Brain drain

Olen koko päivän, siis kirjaimellisesti koko päivän, lukenut Afrikan ja Latinalaisen Amerikan jengeistä ja siitä kuinka voisi ehkä jopa argumentoida, että jengit tietyilla alueilla (kuten Brasilian favelas) ovat ihmisille jopa turvallisuuden lähde eivätkä vaan siis pelkkä paha. Tämä yleisesti johtuen siitä, että köyhät on marginalisoitu varsinaisen yhteiskunnan ulkopuolelle, he eivät saa valtiolta niitä peruspalveluja joita valtion tulisi ihmisille 'tuottaa' ; turvallisuus, koulutus, kunnon terveydenhuolto jne. Heitä syrjitään ihonvärin ja sosiaalisen aseman vuoksi jonka lisäksi heitä ei usein kohdella oikeusjärjestelmässä tasa-arvoisesti muiden, ylempien, yhteiskuntaluokkien kanssa. He myös usein kokevat raakaa poliisiväkivaltaa/hyväksikäyttöä ja ovat siis kaiken kaikkiaan suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle. Usein media, poliitikot ja ylemmät yhteiskuntaluokat myös kriminisoivat ja entisestään marginalisoivat näillä alueilla asuvia ihmisiä. En nyt mene sanomaan, että kannatan rikollisia jengejä ja kaiken maailman huumekauppiaita mutta luettuani aiheesta en yhtään ihmettele jos jengeillä on näillä alueilla vahvat juuret ja asema. Onko jengien tarjoama turvallisuus parempi kuin ei mitään? Parempi kuin valtion tarjoama turvattomuus? Vai voiko jengien tarjoamaa turvallisuutta edes kutsua varsinaisesti turvallisuudeksi? Missä määrin? Millä hinnalla? Ja turvallisuutta kenelle? Näiden kysymysten parissa tulen viettämään viikonloppuni.

Tämä, ja politiikan opiskelu viime aikoina yleensäkin, on pistänyt miettimään miksi ihmeessä ihmisten täytyy syrjiä tai jopa tappaa toisiaan perustuen niinkin 'älyttömiin' asioihin kuin uskonto, rotu, kansalaisuus, varakkuus jne. Jokaisen tulisi saada uskoa ihan mihin haluaa ja missä haluaa, sillä ei pitäisi olla mitään väliä onko nainen vai mies..musta vai valkoinen..tai vaikkapa latino..tai onko pankkitilillä 100€ vai 100 000€. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää kuinka mikään voisi oikeuttaa järjestelmälliseen kansanmurhaan..tai edes yksinkertaiseen syrjimiseen.
Esimerkiksi. hienoa jos olet rikas, mutta ilman niitä ei niin rikkaita henkilöitä jotka ovat töissä kaupassa myymässä ruokaa ja järjestämässä niitä ruokia hyllylle, ilman niitä tarjoilijoita jotka tarjoilevat sinulle viiniä ravintolassa, ilman niitä rekkakuskeja jotka ajavat haluamasiasi tavaroita paikasta toiseen, ilman niitä siivojia jotka pitävät huolen siitä että ympärilläsi on siistiä, ilman niitä maanviljelijöitä jotka kasvattavat ruokasi jne niin missähän meinaisit rahasi käyttää. Oltaisiin varmaan kaikki juokselemassa ympäri metsiä jänisten perässä, yritettäisiin mato-ongella kalastaa särkiä ja kykittäisiin puskissa pyllyt pystyssä keräämässä talveksi marjoja. Ok, ehkei ihan..mutta pointti on siis se, että omaan päähäni ei ainakaan mitenkään mahdu se, että miksi varakkuus tai ihonväri tai mikä tahansa muu tekisi henkilöstä paremman kuin jostain toisesta. Puhumattakaan siitä, että se oikeuttaisi toisen henkilön elämän päättämiseen.

Kaverini eivät oikein pitäneet tämän kevään ihmisoikeus kurssistaan, ilmeisesti opettaja ei ehkä ollut ihan parhaimmasta päästä. Lopuksi he päätyivät toteamaan, että jos ihmiset vaan olisivat kilttejä toisilleen niin eipä tarvitsisi jahkailla lakipykäliä ja pohtia kumpi on tärkeämpää ihmisoikeudet vai valtion koskemattomuus.
Joskus tuntuu, että jos ei olisi sotia, kansanmurhia, eriarvoisuutta, terrorismia, köyhyyttä jne niin mulla ei olisi mitään opiskeltavaa. Voi tosin johtua siitä, että melkein kaikki tämän vuoden kurssivalintani käsittelevät kyseisiä aihepiirejä. Ainoa essee jonka aihe ei ole jossain määrin 'masentava' on Communication and Conflict in World Politics kurssin essee koska kysymykseni pohjautuu rational choice theoryn kriittiseen analysointiin. Joka muuten toisin sanoen tarkoittaa allekirjoittaneelle teorian lyttäämistä, koska en pidä siitä. En tosin taida pitää mistään teoriasta, pystyisin luultavasti lyttäämään ne kaikki. Täytyy varmaan itse kehitellä joku superteoria...

Joka tapauksessa, olen koko päivän istunut kotona lukemassa esseeseen ja aivot alkoivat jo käymään vähän ylikierroksilla..joten siitä johtuen tämä 'purkaus'.
Mukavaa viikonlopun alkua!

'Just up the stairs'

Eilen oli yliopiston applicants' visit day, jolloin kampus täyttyi yliopistoelämästä unelmoivista nuorista ja heidän kysymyksiä pamauttelevista vanhemmistaan. Näissä tapahtumissa on aina yllättävän hauskaa olla töissä. Meidän Student Ambassadoreiden päivä alkoi jo kahdeksalta tehtävien jaolla ja pikaisella briefing sessiolla. Sen jälkeen siirryttiin asemiin odottamaan niitä ensimmäisiä innokkaita vierailijoita jotka yleensä saapuvat paikalle jo ennen varsinaisen ohjelman alkua. Ja niinhän siinä kävikin, että ensimmäiset ilmestyivät paikalle jo puoli 9 maissa vaikka päivän ohjelmat oli merkattu alkamaan puoli 10.

