi', johon tarvitset:

Kanaa
Soijakastiketta
1-3 punaista chiliä
1 valkosipulin kynsi
1 salaattisipuli
Oman maun mukaan inkivääriä


Sekoita ainekset kulhossa ja anna marinoitua pari tuntia

Lisäksi tarvitset

Minttua
Korianteria
2 kevätsipulia
(sitruunaruohoa)
2-3 tomaattia
puolikkaan limen mehut
Salaatin lehtiä (minkälaista salaattia itse haluatkaan käyttää)


Laita kulhoon/lautaselle salaatin lehdet ja lisää sekaan minttu, korianteri, (sitruunaruoho jos sitä päätät käyttää) ja limen mehu.

  Seuraavaksi siirrä marinadi kupposesi sisältö paistinpannulle ja ruskista kananpalat

Lisää loppuvaiheessa pannulle myös viipaloidut tomaatit (älä kuitenkaan pidä niitä lämmöllä liian pitkään, ellet halua tomaattimuussia)

Siirrä kananpalat ja tomaatit lautaselle ja tadaa:

 Sitten vaikka jälkiruoaksi vanilija jädeä kaakaojauheella(täällä vanilja jäde on hämäävästi keltaista)..

Hyvää Ruokahalua!:)

Study night - älä tee näin

Joskus on jaksoja jolloin olet ollut niin laiska, että eräs kaunis ilta tajuat että sinulla on enää noin kaksi ja puoli päivää aikaa tehdä essee ja critical analysis kahdesta artikkelista..*piip* Onneksi mieltäsi vähän rauhoittaa se, että artikkeli analyysit ei vaikuta kurssin arvosanaan.

Nyt on kuitenkin aika ryhdistäytyä..

Ensimmäisenä olisi tietysti ihan hyvä kirjoittaa kunnon muistiinpanot eikä vaan sivunumeroa ja paria sanaa, koska et sinä piru muista enää parin päivän jälkeen mitä se sivunumero ja pari sanaa tarkalleen pitää sisällään ja sitten joudut käymään ne kaikki läpi uudestaan. Huomaat myös, että hienosti merkitsit aiemmin yhden kirjan tiedot kirjoittamalla 'Red Book'..

Käyt siis uudestaan läpi ne kaksi kirjaa ja kymmenen artikkelia, jotka luit jo aiemmin. Onneksi olit sentään sen verran fiksu, että olit tajunnut merkata lilalla yliviivaustussilla ne olennaiset kohdat artikkeleissa..
Tajuat tarvitsevasi jotain syötävää ja käyt nappaamassa keittiöstä rasian tuoretta ananasta, ja (vahingon)iloksesi huomaat, että kämppiksesi on ollut yhtä aikaansaamaton esseensä kanssa kuin sinäkin ja on varustautunut useammalla energiajuomalla yön kestävään essee 'huumaan'.

Sitten kun vihdoin saat muistiinpanot kunnolla kasaan niin muistat taas kuinka hämmentynyt koko kysymyksestä ja lukemisista olitkaan ja käytät seuraavan tovin hakkaamalla otsaasi pöytään ja yrität luonnostella jonkinlaista esseen rakennetta jossa olisi jotain järkeä. Helpommin sanottu kuin tehty kun et oikein itsekään tiedä missä mennään..

Essee suunnitelma vie niin paljon energiaa, että on aika tehdä välillä jotain muuta. Suuntana keittiö, missiona 'tee ensimmäistä kertaa elämässäsi guacamolea'.

Pari avokadoa, puolikas punasipuli, tomaattia, korianteria, chiliä, puolikas lime ja suolaa kippoon, murskaa (ihmettele samalla miksei kukaan ole keksinyt hankkia sekoitinta tähän asuntoon) ja sekoita..tadaa.

Nappaat Tescosta ostamasi halppis nachot (£0,4) ja limupullo, ja suuntaat takaisin huoneeseesi tavoitteena tehdä jotain fiksua.

Ei huvita. Onneksi poikaystävä ilmoittaa tulevansa käväisemään jos vain sopii..tietenkin. Koko yö aikaa jatkaa tätä esseetä. Keskustelette siitä hörhöstä joka Glasgown keskustassa oli aiemmin päivällä marssinut ravintolaan ja väittänyt virittäneensä itseensä pommin.
Kello 23 palaat huoneeseesi tarkoituksena esseen kirjoitus. Kello 23.50 huomaat, että et ole saanut mitään esseen suhteen aikaiseksi mutta olet sentään kirjoittanut jotain..blogiasi. Ihmettelet hetken, että mihin oikein käytit 50 minuuttia.

Kaivat värikynät esiin ja alat käymään muistiinpanoja läpi merkaten eri väreillä mikä pointti kuuluu mihinkin kappaleeseen.

Alat kirjoittamaan esseetäsi, ja kaikki sujuu hyvin kunnes klo. 01.07 boileri menee äänekkäästi päälle ja pysähdyt miettimään 'miksi hitossa se on ohjelmoitu menemään päälle tähän aikaan?!' vain muistaaksesi hetken päästä, että sitä ei ole ohjelmoitu niin mutta se on tyhmä laite jolla tuntuu olevan oma tahto..

