The pääsiäisloma

Blogi on viime aikoina joutunut vähän tuuliajolle, koska on ollut niin paljon muuta hommaa. Koulutöitä, ambassador töitä, kesätyöstressiä, urheilua ja olen onnistunut pitämään sosiaalisenkin elämäni kohtalaisen aktiivisena. En lupaa parannusta heikohkoihin teksteihin ja pidempiin päivitysväleihin vielä hetkeen. Blogi saa enemmän rakkautta ja huomiota kunhan koulujutut on saatu alta pois!

Tänään on kolmannen vuoden viimeinen luento ja seminaari, jonka jälkeen alkaa 'pääsiäisloma'. Tämä loma kestää aina toukokuun toiseen päivään asti, jolloin on vuoden ensimmäinen ja ainokainen tentti. En tosin välttämättä kutsuisi tätä pätkää lomaksi koska edessä on kolmen pidemmän esseen kirjoitus + yksi reflective log, joka on pituudeltaan kuin erittäin lyhyt essee (erittäin lyhyt essee joka vielä ensimmäisenä vuotena tuntui ah, niin pitkältä). Vietän siis lomani pohtien rationalismia kansainvälisessä politiikassa, jengien roolia turvallisuuden lähteenä eteläisellä pallonpuoliskolla sekä kehitysavun roolia talouskasvussa. Odottelen tällä hetkellä palautetta erittäin sekavasta essee suunnitelmastani ja torstaina menen juttelemaan proffan luo toisesta esseestä. Siihen kokeeseen olisi varmasti myös hyvä lukea. Eli mielettömän 'rentouttava' loma siis edessä.

Eilisen iltapäivän vietin 'emboyability boot camp' tapahtumassa. Tämä on osa yliopistomme graduate attributes ohjelmaa, jonka tarkoituksena on siis antaa opiskelijoille vinkkejä työnhakuun; miten markkinoida itseä tehokkaasti ja oikein, miten kirjoittaa loistava CV, miten valmistautua haastatteluihin jne jne. Tähän valittiin pieni määrä kolmannen vuoden opiskelijoita ja itse olin yksi onnekkaista. Ja olen todellakin sitä mieltä että Onnekkaista, koska koko eilinen päivä oli äärettömän hyödyllinen ja antoi edes vähän uskoa siihen, että saatan valmistuttuani saada tältä saarelta työpaikan. Lisäksi siellä sai ilmaiseksi voileipiä ja suklaamuffinsseja (opiskelija osaa aina arvostaa ilmaista ruokaa).

Koulutöiden lisäksi olen siis tietenkin stressannut kesätöistä. Keväät on aina uskomattoman stressaavaa aikaa, kun silloin tuntuu hukkuvan koulutöiden alle, pitäisi hakea kesätöitä vaikka tuntuu ettei niitä kuitenkaan irtoa mistään ja vielä tekisi mieli urheilla kesäkuntoa varten (kesäkunto 2020!). Olin valmistautunut kirjoittamaan tuskaisen avautumisen kesätyöhaun ärsyttävyydestä ja mahdottomuudesta, Mutta heräsinkin aamulla puhelinsoittoon vanhasta työpaikastani jossa toivotettiin tervetulleeksi kesällä töihin. Suuntaan siis sinne ellei syliin tipahda loistavaa oman alan internship paikkaa.

Nyt siirryn valmistautumaan kolmannen vuoden viimeiseen seminaariin, aiheena mikäs muu kuin Al Qaeda ja terrorismi. Edessä on luultavasti aika mielenkiintoiset keskustelut.