Oma asemapaikkani oli Bute Halliin ja Hunterian Museumiin johtavien rappusten alkupäässä jossa samalla valvoin narikkaa (jonne kauempaa tulevat saivat jättää matkalaukkunsa jne). Paikkana siinä ei sinänsä ollut mitään vikaa. Kohdalla oli paljon liikennettä joten en päässyt tylsistymään, kyselijöitä riitti ympärillä lähes koko ajan. Ainoa pienoinen miinus oli, että kyseiseen paikkaan virtaa jääkylmää ilmaa cloisters alueelta (siellä on ihan aina kylmä). Olin siis aivan jäässä samalla kun katselin suoraan pihalle jossa porukka tyytyväisenä käppäili auringonpaisteessa t-paidoissa. Vähän meinasi ottaa päähän. Ihan vähän vaan. Onneksi pääsin lounastauon jälkeen loppupäiväksi ulos nauttimaan auringonpaisteesta kun eräs toinen ambassador nakitettiin jäätymään rappusille.

Yleisin lausahdus jonka päivän aikana sanoin oli 'just up the stairs' ohjatessa ihmisiä Bute Halliin. Tämän lisäksi useimmiten kysyttiin suuntaohjeistusta vessaan ja kahvilaan. Aluksi oli yllättävän hankalaa antaa ohjeita miten pääsisi helpoiten paikasta A paikkaan B. Kyse ei ollut siitä ettenkö olisi tiennyt missä mikäkin on vaan siitä kuinka sen selittäisi yksinkertaisesti henkilöille jotka eivät koskaan aikaisemmin olleet astuneet kampukselle jalallakaan. Lisäksi, opiskelijat oppii käyttämään kaikenlaisia oikoreittejä. En usko että ohjeet olisi kovin hyvin uponneet päähän jos olisin ohjeistanut tyyliin 'tästä oikealle, rappuset alas, pari askelta ja vasemmalle kääntyy sellainen kuja jota ei näy tässä kartalla ja sitten..' 

Eniten näissä tapahtumissa osuu silmään se kuinka lähes jokaisella on ainakin toinen vanhemmista vierailuilla mukana. Vanhemmat myös ovat usein ne jotka kysyvät eniten kysymyksiä. Osaisitteko kuvitella lähtevänne vaikka Tampereen yliopistolle 'kampuskierrokselle' vanhempienne kanssa? Vähän hassu ajatus. Täällä toki on hieman erilainen kulttuuri yliopistojen suhteen. Ensinnäkin,  opiskelun ilosta joutuu maksamaan. Tämä saattaa veroittaa vanhempien kukkaroa aika kiitettävästi. Ensi vuonna Englannista tulevat opiskelijasta maksavat Glasgown yliopistossa lukuvuosimaksuja £6750/vuosi, Edinbrughissa ja St.Andrewsissa vastaava maksu on £9000. Ehkä ymmärrettävää, että vanhemmat ja opiskelijat haluavat olla tarkkoja siitä missä seuraavat 3-4 vuotta tulee opiskeltua. Toisekseen, suurin osa saaren opiskelijoista ovat 17-18 vuotiaita aloittaessaan ensimmäisen vuoden. Ja jotkut heistä ainakin näyttivät eilen vielä nuoremmilta!

Ilmeisesti hoidettiin työmme kaiken kaikkiaan kiitettävästi, koska tänään tuli kiittely sähköpostiviesti järjestäjiltä jotka kertoivat saaneensa paljon loistavaa palautetta. Jeih!

Eilen päästiin suuntaamaan kotiin neljän maissa. Nilkkani turposi aika vakuuttavan näköiseksi seitsemän tunnin seisoskelun jälkeen. Olin muutenkin niin täysin poikki etten jaksanut tehdä mitään muuta kuin löhötä sängyssä ja katsoa Downton Abbeyta.

Nytkin tekisi mieli vaan rojahtaa sänkyyn katselemaan kyseistä tv-sarjaa, mutta ensin olisi siivottava kylpyhuone. Huomenna on vuokranvälitysfirman vuositarkastus..en tiedä kuinka tarkkaan ne aikoo nuuskia joka kolon, mutta hyvä se on varmuuden vuoksi siivota. 

Huomenna alkaa kuukauden kestävä loppurutistus, jonka päätteeksi pääsen nauttimaan parista lomareissusta. Sen ajatuksen voimalla jaksaa aika pitkälle!

Why can't all Mondays be like this?

Sain rationalismi esseeni eilen melkein täysin valmiiksi, joten ansaitsin itselleni tänään puistovapaan. Suunnattiin yhden maissa Tescon kautta Kelvingrove parkkiin nauttimaan 20 asteen lämpötilasta ja auringosta. Viihdyin siellä noin viisi tuntia ja nyt on todella rentoutunut ja hyvä fiilis. Aurinkorasvakin oli mukana, mutta posket taisi silti vähän kärähtää. Näin käy ihan joka kevät, pitäisi varmaan ensivuonna ostaa alkukevääksi aurinkorasvaa kertoimella 70. Tuntuu ihan siltä kuin olisi jossain lomalla. Miksei kaikki maanantait voi olla tällaisia?

Huomenna olen yliopistolla taas töissä, kun vuorossa on koko päivän kestävä Applicants' visit day. Kampukselle odotetaan 2000-3000 vierailijaa. Ainakin pääsevät nauttimaan poikkeuksellisen mahtavasta ilmasta, koska huomisellekin on luvattu pelkkää auringonpaistetta. Toivottavasti oma työtehtäväni on seistä jossain ulkona, ainakin pääsisi nauttimaan auringosta samalla. Työpäivän jälkeen meneekin koko ilta opiskellessa, jotta ansaitsen itselleni taas keskiviikoksi puistopäivän.
Täytyy päästä nauttimaan näistä aurinkoisista päivistä ennenkuin ne vaihtuu jälleen harmaiksi sadepäiviksi (silloin tosin ei ainakaan haittaa istua kirjastossa)!

