Politiikan opiskelu

Nyt on menossa taas sellainen vaihe, ettei ole mitään tietoa siitä mitä blogiin kirjottaisi. Välillä on niitä kausia kun ideoita vaan virtaa ja energiaa riittää jolloin kirjoitetaan kaikkea innosta piukeena, ja sitten on näitä kausia kun aivoissa tuntuu vaan olevan tyhjää ja pölyistä. Kuvitelkaa sellainen aavikko parilla kuivalla kaktuksella jossa pyörii sellanen pölypallo..that's my brain.

Jotain piti kuitenkin keksiä, koska blogi on hyvä pakopaikka koulustressistä (en tosin tiedä kuinka hyvänä pakopaikkana se toimii silloin kun kirjoittaa juuri siitä stressistä). Kerron nyt siis teillä vähän politiikan opiskelusta sekä tästä ihmeellisestä perfektionisti kompleksista joka mulla on, jännää, eikös?

How people see me:

Jos tuo kuva meinaa, että muiden mielestä politiikan opiskelijat on ylimielisiä, väittelyn haluisia ja fiksuja tapauksia niin ehkä..noei. Tein kuitenkin vähän 'tutkimustyötä' ja googletin stereotypioita politiikan opiskelijoista ja sieltä putkahti esiin seuraavat adjektiivit: ärsyttävä, erittäin ärsyttävä, itsepäinen, ahne, oivaltava, ylimielinen, kommunisti, konservatiivi puku päällä, juo paljon, pukeutuu hyvin, varakas, kovaääninen, sietämätön, älykäs, röyhkeä, vallanhimoinen..Ehkä tämä osittain selittää sen miksi tunnun joskus saavan tietynlaisia katseita osakseni kun mainitsen opiskelevani politiikkaa. Enkä toisaalta edes ole lainkaan yllättynyt noista adjektiiveista jotka ihmiset tuntuvat liittävän politiikan opiskelijoihin. Vaikka lähellekään kaikki opiskelijat eivät ole noin pahoja, niin politiikan opiskelu kyllä tuntuu houkuttelevan riveihinsä henkilöitä jotka sopivat kuvaukseen 'douchebag' ja/tai joita voisi kuvailla useammallakin edellämainitulla adjektiivilla. Itse olen useampaan kertaan kokenut melkein ylitsepääsemättömän halun lähettää pari tyyppiä seminaareistani sukkulalla marssiin. Väittelyt kuuluvat osaan politiikan opiskelua, samoin kun yleensäkin sanaisen varastonsa avaaminen, mutta joillain on käsittämättömän ärsyttävä tapa joko 1. avata suunsa vaikka heillä ei ole mitään hajua mistään mutta haluavat vaan kuulla oman äänensä 2. väitellä tyylillä jossa sen sijaan että keksisit  kunnon vastaväitteen toteat vaan joka kerta tyyliin 'onko sulla todisteita' jolloin hyvä keskustelu aika usein töppää siihen kun toinen osapuoli ei osaa tarpeeksi tyydyttävästi ohjeistaa, että mistähän mahtaisi löytyä se ja se raportti ja mitä se sanatarkasti sanoi..Voisin melkein kirjoittaa näistä tapauksista ihan oman avautumispostauksen, sen verran paljon saavat vereni välillä kiehumaan. 

En muuten myöskään väitä, että itse olisin mahtava väittelijä joka on luonteeltaan kuin luojan lahja muiden ylimielisten ja ärsyttävien ihmisten joukossa. Jotkut noista adjektiiveista kyllä sopivat minuunkin.

How my family sees me:

En muuten tiedä mitä vanhemmat ja sukulaiset kuvittelevat minun tekevän nyt tai tulevaisuudessa, mutta joka tapauksessa kuva on hyvin osviittaa antava; kyllähän meistä kaikista politiikan opiskelijoista tulee vähintään presidenttejä tai YK:n pääsihteereitä. Näin uskomme itsekin välillä..tai haluamme uskoa.

