Go Finglish!

Tämä teksti ei muuten sitten perustu mihinkään jäätäviin asiafaktoihin, vaan ihan omiin kokemuksiin ja huomioihin (ja kavereiden kommentteihin) joita olen tässä vajaan kolmen vuoden aikana kielitaitoni suhteen tehnyt. Joten kunhan höpöttelen taas..

Kun syyskuussa 2009 muutin tänne niin osasin englantia ihan hyvin. En ollut niinkuin ne useat aasialaiset jotka kävelevät ympäriinsä sanakirjojen kanssa, mutta en myöskään höpötellyt englantia yhtä sulavasti kuin esimerkiksi jotkut IB-linjan käyneet uudet tuttavani. Aluksi tuli mietittyä niinkin pieniä juttuja kuin miten englanniksi tarkalleen lausutaankaan esimerkiksi google (joo'o). Lisäksi, ehkä jopa jännitin vähän sellaisiakin perusjuttuja kuin facebook keskustelujen kirjoittelua englanniksi: tuntui, että siinä meni ikuisuus kun pohdin, että mites tämän nyt sanoisin ja tuleekohan paljon kirjoitusvirheitä. Samalla piti oppia ymmärtämään puhuttua Skotti englantia Glasgown murteella. Olin aivan varma, että en tule ikinä saamaan paikallisten taksikuskien tai kaupan kassojen puheesta mitään selvää. 'Glasgown englanti' kuullosti aluksi korvaan joltain aivan uudelta kieleltä..

Sitten oli aika kirjoittaa ensimmäiset esseet. Onneksi skottikämppikseni tarkisti niistä kieliopin läpi. Olin esimerkiksi tyylikkäästi unohtanut ensimmäisestä politiikan esseestäni melkein kaikki artikkelit. Kämppis oli sitten joutunut punaisella kynällä merkkailemaan sinne useammankin kerran a, an ja the. Eikä ne lauserakenteetkaan tainnut ihan olla sieltä akateemisesti sujuvammasta päästä.

Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, samainen neito tarkisti viimeisimmän esseeni läpi ja punaisia korjauksia päälle 1900 sanaisesta kirjoituksestani löytyi vain kolmisen kappaletta. Loppukommentiksi tuli, että kirjoittamastani tekstistä ei arvaisi etten ole natiivi englannin puhuja. Kirjoittamistaito on siis edistynyt huimasti ja samalla on sanavarastokin laajentunut (en kyllä edelleenkään muista mitä puoletkaan kokkausvälineistä on englanniksi). Mitä tulee puhumiseen niin olen saanut parikin kommenttia siitä, että en kuullosta ulkomaalaiselta. Pah. Kuullostan ja selvästi (eikä se haittaa). Puhun ehkä englantia hyvin ja sujuvasti, mutta kyllä mulla selkeästi on jonkinlainen aksentti vielä jäljellä. Ja edelleen on niitä päiviä kun tuntuu etten osaa lausua mitään sanaa kunnolla ja kieli vaan tuntuu menevän (melkein kirjaimellisesti) solmuun. Lisäksi, välillä iskee tutoriaaleissa joku ihmeen aivoblokki enkä saa suustani ulos mitään fiksua.
Pystyn kuitenkin nykyään käymään kunnon keskusteluja taksikuskien ja kaupan kassojen kanssa, toisin sanoen, saan heidän puheestaan jotain selvää. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen erityisesti päässyt harjoittelemaan taksikuskien kanssa kommunikointia. Heistä tuntuu olevan aina hauska kysellä miten nuori neito on onnistunut murtamaan jalkansa. Pari heistä on osunut kohdalle jo useamminkin niin on sitten voitu myös kommentoida kävelyni edistymistä ja kysellä milloin menen seuraavaksi hyppäämään (ehkä joskus).

Samalla kun englannin taito on kehittynyt niin suomen taito on rappeutunut. Puhun ja kirjoitan edelleen aika sujuvasti, mutta varsinkin kirjoitustaitoni rappeutuminen on ollut aika surullista. Nuorempana suunnittelin vielä journalistin uraa ja rakastin kirjoittamista yli kaiken. Lähetin joskus pari tekstiä paikalliseen sanomalehteen, jossa etsittiin lukio-opiskelijoita hankkimaan työkokemusta. En uskonut pääseväni, joten huoletta laitoin tekstit turhan myöhässä postiin. Lehdestä kuitenkin soitettiin vähän myöhemmin ja sanottiin, että valitettavasti minua ei voitu valita koska tekstit saapuivat myöhässä mutta halusivat kuitenkin soittaa ja antaa valtavan hyvää positiivista palautetta teksteistä. Nyt jos lähettäisin jotain niin saisin varmaan puhelinsoiton josta kuuluisi pelkkää räkäistä naurua. Kirjoitus ei ole enää lähellekään niin sujuvaa, ja varsinkin yhdyssanat tökkii. Olen myös huomannut, että sovellan välillä englannin kielioppia kirjoittaessani suomea. Käytän myös ilmaisuja kuten 'menen ottamaan suihkun' ja teen paljon enemmän kirjoitusvirheitä kuin ennen.

Ajattelun kielenä toimii sekä suomi että englanti. Englanti taitaa siinä olla hieman dominoivampi, mutta riippuu ihan siitä mitä teen, missä ja millä tuulella olen. Pari brittikaveria on kysellyt, että näänkö unia suomeksi vai englanniksi. Rehellisesti sanottuna, en tiedä! Vaikka muistaisinkin uneni niin en muista puhuttiinko siinä suomea vai englantia vaiko ehkä molempia. Sama tapahtuu välillä kun luen jotain (artikkelin tjv), aika usein en enää jälkeenpäin muista oliko se suomeksi vai englanniksi.

Espanjan opiskelu englanniksi on muuten aika hauskaa. Olen kehitellyt muistisääntöjä sekä englannista, että suomesta. Sanat muistuttavat ehkä enemmän englantia mutta kirjainten lausuminen suomea.

Loppujen lopuksi olen usein todennut, että paras kieli minulle olisi varmaan sitten finglish (suomi ja englanti sekaisin; 'kieli' jota me suomalaiset käytämme täällä joskus toisten suomalaisten keskuudessa). Kuullostaa aivan kamalalta, mutta on sitä varmasti pahemmaltakin korvaan kuullostavia kieliä olemassa..