The viikonloppu

Nyt alkaa olla taas viikonloppu takanapäin. Ei ole tosin lainkaan sunnuntai fiilis, koska seminaarit ja luennot on tältä vuodelta käyty. Tehtävänä 'enää' siis ne monta kertaa mainitut neljä esseetä ja yksi koe.
Eilen olin iltapäivästä yliopistolla tekemässä ambassador hommia. Eli toisin sanoen seisoin pihalla auringonpaisteessa toisen ambassadorin kanssa ohjaamassa mahdollisien tulevien opiskelijoiden vanhempia oikeaan paikkaan 'Through the cloisters, turn left' samalla kun katseltiin kuvia ottavaa hääseuruetta. Yliopistomme 'kirkossa' pääsee naimisiin vain henkilökunnan jäsenet ja entiset/nykyiset oppilaat, sieltä suurin osa sitten siirtyy seremonian jälkeen Tylypahkamaiselle sisäpihalle ottamaan valokuvia. Oli aika hassu fiilis vaan seistä siinä vieressä kirkkaankeltaiset 'student guide' liivit päällä katsellen meininkiä ja kuunnellen säkkipillien soittoa. Muutenkin täällä on ollut ihmeellisen hyvät ilmat viime päivinä, on jo melkein ihan kesäfiilis.

Illalla tehtiin kaveriporukalla taas herkullisia lettuja ja otettiin rennosti. Välillä on koulukiireiden keskellä ihanaa kun voi vaan istua iltaa hyvässä seurassa jutellen jostain aivan muusta kuin niistä koulukiireistä.

Tänään suuntasin iltapäivästä Glasgown keskustaan nauttimaan auringonpaisteesta ja tekemään hieman ostoksia. Ensimmäisenä huomasin kuinka sekavasti ihmiset olivat pukeutuneet (musta on aina kiva uteliaana muutenkin katsella minkälaisia asuyhdistelmiä porukka keksii päälleen). Sekava siinä mielessä, että vastaan tuli 10 minuutin sisään sekä nainen toppatakissa että porukkaa hellemekoissa ja minishortseissa. Oli aika mahtavaa kävellä ympäriinsä katselleen maailmaa aurinkolasien läpi, ilman takkia ja ballerinat jalassa, en kuitenkaan ihan ymmärtänyt kuinka kukaan tarkeni vielä kulkea pienissä hellemekoissa. Kukin tallaa tyylillään.

Buchanan streetillä pääsee aina kuuntelemaan ja katselemaan kaikenlaisia 'esityksiä'. Kun saavuin metrosta ylös ja suuntasin hennesiin, oli kulman takana laulamassa sellainen peikkotyttö. Hetken aikaa luulin, että musiikki ja laulu tuli jostain radiosta koska neito todella osasi laulaa. Kun poistuin hennesistä ja suuntasin kulkuni kohti Argyle Streetiä oli ilmassa hieman toisenlainen meininki. Kulman takana oli tämän näköistä porukkaa soittamassa säkkipilliä ja hakkaamassa rumpuja:

Olivat jo keränneet ympärilleen kiitettävästi yleisöäkin.
Puolivälissä matkaa T.G.I Fridaysin kulmalla soitteli nuori miekkonen kitaraa ja lauleskeli hempeästi James Bluntia. Vastaan tuli myös useampikin onnellinen pikkuveikko ilmapalloeläin kädessä.

Pikkaisen matkaa taas eteenpäin ja Yo!sushin kulmalla vaihtui musiikki kun viiden joukko kilteissä esitteli musikaalisia taitojaan. Kilteistä tulikin mieleen. Eilen kun katseltiin kilteissä heiluvia häävieraita niin toinen työkaveri tuskaili kuinka se melkein aina näyttää vaan niin rumalta, kun toinen taas oli täysin sitä mieltä että 'miehet hameissa' on aika hot. Mitä mieltä te olette?

Seuraavaksi pysähdyin hetkeksi Argyle Arcaden kohdalle. Täältä siis löytyy vain ja ainoastaan toinen toistaan hienompia jalokiviliikkeitä (ja aika monta pariskuntaa).

En kuitenkaan jäänyt sen pidemmäksi aikaa ihailemaan kimalletta vaan suuntasin sen sijaan askeleeni St. Enoch ostoskeskukseen, tavoitteena metsästää kummitytölleni syntymäpäivälahja. Mikäs sen parempi paikka aloittaa metsästys kuin joka lapsen unelma (ja vanhemman painajainen) Hamleys.

En ehtinyt edes kunnolla kauppaan sisään kun kimppuun hyökkäsi jo parikin myyjää joista toinen esitteli hienoja glitterikyniä joilla voi tehdä prinsessamaisia kynsiä ja toinen saippuakupla'konetta' joka nappia painamalla purskautteli ilmoille kymmeniä kuplia. Paikka on ihan mielettömän kokoinen, enkä itse varmaan suostuisi lähtemään sinne yhdenkään lapsen kanssa. Miten ne muka saisi sieltä ikinä pois?!

Päädyin kuitenkin ostamaan syntymäpäivälahjan saman ostoskeskuksen Disney kaupasta. Meinasin tosin sielläkin menettää järkeni kun joka puolella oli lapsia ja vieressä joku linnake jossa soi sama pätkä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Olisin tosin varmasti rakastanut paikkaa jos olisin n. 15 vuotta nuorempi.

Ostosreissulta tarttui mukaan myös mm. aurinkorasvaa, mekko ja korkokengät.

Nyt yritän saada esseeni ainakin melkein valmiiksi, jotta voin suunnata huomenna Kelvingrove puistoon kavereiden kanssa nauttimaan auringosta ja mansikoista. Motivaationi lisäämiseksi suuntaankin nyt vielä lähikauppaan ostamaan tölkin cocista (allekirjoittaneelle iskee esseiden ja tenttien aikaan aina kauhea limuhimo, paha tapa).