How I feel about my future:

Omalle kohdalle osuu vähän turhankin usein nykyään pienoisia paniikkikausia jolloin olen aivan varma, että en ikinä tule valmistumaan hyvin arvosanoin enkä tule saamaan mitään töitä joita haluaisin. Voisin siis alkaa jo nyt asennoitumaan siihen, että tulevaisuuteni politiikan tutkinto taskussa on joko Tescon kassalla, mäkissä hampurilaisia paistamassa tai sossun jonossa. En kuitenkaan ole vielä täysin menettänyt toivoani, kyllä minusta vielä vähintäänkin YK:n pääsihteeri tulee.

Politiikasta puheenollen, en rehellisesti sanottuna osaa tarkalleen sanoa mikä ero sillä on opiskeletko Briteissä kansainvälistä politiikkaa(international politics/relations) vai politiikkaa (politics). Itse olen kuitenkin käynyt tähän mennessä kursseja mm. Brittipolitiikasta, EU:sta ja Poliittisesta teoriasta Kansainvälisiin suhteisiin, Just War periaatteisiin ja Nationalismiin liittyen.

Politiikan opiskelu joka tapauksessa pitää siis sisällään paljon paljon paljon esseiden kirjoittamista, lukemista, seminaareja, esitelmiä, väittelyitä..Meille on alusti asti painotettu paljon hyvän argumentin tärkeyttä. Voit siis periaatteessa väittää ihan mitä vaan kunhan pystyt perustelemaan sen tarpeeksi hyvin. Lisäksi alusta asti on pitänyt kirjoittaa esseitä siihen tyyliin kuin virallisissa journaleissa kirjoitetaan, olin tästä itse ekan esseen aikoihin aivan paniikissa. On myös hoettu, että täytyy muistaa olla kriittinen eikä uskoa kaikkea mitä lukee. Glasgown yliopiston politiikan opiskelijat viettävät myös säälittävän vähän aikaa 'koulussa'. Luentoja ja seminaareja on viikossa yhteensä huimat kuusi tuntia (kolmannen vuoden opiskelijoilla).

Suurin osa ystävistäni täällä on politiikan opiskelijoita (tai yhteiskuntatieteilijöitä yleensä) ja jostain syystä olen onnistunut kokoamaan ympärilleni joukon ihmisiä jotka eivät ole arvosanoja C ja D kunnolla nähneetkään. Tästä syystä minulle on täysi urbaani legenda, että jotkut saavat tasaisesti arvosanoja C ja D, ja ovat riemuissaan arvosanasta B. Eheii. Tämä myös auttaa hienosti vääristämään omaa käsitystä siitä mikä on oikeasti hyvä ja mihin olla tyytyväinen (vaikka tietysti tähän vaikuttaa omatkin tavoitteet). Joka tapauksessa, nyt ollaan siinä pisteessä että hymy irtoaa jos sieltä tulee arvosana A. B1 ja B2 vielä menettelee, ne ei ole missään nimessä superhyviä mutta voisi olla huonomminkin. Tästä alaspäin olevat arvosanat ovatkin sitten vähintään itkun paikka ja silloin heittäydytään epätoivoon. Ehkä kärjistin vähän, mutta sain tänään takaisin sen esseen jonka väsäsin eräänä viikonloppuna ja siitä tuli B2, joka prosentteina Englannin puolella on kaipi 64-65% (tämä on siis 25% kurssin arvosanasta). En odottanutkaan ihmeitä, mutta olen koko päivän ollut äärimmäisen vihainen itselleni siitä että jätin sen esseen niin viime tinkaan. Olenkin joutunut koko illan 'keräilemään' itseäni ja hokemaan, että kunhan siitä toisesta saan edes B1 niin kyllä se tästä.
Tähän päälle kun lisätään armoton kesätyöhakustressi niin voila. Marika hyppii seinille.

Onneksi olen päässyt hyvin salille purkamaan aggressioita ja kaapissa odottaa vihdoin uusi uimapuku altaaseen hyppäämistä. En siis ole kuitenkaan täysin sekoamassa. Kunhan saan kouluhommat kunnialla tehtyä ja jostain kesätyöpaikan niin hyvä tulee..

Onko muilla keväistä koulustressiä ilmassa?