'Just up the stairs'

Eilen oli yliopiston applicants' visit day, jolloin kampus täyttyi yliopistoelämästä unelmoivista nuorista ja heidän kysymyksiä pamauttelevista vanhemmistaan. Näissä tapahtumissa on aina yllättävän hauskaa olla töissä. Meidän Student Ambassadoreiden päivä alkoi jo kahdeksalta tehtävien jaolla ja pikaisella briefing sessiolla. Sen jälkeen siirryttiin asemiin odottamaan niitä ensimmäisiä innokkaita vierailijoita jotka yleensä saapuvat paikalle jo ennen varsinaisen ohjelman alkua. Ja niinhän siinä kävikin, että ensimmäiset ilmestyivät paikalle jo puoli 9 maissa vaikka päivän ohjelmat oli merkattu alkamaan puoli 10.

Oma asemapaikkani oli Bute Halliin ja Hunterian Museumiin johtavien rappusten alkupäässä jossa samalla valvoin narikkaa (jonne kauempaa tulevat saivat jättää matkalaukkunsa jne). Paikkana siinä ei sinänsä ollut mitään vikaa. Kohdalla oli paljon liikennettä joten en päässyt tylsistymään, kyselijöitä riitti ympärillä lähes koko ajan. Ainoa pienoinen miinus oli, että kyseiseen paikkaan virtaa jääkylmää ilmaa cloisters alueelta (siellä on ihan aina kylmä). Olin siis aivan jäässä samalla kun katselin suoraan pihalle jossa porukka tyytyväisenä käppäili auringonpaisteessa t-paidoissa. Vähän meinasi ottaa päähän. Ihan vähän vaan. Onneksi pääsin lounastauon jälkeen loppupäiväksi ulos nauttimaan auringonpaisteesta kun eräs toinen ambassador nakitettiin jäätymään rappusille.

Yleisin lausahdus jonka päivän aikana sanoin oli 'just up the stairs' ohjatessa ihmisiä Bute Halliin. Tämän lisäksi useimmiten kysyttiin suuntaohjeistusta vessaan ja kahvilaan. Aluksi oli yllättävän hankalaa antaa ohjeita miten pääsisi helpoiten paikasta A paikkaan B. Kyse ei ollut siitä ettenkö olisi tiennyt missä mikäkin on vaan siitä kuinka sen selittäisi yksinkertaisesti henkilöille jotka eivät koskaan aikaisemmin olleet astuneet kampukselle jalallakaan. Lisäksi, opiskelijat oppii käyttämään kaikenlaisia oikoreittejä. En usko että ohjeet olisi kovin hyvin uponneet päähän jos olisin ohjeistanut tyyliin 'tästä oikealle, rappuset alas, pari askelta ja vasemmalle kääntyy sellainen kuja jota ei näy tässä kartalla ja sitten..' 

Eniten näissä tapahtumissa osuu silmään se kuinka lähes jokaisella on ainakin toinen vanhemmista vierailuilla mukana. Vanhemmat myös ovat usein ne jotka kysyvät eniten kysymyksiä. Osaisitteko kuvitella lähtevänne vaikka Tampereen yliopistolle 'kampuskierrokselle' vanhempienne kanssa? Vähän hassu ajatus. Täällä toki on hieman erilainen kulttuuri yliopistojen suhteen. Ensinnäkin,  opiskelun ilosta joutuu maksamaan. Tämä saattaa veroittaa vanhempien kukkaroa aika kiitettävästi. Ensi vuonna Englannista tulevat opiskelijasta maksavat Glasgown yliopistossa lukuvuosimaksuja £6750/vuosi, Edinbrughissa ja St.Andrewsissa vastaava maksu on £9000. Ehkä ymmärrettävää, että vanhemmat ja opiskelijat haluavat olla tarkkoja siitä missä seuraavat 3-4 vuotta tulee opiskeltua. Toisekseen, suurin osa saaren opiskelijoista ovat 17-18 vuotiaita aloittaessaan ensimmäisen vuoden. Ja jotkut heistä ainakin näyttivät eilen vielä nuoremmilta!

Ilmeisesti hoidettiin työmme kaiken kaikkiaan kiitettävästi, koska tänään tuli kiittely sähköpostiviesti järjestäjiltä jotka kertoivat saaneensa paljon loistavaa palautetta. Jeih!

Eilen päästiin suuntaamaan kotiin neljän maissa. Nilkkani turposi aika vakuuttavan näköiseksi seitsemän tunnin seisoskelun jälkeen. Olin muutenkin niin täysin poikki etten jaksanut tehdä mitään muuta kuin löhötä sängyssä ja katsoa Downton Abbeyta.

Nytkin tekisi mieli vaan rojahtaa sänkyyn katselemaan kyseistä tv-sarjaa, mutta ensin olisi siivottava kylpyhuone. Huomenna on vuokranvälitysfirman vuositarkastus..en tiedä kuinka tarkkaan ne aikoo nuuskia joka kolon, mutta hyvä se on varmuuden vuoksi siivota. 

Huomenna alkaa kuukauden kestävä loppurutistus, jonka päätteeksi pääsen nauttimaan parista lomareissusta. Sen ajatuksen voimalla jaksaa aika pitkälle!