Kaunis päivä kirjastossa

Mikäs sen parempaa kuin herätä ennen kahdeksaa kirjastoon ja huomata että ulkona on jo lämmin (pärjää ainakin auringonpaisteessa loistavasti ilman takkia) ja aurinko hehkuttaa siniseltä taivaalta. Täydellinen kirjastopäivä siis. Katselin sääennustetta ja onneksi tälläisiä päiviä pitäisi olla viikon sisään tulossa vielä lisää, muuten olisi varmaan jäänyt kirjastoreissu lyhyeksi ja suunnaksi vaihtunut keskusta.

Kirjastopäivien aamut on aina välillä epäonnekkaita. Kasaat laukkuun kirjat, vähän syötävää ja vesipullon. Huomaat ettet mitenkään saa kaikkia kirjoja tungettua laukkuusi joten osa on kannettava kädessä läppärin kanssa. Lähdet kävelemään auringonpaisteessa yliopistolle, ipodissa soi hyvä musiikki ja voit melkein haistaa aurinkorasvan tuoksun. Ihanan keväistä.

Jatkat tyytyväisenä kävelyä kunnes mietit, että voisit kaivaa valmiiksi opiskelijakortin esiin..tadaa, opiskelijakortti onkin jäänyt kotiin. Käännyt takaisin (tämä on tapahtunut turhan monta kertaa).

Uusi yritys. Tällä kertaa opiskelijakortti on varmasti taskussa. Kävelet ylämäkeä ylös ja toteat, että on liian kuuma; takki pois! Yrität jotenkin taiteilla takkisi pois päältä, mutta onnistut vain saamaan kuulokkeidesi johdot solmuun ja pudottamaan kirjasi maahan. Pidä se takki vaan päällä.

Saavut kirjastoon ja päätät ottaa riskin ja käyttää vanhoja hissejä. Tällä kertaa matka kerrokseen 10 onnistuu ilman isompia häiriöitä: perus heilumista ja räminää vaan.

Sitten vietät suurimman osan päivästäsi piirrellen miellekarttoja rational choice theory esseetäsi varten ja toivot että olisit jossain aivan muualla. 10 kerros on lisäksi pirun pelottava paikka. Kerros täynnä äärimmäisen stressaantuneita opiskelijoita--> pientäkin yskähdystä, aivastusta tai kolinaa seuraa joukko murhaavia katseita. Pahin virhe jonka voit siellä tehdä on puhelimeen vastaaminen. Positiivista on kuitenkin, että saat aina tässä ilmapiirissä edes jotain aikaan. Kun ympärillä on aivan hiljaista eikä ketään kenelle puhua (ja vaikka olisikin niin et uskalla) niin tuotteliaisuus nousee väkisinkin.

Lounaalla piipahdat sitten kerroksen kolme kalliissa kahvilassa. Meinaat ostaa ison keksin kunnes huomaat, että siinä on melkein 400 kaloria. Joku raja sentään! Et sentään edes harkinnut sitä 600 kalorin suklaamuffinssia.

Neljän maissa saat 'fiksun' päähänpiston ja päätät painella suoraan kirjastosta Tescoon ja Waitroseen ruokaostoksille. Se kun on hirmu hyvä idea ostaa kolme ruokakassillista ruokaa kun ennestään kannat jo kirjapinoa ja läppäriä. Puhumattakaan siitä nerokkuudesta, että painelit kauppaan nälkäisenä ilman ostoslistaa. Edessäsi on urheilusuoritukseen verrattava kotimatka, joka nujertaa kädet ja niskat. Ei saa valittaa, oma vika.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Olet valmis menemään nukkumaan ennen ilta kymmentä ja joka paikkaan sattuu. Onneksi kuitenkin satut katsomaan tämän super söpön videon, joka piristää iltaa (n.1.07-1.12 on jotain ihan ylisuloista).

Britti tv:n helmiä ja sikoja (1)

Myönnän heti alkuun, että meillä ei tv-lupaa välttelevinä kiltteinä opiskelijoina edes ole varsinaista telkkaria mutta onneksi tv-sarjojen katsomiseen tarvitsee nykyään vaan toimivan läppärin ja suhteellisen nopean nettiyhteyden. Olen siis viimeisen parin vuoden aikana päässyt tutkiskelemaan britti tv:n antimia huolimatta siitä, että tv loistaa asunnossamme poissaolollaan. Ajattelin esitellä teille pari brittisarjaa ja voitte sitten itse päätellä (tai ottaa selville) kuinka helmi sarja onkaan kyseessä.

Sun, Sex and Suspicious Parents

'Absinthe, I don't know what it is, but I've heard it's illegal in England..so I'm going to buy it and try!'

BBC3 kanavan tosi-tv- sarja, jonka kämppikseni esitteli minulle toissaviikolla. Sarjassa brittiläiset teinit suuntaavat ensimmäiselle 'girls/lads' lomalleen ulkomaille johonkin brittien suosikki bilekohteista - kuten Malia, Ibiza, Magaluf tai Kavos, ilman vanhempiaan. Tai näin he siis riemuissaan luulevat. Todellisuudessa vanhemmat lennätetään samaan kohteeseen seuraamaan (ja kauhistelemaan) salaa teiniensä tekemisiä. Lopussa vanhemmat tietenkin paljastavat lapsilleen olevansa paikalla, esimerkiksi kävelemällä perässä strippiluolaan tai yllättäen teininsä juomassa shotteja, ja kertovat seuranneensa heidän tekemisiään koko matkan ajan. Sarjaa katsomalla saa aika hyvän käsityksen brittiteinien bilemeiningistä, ja onhan se kaiken kaikkiaan suht koomista tosi-tv-hömppää.

Big Fat Gypsy Weddings


Olen itse katsonut vain pari jaksoa, joten en osaa kertoa jaksoista sen tarkempia yksityiskohtia. Kuitenkin, mustalais-kiertolaiselämää, aivan överivaatteita ja glitteriä, hulppeita häitä ja draamaa. Aika uskomattomia hääpukuluomuksia tässä sarjassa ainakin näkee..yhdelläkin tytöllä (nimenomaan tytöllä, sen verran nuoria he tuntuvat olevan) näytti olevan hääpuvussa valojakin jotka sitten hienosti valaisivat pimeässä.

