Lentämisen rutiinit

Lentäminen Suomeen kesälomalle on aina pieni operaatio. Ensin täytyy yrittää päättää mitä vaatteita haluaa kolmeksi kuukaudeksi mukaan, ja sitten ne kaikki vaatteet sun muut täytyy saada mahtumaan matkalaukkuun ylittämättä lentoyhtiön painorajaa (ainakaan ihan kauheasti). Ainahan ylikiloista ei veloiteta, itse olen kerran saanut 28kg matkalukun KLM:n kyytiin ilman mitään lisämaksuja (huh!), olisi se silti kiva aina pysyä niissä painorajoissa ettei vahingossakaan joudu maksamaan mitään. Tulee muuten kesätavarat vähän kalliiksi. Kolmessa vuodessa olen aika hyvin loistanut pakkaamisen jalossa taidossa ja lentänyt matkalaukuilla jotka ovat olleet aika lailla juuri sen painoisia kuin saavat maksimissaan olla. Tällä kertaa laukussa oli painoa 23,2kg, eli vaivaiset 200g ylipainoa. Go me! Tämän mahdollistaa se, että tungen kaikki mahdolliset painavat tavarat käsimatkatavaroihin, eli toisin sanoen, kantelen ympäri lentokenttiä pirun painavaa laukkua ja kiroan aina itseni alimpaan koloon koska pakkasin niin painavasti..

Nykyään kun tulee vuodessa lennettyä useampikin lento (joko Suomeen tai muualle lomille), niin minulle kuin varmasti monelle muullekin on muodostunut tietyt matkustusrutiinit.

Yleensä Suomeen lennellessä ensimmäinen lento lähtee Glasgowsta heti aamusta, joten ensin täytyy saada syötyä hyvä ja täyttävä aamupala. Välillä tuntuu, että minulla on aina nälkä ja jos en ennen matkustamista saa kunnon aamupalaa niin jo ennen matkan puoliväliä olen varmasti todella nälkäinen ja erittäin kärttyinen. Tällä kertaa söin ennen lähtöä kunnon annoksen lettuja, selvitäkseni myös siitä mahdollisuudesta, että lentokoneen 'snacks' on vaihtoehto pienen sipsipussin jossa on ehkä viisi sipsiä ja kahden keksin keksipaketin välillä (krhm, British Airways). 

Lisäksi yritän aina laittaa päälle mahdollisimman mukavat vaatteet ja viritellä hiukset ponnarille, koska ne kuitenkin lässähtäisi matkan aikana ja alkaisi häiritsemään. Mukavat kengät on ehdoton must, varsinkin kun joutuu vaihtamaan lentoa ja kävelemään painavan kassin kanssa ympäri lentokenttää. Yritän myös vältellä koruja ja vöitä, koska ne joutuu aina turvatarkastuksissa muutenkin ottamaan pois.

Kentälle yritän aina mennä tarpeeksi ajoissa etten joudu jonottamaan Check-in/Baggage drop jonossa ikuisuuksia. Mitä aikaisemmin menee sitä parempi mahdollisuus on myös saada mahdolliset laukun ylikilot anteeksi. Yleensä jo turvatarkastukseen kävellessä nappaan takin ja kaulahuivin käteen, ja avaan läppärin laukun. Jos on jonoa ja talvi niin nappaan yleensä jonossa jo saappaatkin jalassa koska ne aina (ainakin Briteissä) kuitenkin vaatii että ne otetaan pois. Mitä nopeammin ja pienemmällä sähellyksellä siitä turvatarkastuksesta pääsee läpi niin sitä parempi. Olen myös oppinut ettei turvatarkastus hepuille edes kannata vaivautu hymyilemään, ne ei ikinä hymyile takaisin.

Turvatarkastuksen jälkeen nappaan aina mukaan vesipullon. En tykkää juoda alkoholia enkä limua kun lennän. Pitkästä matkustuspäivästä tulee ilman niitäkin ihan tarpeeksi turvonnut olo.

Koneessa yleensä tungen laukkuni aina edessä olevan penkin alle, harvemmin sinne ylälokeroon. Näin siksi, että voin sitten kesken lennon helposti kaivaa laukusta viihdykettä (ja olen laiska liikkumaan). Takin pidän myös aina lähettyvillä, koska normaalisti olen aina matkustaessa aivan jäässä (paitsi tällä kertaa oli törkeän kuuma). Siinä vaiheessa kun lentokone alkaa rullailemaan ja hurisemaan, niin Marikaa käy väsyttämään. Olen monesti jonkinlaisessa horroksessa jo ennen kuin kone edes nousee, ja viimeistään hetki sen jälkeen nukahdan. En kuitenkaan yleensä missaa ruokatarjoilua vaan herään useasti siinä vaiheessa kun ruokatarjoilu on parin penkkirivin päässä. 

Jos vaihdan lentoa Amsterdamissa ja aikaa on paljon niin kiertelen yleensä Tax-free myymälässä ja suuntaan sitten Food Courtiin syömään. Yleensä kierrän Burger Kingin kaukaa, mutta tällä kertaa päädyin häpeällisesti sinne syömään lastenateriaa (sain jonkun hämyn lelunkin). Josta tulikin mieleen, mikä järki siinä on että jos haluaa aterian juustohampparilla niin vaihtoehtoina on joko lastenateria tai sellainen XXL juustohamppari ateria?! Kultainen keskitie olisi tässä ihan kiva..

Ja muuten, mulla ei oikeasti (onneksi) ole ihan noin mustat silmänaluset :D

Lontoossa yleensä taas kiertelen katselemassa niitä kivoja liikkeitä joihin ei ole varaa ja päädyn Yo!sushiin syömään.

Kuten aiemminkin mainitsin, kirosin tälläkin kertaa itseni taas alimpaan koloon laukkuni kanssa koska se oli niin pirun painava. Lisäksi päädyin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin ostamaan tax-freestä lisää painavaa tavaraa. Olkapää aneli jo parin askeleen jälkeen armoa. Sitähän sanotaan, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Seuraavan lennonkin aikana nukahdan melkein aina koneen tuudittavaan hurinaan, ja herään sopivasti ruokatarjoilua (voileipiä ja mehua) varten. En tosiaan ole lainkaan lentopelkoinen, vaikka välillä kunnon ilmakuopat ja rätinä onkin epämiellyttävää. Jos se kone putoaa niin sitten se putoaa, ei siinä kauheasti voi mitään tehdä. Ainakin osaan ne turvallisuusohjeet ulkoa.

Perillä oma laukku on aina helppo bongata hihnalta, koska se on mukavasti kirkkaan pinkki. 

Sen jälkeen pitääkin enää sumplia itsensä kotiin.

Lentoyhtiöistä KLM on ehdoton suosikkini. Palvelu on aina ollut hyvää ja koneet ajallaan (jos ei ole satanut lunta). Lisäksi KLM hoiti kaiken todella tyylikkäästi kun olimme lumen takia Glasgowssa jumissa kolmisen päivää ennenkuin päästiin sitten vihdoin ensin Kööpenhaminaan ja sieltä Finskillä Helsinkiin (piti olla SAS mutta myöhästyttiin siitäkin) viettämään joulua vuonna 2010. Se hotellin mahtava kolmen ruokalajin illallinen sponsored by KLM jäi ainakin positiivisesti mieleen. Lisäksi lensin samalla yhtiöllä tänä jouluna jalka kipsissä ja tosiaan, oli rennoimmat lentopäivät ikinä. Pääsin myös toteamaan, että KLM:n business class on ihan mukava. 

Mikäs teidän muiden suosikki on?