'Valonnopeudella'

..tai ei ihan. Olen edistynyt kävelemään ulkona yhdellä kepillä (ja sisällä ilman keppejä, wihii). Tämä on antanut minulle aivan uuden merkityksen käsitteelle 'hidas'. Siis voi jestas, kuinka kauan voikaan kestää kävellä lyhyitä matkoja?!Vaikka kuinka yritän välillä turhautuneena kiskoa jalasta lisää voimaa nopeampaan kävelyyn niin ei irtoa. Harvinaisen turhauttavaa. Varsinkin kun olen tottunut kävelemään aina supernopeasti. Eilen pääsin yliopistolta hieman yli seitsemän (seminaarimme venyi hieman, koska oli hyvä väittely pystyssä) ja olin kotona vasta 10 vaille 8! Ja asun siis aika lähellä kampusta. Lisäksi näytän vielä aavistuksen verran vaappuvalta pingviiniltä, smokki vaan puuttuu. Glasgown epätasaisesti kadut tietysti vielä korostaa tätä hidasta ja vaappuvaa etenemistäni. Kun olen vaappunut tuplasti normiajan kampukselta kotiin niin nilkka näyttää tältä:

nätti kumpu..

 Positiivista kuitenkin on se, että saan hyvällä omallatunnolla käyttää hissiä vain mennäkseni yhden kerroksen ylös tai alas (ja voin myhähdellä niille terveille tapauksille jotka tekee saman). En ole myöskään joutunut viemään roskia ulos yli kahteen kuukauteen! Nyt kun käytössä on vaan yksi keppi niin pystyn myös helpommin tekemään sellaisia pieniä juttuja kuin avaamaan ovia ja puhumaan 'kävellessä' puhelimeen. Lisäksi olen saanut paljon uusia 'kavereita' yliopiston vartijoista, apteekin myyjistä, taksikuskeista ja tescon ruokakuskeista, jotka kiitos 'vammani' muistavat minut aina seuraavallakin kerralla, kyselevät kuulumisia ja kommentoivat kävelyni edistymistä..

Keskiviikkona suuntasin ensimmäistä kertaa kuukausiin kuntosalille. Sain fysioterapeutilta luvan polkea kuntopyörää nollavastuksilla niin paljon kuin jalasta vaan irtoaa. Tuntuihan se ehkä vähän hölmöltä pistää innoissaan menemään ilman vastuksia kun porukka ympärillä tykitti kovaa kyytiä kovilla vastuksilla hiki otsalla..mutta parempi sekin kuin ei mitään. Katselin samalla kuitenkin juoksumattoja erittäin kaihoisasti..Siinä seuraava tavoite.