The Jeremy Kyle Show

Katsoin pari jaksoa joskus viime vuonna kun olin erittäin kipeä, katsoin myös yhden jakson viime viikolla aivojen nollauksena. Sarja on vähän kuin Dr.Phil x100 ja miinus se 'kunnon' psykologi/terapeutti puoli. Joka jaksossa on pari tapausta, jotka studioyleisön edessä kiihkeästi väittelevät kaikesta ihmissuhteiden, seksin ja huumeidenkäytön välillä. Sitten tehdään valheenpaljastus -ja DNA testejä sun muuta mukavaa totuuden selvittämiseksi. Paikalla on tietysti myös turvamiehet valvomassa etteivät super agressiiviset vieraat pääse kirjaimellisesti hyppäämään toistensa kurkkuihin kiinni. Tällaiset konseptit ovat tosin välillä tosi tosi ärsyttäviä, varsinkin silloin kun ne ovat ylikärjistettyjä ja erittäin provosoivia tin tin tin musiikin kera (siksi en tätä sarjaa pahemmin välitä katsoakaan). 

Näitä brittisarjoja, ja paljon muutakin, voi katsoa esimerkiksi täältä (jos olet Britanniassa):

Channel 4 -4oD

ITV Player

BBC iPlayer

Osa.2 tv-sarjoja seuraa myöhemmin. Nyt on valmistauduttava unten maille ja huomiseen aikaiseen kirjastopäivään.

The pääsiäisloma

Blogi on viime aikoina joutunut vähän tuuliajolle, koska on ollut niin paljon muuta hommaa. Koulutöitä, ambassador töitä, kesätyöstressiä, urheilua ja olen onnistunut pitämään sosiaalisenkin elämäni kohtalaisen aktiivisena. En lupaa parannusta heikohkoihin teksteihin ja pidempiin päivitysväleihin vielä hetkeen. Blogi saa enemmän rakkautta ja huomiota kunhan koulujutut on saatu alta pois!

Tänään on kolmannen vuoden viimeinen luento ja seminaari, jonka jälkeen alkaa 'pääsiäisloma'. Tämä loma kestää aina toukokuun toiseen päivään asti, jolloin on vuoden ensimmäinen ja ainokainen tentti. En tosin välttämättä kutsuisi tätä pätkää lomaksi koska edessä on kolmen pidemmän esseen kirjoitus + yksi reflective log, joka on pituudeltaan kuin erittäin lyhyt essee (erittäin lyhyt essee joka vielä ensimmäisenä vuotena tuntui ah, niin pitkältä). Vietän siis lomani pohtien rationalismia kansainvälisessä politiikassa, jengien roolia turvallisuuden lähteenä eteläisellä pallonpuoliskolla sekä kehitysavun roolia talouskasvussa. Odottelen tällä hetkellä palautetta erittäin sekavasta essee suunnitelmastani ja torstaina menen juttelemaan proffan luo toisesta esseestä. Siihen kokeeseen olisi varmasti myös hyvä lukea. Eli mielettömän 'rentouttava' loma siis edessä.

Eilisen iltapäivän vietin 'emboyability boot camp' tapahtumassa. Tämä on osa yliopistomme graduate attributes ohjelmaa, jonka tarkoituksena on siis antaa opiskelijoille vinkkejä työnhakuun; miten markkinoida itseä tehokkaasti ja oikein, miten kirjoittaa loistava CV, miten valmistautua haastatteluihin jne jne. Tähän valittiin pieni määrä kolmannen vuoden opiskelijoita ja itse olin yksi onnekkaista. Ja olen todellakin sitä mieltä että Onnekkaista, koska koko eilinen päivä oli äärettömän hyödyllinen ja antoi edes vähän uskoa siihen, että saatan valmistuttuani saada tältä saarelta työpaikan. Lisäksi siellä sai ilmaiseksi voileipiä ja suklaamuffinsseja (opiskelija osaa aina arvostaa ilmaista ruokaa).

Koulutöiden lisäksi olen siis tietenkin stressannut kesätöistä. Keväät on aina uskomattoman stressaavaa aikaa, kun silloin tuntuu hukkuvan koulutöiden alle, pitäisi hakea kesätöitä vaikka tuntuu ettei niitä kuitenkaan irtoa mistään ja vielä tekisi mieli urheilla kesäkuntoa varten (kesäkunto 2020!). Olin valmistautunut kirjoittamaan tuskaisen avautumisen kesätyöhaun ärsyttävyydestä ja mahdottomuudesta, Mutta heräsinkin aamulla puhelinsoittoon vanhasta työpaikastani jossa toivotettiin tervetulleeksi kesällä töihin. Suuntaan siis sinne ellei syliin tipahda loistavaa oman alan internship paikkaa.

Nyt siirryn valmistautumaan kolmannen vuoden viimeiseen seminaariin, aiheena mikäs muu kuin Al Qaeda ja terrorismi. Edessä on luultavasti aika mielenkiintoiset keskustelut.

Joutsenlampi

Olin eilen ensimmäistä kertaa baletissa. Olen jo pidempään halunnut päästä katsomaan balettia ja odotin mielenkiinnolla tykkäänkö siitä vai onko se mielestäni pirun tylsää. Ilmeisesti baletin kohdalla sen on vahvasti yleensä joko tai. Voin kertoa, että ehdottomasti tykkään. Tästä tulee mun uusi kulttuurivillitykseni.

Kävin siis eilen Glasgown Royal Concert Hallissa katsomassa kaverin kanssa Moskovan baletin Joutsenlampi- esityksen. Musiikki oli tietenkin loistava, kaikki valot ja värit ja puvut ja tanssijat oli mielettömiä. Puolet ajasta kieltämättä tuijotin vaan tanssijoiden jalkoja ja ihmettelin mitä kaikkea ne pystyykään tekemään. Varsinkin alussa kiinnitin myös huomiota miestanssijoiden uskomattoman tiukkoihin trikoisiin. Oikeasti, ei se edes näyttänyt siltä että heillä olisi ollut jotain päällä..näytti enemmänkin siltä, että heidän jalkansa olisi vaan maalattu maalilla valkoiseksi.