Palaat esseen pariin kunnes keskität huomiosi seinässä olevaan 'halkeamaan'. Onkohan se kauankin ollut siinä..

Olet jälleen palaamassa esseesi pariin kun kuulet seinän takaa musiikkia. Kämppiksesi opiskelut sujuvat siis yhtä 'hyvin' kuin omasikin. Pitäisiköhän minunkin kuunnella vähän musiikkia..

Klo. 01.56, 1000 sanaa (täyttä potaskaa)

Klo. 03.12, 1438 sanaa (edelleen karmaisevaa tekstiä). Aivoblokki, siirryt tekemään Bibliographya.

Klo. 03.36, esseen ensimmäinen versio aika lailla conclusionia vaille valmis. Kaivat esiin kaksi artikkelia Communication & Conflict artikkeli analyysia varten, kirjoitat ohjeet ylös ja lopetat opiskelun.

Ennen nukkumaanmenoa pohdit mikä pointti tässäkin kirjoituksessa (ja kuvissa) oli.
Julkaiset sen joka tapauksessa.

'Valonnopeudella'

..tai ei ihan. Olen edistynyt kävelemään ulkona yhdellä kepillä (ja sisällä ilman keppejä, wihii). Tämä on antanut minulle aivan uuden merkityksen käsitteelle 'hidas'. Siis voi jestas, kuinka kauan voikaan kestää kävellä lyhyitä matkoja?!Vaikka kuinka yritän välillä turhautuneena kiskoa jalasta lisää voimaa nopeampaan kävelyyn niin ei irtoa. Harvinaisen turhauttavaa. Varsinkin kun olen tottunut kävelemään aina supernopeasti. Eilen pääsin yliopistolta hieman yli seitsemän (seminaarimme venyi hieman, koska oli hyvä väittely pystyssä) ja olin kotona vasta 10 vaille 8! Ja asun siis aika lähellä kampusta. Lisäksi näytän vielä aavistuksen verran vaappuvalta pingviiniltä, smokki vaan puuttuu. Glasgown epätasaisesti kadut tietysti vielä korostaa tätä hidasta ja vaappuvaa etenemistäni. Kun olen vaappunut tuplasti normiajan kampukselta kotiin niin nilkka näyttää tältä:

nätti kumpu..

 Positiivista kuitenkin on se, että saan hyvällä omallatunnolla käyttää hissiä vain mennäkseni yhden kerroksen ylös tai alas (ja voin myhähdellä niille terveille tapauksille jotka tekee saman). En ole myöskään joutunut viemään roskia ulos yli kahteen kuukauteen! Nyt kun käytössä on vaan yksi keppi niin pystyn myös helpommin tekemään sellaisia pieniä juttuja kuin avaamaan ovia ja puhumaan 'kävellessä' puhelimeen. Lisäksi olen saanut paljon uusia 'kavereita' yliopiston vartijoista, apteekin myyjistä, taksikuskeista ja tescon ruokakuskeista, jotka kiitos 'vammani' muistavat minut aina seuraavallakin kerralla, kyselevät kuulumisia ja kommentoivat kävelyni edistymistä..

Keskiviikkona suuntasin ensimmäistä kertaa kuukausiin kuntosalille. Sain fysioterapeutilta luvan polkea kuntopyörää nollavastuksilla niin paljon kuin jalasta vaan irtoaa. Tuntuihan se ehkä vähän hölmöltä pistää innoissaan menemään ilman vastuksia kun porukka ympärillä tykitti kovaa kyytiä kovilla vastuksilla hiki otsalla..mutta parempi sekin kuin ei mitään. Katselin samalla kuitenkin juoksumattoja erittäin kaihoisasti..Siinä seuraava tavoite.

Pirun Memes

Facebookissa löytyy sivu GU (Glasgow University) Memes. Taas yksi loistava tapa lisää vältellä opiskelua ja juuttua tekemään jotain muuta. Itse erehdyin klikkaamaan Like painiketta ja saan nyt livefeediin koko ajan niitä kuvia lisää..oma vika. Jotkut niistä kuitenkin on aika hauskoja..

Tässä teille pari sivulta napattua kuvaa (yritin valikoida sellaisia jotka Ehkä tajuaa vaikkei opiskelisikaan täällä..)

Näin käy 'aina' kun kipeästi tarvitsen jotain kirjaa esseeseen. Sitten saa seistä puoli tuntia kopiokoneen ääressä ja yrittää saada kaikki tarvittavat jutut kopioitua..

Harvemmin..

(Cali on Glasgowssa sijaitseva 'ammattikorkea')

Tai sitten loppuu printtaus credit kesken, ja olet kerroksessa kahdeksan ja ne pirun koneet kerroksessa kaksi..eikä lompakossa ole yhtään punnan kolikkoa..

Ainakaan sieltä ei todennäköisesti selviä omaisuuksineen ehjänä pois..

Jos ei auennut niin opiskelet luultavasti 'väärässä' paikassa.. ;)