Jos äiti olisi vienyt minut pienenä katsomaan balettia niin olisin aika varmasti vaatinut päästä balettitunneille. Ehkä olisin nyt huippu balettitanssija..tai sitten en.

Tänään on St.Patrick's Day. Itselläni ei ole mitään tietoa siitä mitä me ollaan tekemässä. Poikaystäväni ilmeisesti kutsui tänne kämpille jotain kavereita, mutta en oikein tiedä että ketä on tulossa ja monelta. Lisäksi meidän kaveriporukka on sinänsä vähän aikaansaamaton, että kaikilla aina kestää..katsellaan mitä tapahtuu. Joka tapauksessa laitoin päivän kunniaksi päälle vihreän mekon, siitä se lähtee.

Luomisen tuskaa

Kärsin niin kutsutusta luomisen tuskasta, joka ulottuu niin esseiden kirjoittamiseen kuin bloginkin päivittämiseen. Pahoitteluni siis kohtalaisen pitkästä päivitystauosta. En vaan oikein tiedä mistä kirjoittaisin tai miten siitä kirjoittaisin. Olen tuskaillut yhden kurssini esseen kanssa melkein viikon. Vielä ei ole edes aika alkaa kirjoittamaan sitä, huomenna pitäisi vaan palauttaa kyseisen esseen suunnitelma. Minulla vaan ei ole suunnitelmaa, koska en jotenkin osaa lainkaan järjestää ajatuksiani/argumenttiani fiksuun muotoon paperille. Kuka olisi uskonut, että kysymys 'to what extent are gangs sources of security in the global south' voikin olla niin pirun monimutkainen. Toisaalta, kaikki politiikassa tuntuu olevan monimutkaista ja hämmentävää tällä hetkellä. Pahasti näyttää siltä, että jos en pian koe valaistusta niin tästä esseestä tulee kunnon sillisalaatti höpötys. Aivan kamalaa. Nyt on kunnon stressiaivo meno päällä (enkä ole vielä kunnolla edes aloittanut kolmea muuta esseetäni).

Yliopisto julkaisi tänään tenttiaikataulun (etuajassa, näin ei usein tapahdu!). Yksi ainoa kokeeni on jo toukokuun viides päivä ja siitä sitten alkaa kesäloma. Vaikka päättäisinkin suunnata lomaksi Suomeen niin joudun silti hengailemaan täällä, koska meillä on 21-25.5 viikolla politiikan dissen (lopputyö) ensimmäinen workshop. Mikä muuten meinaa, että pitäisi kuulemma alkaa miettimään mistä aiheesta senkin haluaisi tehdä.

Tänään pakoilin koulutöitä tekemällä yliopistolla erittäin aivottomia toimistohommia. Yllättävän rentouttavaa, ja siitä saa vähän rahaakin. Aamulla koin myös ilonhetken kun fysioterapeutti näytti vihreää valoa hölkkäämiselle. Mitäpä siitä että aamuinen superjäykkä nilkka ei oikein pitänyt siitä ja näytin hölkkäävältä pingviiniltä. Somaa. Päätin kuitenkin, että lähden kohta kuntosalille kokeilemaan josko hölkkä onnistuisi illasta vähän paremmin.

Olen varmasti tehnyt viimeisen viikon aikana jotain mielenkiintoista, mutta ei vaan tule nyt mitään mieleen. Perjantaina menen jokatapauksessa katsomaan Swan Lake baletin ja lauantaina on St.Patrick's Day! Ehkä niistä irtoaa jotain kirjoitettavaa..siihen asti, Adios!

Dokumenttisuosituksia ja se Kony juttu

Mietin hetken, että pitäisikö mainita blogissa tästä Kony 2012 kampanjasta mitään vai ei. Se tuntuu nyt kuitenkin olevan joka puolella ja politiikan opiskelijoiden kesken tietenkin aika iso puheenaihe joten, kuten huomaa, päädyin kirjoittamaan siitä. Ihan vähän vaan. Ensinnäkin on tietenkin loistohomma, että näistä Afrikan usein unohdetuista konflikteista infotaan ihmisiä ja pyritään herättämään huomiota. Faktahan on, että Afrikassa on monta konfliktia (ja diktaattoreita) joista suurin osa ihmisistä ei ole varmaan kuullutkaan ja jos halutaan, että  siihen puututaan niin siitä täytyy silloin myöskin puhua julkisesti enemmän. Videohan on itsessään hyvin yksinkertaistettu ja vahvasti tunteisiin vetoava ('periaate' jota monet NGOt yleensäkin käyttävät kampanjoissaan) mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska se on ensinnäkin lyhyt ja toisekseen ilmeisesti sen tarkoitus on vaan ensin kiinnittää ihmisten huomio tilanteeseen eikä mennä sen monimutkaisiin yksityiskohtiin. Haluaisin uskoa, että mahdollisimman moni innostuisi videon nähtyään etsimään erittäin kompleksista aiheesta lisäinfoa eikä vaan tyytyisi videon yksinkertaistettuun kuvaan. Minulla ei todellakaan ole mitään tätä kampanjaa vastaan sinällään ja jos Kony saadaan kiinni ja oikeudun eteen niin loistavaa. Se yksin ei kuitenkaan mitenkään riitä ratkaisemaan niitä monia rakenteellisia ongelmia joita Ugandassa on, eikä välttämättä pidemmällä aikavälillä paranna kauheasti oloja jos ihmiset unohtavat tilanteen sen jälkeen kun heppu vangitaan (tai sen jälkeen kun hänet tapetaan). Usein on nähty tilanteita (lähinnä humanitaarisia interventioita) joissa on niin sanotusti hoidettu oireita mutta ei itse tautia jolloin tietenkin samat oireet aina vaan palaavat, ja joissain tapauksissa ehkä jopa pahenevat. Eri NGO ryhmien kanssa on myös usein se pienoinen ongelma ettei aina voi olla varma minne heille annetut rahat ihan oikeasti menevät. Mutta tosiaan, koska lupasin pitää tämän lyhyenä niin jätetään tähän. Etsikää kuitenkin ihmeessä asiasta lisäinfoa, jos se teitä vähänkin kiinnostaa. Tässä pari linkkiä (ja muistakaa tietenkin lähdekritiikki ;)):

Se video
http://visiblechildren.tumblr.com/
http://www.invisiblechildren.com.s3-website-us-east-1.amazonaws.com/
http://www.foreignaffairs.com/articles/136673/mareike-schomerus-tim-allen-and-koen-vlassenroot/obama-takes-on-the-lra?page=2&cid=soc-twitter-in-snapshots-obama_takes_on_the_lra-030712


Ja sitten pari dokumenttisuositusta muista aiheista.

Outfoxed:


Dokumentti Fox News Channellista eli siitä tosi 'fair and balanced' kanavasta. Dokumentti on aika vahvasti liberaali (joidenkin mielestä vähän kuin liberaali propagandaa Fox uutisten viljelemää konservatiivi propagandaa vastaan), eikä varmaan onnistu kääntämään yhtäkään kunnon konservatiivia 'puolelleen' mutta ehkä se ei edes ole tavoitteena. Dokumentissa on kuitenkin aika hyviä pointteja ja itse kun jaksan aina ihmetellä Fox uutisten juttuja niin dokumentti oli aika viihdyttävää katsottavaa. Oletteko muuten ikinä katsonut Bill O'Reillyn juttuja esimerkiksi youtubesta? Siinä on yksi aika uskomaton tapaus. Haluaisin uskoa, että Suomessa tälläiset tyypit eivät ikinä voisi päästä televisioon vetämään oikeaa uutisohjelmaa..

The Fog of War: Eleven Lessons from the Life of Robert S. McNamara
(Sodan oppitunnit)


The Fog of War dokumentti perustuu Robert McNamaran haastatteluihin ja voitti parhaan dokumenttielokuvan oscarinkin vuonna 2003. McNamara toimi Yhdysvaltojen puolustusministerinä vuodesta 1961 vuoteen 1968, hän oli siis puolustusministeri sekä Kennedyn että Johnsonin alaisena. Samalle aikavälille osuvat myös mm. Kuuban ohjuskriisi sekä Vietnamin sota. Dokumentissa McNamara kertoo Yhdysvaltojen virheistä ja hieman kyseenalaisista teoista useammassakin sodassa; dokumentissa puhutaan niin toisesta maailmansodasta kuin Vietnamistakin. Kaikkiin kysymyksiin McNamara ei kuitenkaan suostu vastaamaan (harmi), vaan hän joko vaikenee tai vaihtaa puheenaihetta.
Mielestäni dokumentti oli todella mielenkiintoinen ja suosittelen sen katsomista jos aihepiiri vähänkin kiinnostaa. Katsottiin dokumentti parin Communication&Conflict ryhmäläisen kanssa eilen ja olimme kaikki sitä mieltä, että tälläisiä dokumentteja pitäisi olla lisää. Siitä voisi tehdä vaikka pakollisen jokaiselle maailman isommalle 'jehulle' (tosin, jos se olisi pakollinen niin heistä ei välttämättä saisi kauheasti irti).

Tästä tuli nyt hieman, sanoisinko, politiikka painotteinen teksti. Pahoitteluni niille joita aihepiiri ei ollenkaan kiinnosta (but you're missing out!).

Politiikan opiskelu

Nyt on menossa taas sellainen vaihe, ettei ole mitään tietoa siitä mitä blogiin kirjottaisi. Välillä on niitä kausia kun ideoita vaan virtaa ja energiaa riittää jolloin kirjoitetaan kaikkea innosta piukeena, ja sitten on näitä kausia kun aivoissa tuntuu vaan olevan tyhjää ja pölyistä. Kuvitelkaa sellainen aavikko parilla kuivalla kaktuksella jossa pyörii sellanen pölypallo..that's my brain.

Jotain piti kuitenkin keksiä, koska blogi on hyvä pakopaikka koulustressistä (en tosin tiedä kuinka hyvänä pakopaikkana se toimii silloin kun kirjoittaa juuri siitä stressistä). Kerron nyt siis teillä vähän politiikan opiskelusta sekä tästä ihmeellisestä perfektionisti kompleksista joka mulla on, jännää, eikös?

How people see me:

Jos tuo kuva meinaa, että muiden mielestä politiikan opiskelijat on ylimielisiä, väittelyn haluisia ja fiksuja tapauksia niin ehkä..noei. Tein kuitenkin vähän 'tutkimustyötä' ja googletin stereotypioita politiikan opiskelijoista ja sieltä putkahti esiin seuraavat adjektiivit: ärsyttävä, erittäin ärsyttävä, itsepäinen, ahne, oivaltava, ylimielinen, kommunisti, konservatiivi puku päällä, juo paljon, pukeutuu hyvin, varakas, kovaääninen, sietämätön, älykäs, röyhkeä, vallanhimoinen..Ehkä tämä osittain selittää sen miksi tunnun joskus saavan tietynlaisia katseita osakseni kun mainitsen opiskelevani politiikkaa. Enkä toisaalta edes ole lainkaan yllättynyt noista adjektiiveista jotka ihmiset tuntuvat liittävän politiikan opiskelijoihin. Vaikka lähellekään kaikki opiskelijat eivät ole noin pahoja, niin politiikan opiskelu kyllä tuntuu houkuttelevan riveihinsä henkilöitä jotka sopivat kuvaukseen 'douchebag' ja/tai joita voisi kuvailla useammallakin edellämainitulla adjektiivilla. Itse olen useampaan kertaan kokenut melkein ylitsepääsemättömän halun lähettää pari tyyppiä seminaareistani sukkulalla marssiin. Väittelyt kuuluvat osaan politiikan opiskelua, samoin kun yleensäkin sanaisen varastonsa avaaminen, mutta joillain on käsittämättömän ärsyttävä tapa joko 1. avata suunsa vaikka heillä ei ole mitään hajua mistään mutta haluavat vaan kuulla oman äänensä 2. väitellä tyylillä jossa sen sijaan että keksisit  kunnon vastaväitteen toteat vaan joka kerta tyyliin 'onko sulla todisteita' jolloin hyvä keskustelu aika usein töppää siihen kun toinen osapuoli ei osaa tarpeeksi tyydyttävästi ohjeistaa, että mistähän mahtaisi löytyä se ja se raportti ja mitä se sanatarkasti sanoi..Voisin melkein kirjoittaa näistä tapauksista ihan oman avautumispostauksen, sen verran paljon saavat vereni välillä kiehumaan. 

En muuten myöskään väitä, että itse olisin mahtava väittelijä joka on luonteeltaan kuin luojan lahja muiden ylimielisten ja ärsyttävien ihmisten joukossa. Jotkut noista adjektiiveista kyllä sopivat minuunkin.

How my family sees me:

En muuten tiedä mitä vanhemmat ja sukulaiset kuvittelevat minun tekevän nyt tai tulevaisuudessa, mutta joka tapauksessa kuva on hyvin osviittaa antava; kyllähän meistä kaikista politiikan opiskelijoista tulee vähintään presidenttejä tai YK:n pääsihteereitä. Näin uskomme itsekin välillä..tai haluamme uskoa.

How I feel about my future:

Omalle kohdalle osuu vähän turhankin usein nykyään pienoisia paniikkikausia jolloin olen aivan varma, että en ikinä tule valmistumaan hyvin arvosanoin enkä tule saamaan mitään töitä joita haluaisin. Voisin siis alkaa jo nyt asennoitumaan siihen, että tulevaisuuteni politiikan tutkinto taskussa on joko Tescon kassalla, mäkissä hampurilaisia paistamassa tai sossun jonossa. En kuitenkaan ole vielä täysin menettänyt toivoani, kyllä minusta vielä vähintäänkin YK:n pääsihteeri tulee.

Politiikasta puheenollen, en rehellisesti sanottuna osaa tarkalleen sanoa mikä ero sillä on opiskeletko Briteissä kansainvälistä politiikkaa(international politics/relations) vai politiikkaa (politics). Itse olen kuitenkin käynyt tähän mennessä kursseja mm. Brittipolitiikasta, EU:sta ja Poliittisesta teoriasta Kansainvälisiin suhteisiin, Just War periaatteisiin ja Nationalismiin liittyen.

Politiikan opiskelu joka tapauksessa pitää siis sisällään paljon paljon paljon esseiden kirjoittamista, lukemista, seminaareja, esitelmiä, väittelyitä..Meille on alusti asti painotettu paljon hyvän argumentin tärkeyttä. Voit siis periaatteessa väittää ihan mitä vaan kunhan pystyt perustelemaan sen tarpeeksi hyvin. Lisäksi alusta asti on pitänyt kirjoittaa esseitä siihen tyyliin kuin virallisissa journaleissa kirjoitetaan, olin tästä itse ekan esseen aikoihin aivan paniikissa. On myös hoettu, että täytyy muistaa olla kriittinen eikä uskoa kaikkea mitä lukee. Glasgown yliopiston politiikan opiskelijat viettävät myös säälittävän vähän aikaa 'koulussa'. Luentoja ja seminaareja on viikossa yhteensä huimat kuusi tuntia (kolmannen vuoden opiskelijoilla).

Suurin osa ystävistäni täällä on politiikan opiskelijoita (tai yhteiskuntatieteilijöitä yleensä) ja jostain syystä olen onnistunut kokoamaan ympärilleni joukon ihmisiä jotka eivät ole arvosanoja C ja D kunnolla nähneetkään. Tästä syystä minulle on täysi urbaani legenda, että jotkut saavat tasaisesti arvosanoja C ja D, ja ovat riemuissaan arvosanasta B. Eheii. Tämä myös auttaa hienosti vääristämään omaa käsitystä siitä mikä on oikeasti hyvä ja mihin olla tyytyväinen (vaikka tietysti tähän vaikuttaa omatkin tavoitteet). Joka tapauksessa, nyt ollaan siinä pisteessä että hymy irtoaa jos sieltä tulee arvosana A. B1 ja B2 vielä menettelee, ne ei ole missään nimessä superhyviä mutta voisi olla huonomminkin. Tästä alaspäin olevat arvosanat ovatkin sitten vähintään itkun paikka ja silloin heittäydytään epätoivoon. Ehkä kärjistin vähän, mutta sain tänään takaisin sen esseen jonka väsäsin eräänä viikonloppuna ja siitä tuli B2, joka prosentteina Englannin puolella on kaipi 64-65% (tämä on siis 25% kurssin arvosanasta). En odottanutkaan ihmeitä, mutta olen koko päivän ollut äärimmäisen vihainen itselleni siitä että jätin sen esseen niin viime tinkaan. Olenkin joutunut koko illan 'keräilemään' itseäni ja hokemaan, että kunhan siitä toisesta saan edes B1 niin kyllä se tästä.
Tähän päälle kun lisätään armoton kesätyöhakustressi niin voila. Marika hyppii seinille.

Onneksi olen päässyt hyvin salille purkamaan aggressioita ja kaapissa odottaa vihdoin uusi uimapuku altaaseen hyppäämistä. En siis ole kuitenkaan täysin sekoamassa. Kunhan saan kouluhommat kunnialla tehtyä ja jostain kesätyöpaikan niin hyvä tulee..

Onko muilla keväistä koulustressiä ilmassa?

Pihvi ja avocadomössö

Metsästin niitä avocadoja, koska halusin hemmotella itseäni tänään ruuanlaitossa ja tehdä avocadomössöä (ehkä sillä voisi olla hienompikin nimi) pihvin seuraksi korvaamaan perunat/riisin. Ruuasta tuli jumalaisen hyvää ja tässä teillekin resepti jos haluatte kokeilla.

Pihvi ja avocadomössö


Tarvitset pihvin (ihan mikä vaan oman maun mukaan, itsellä oli tällä kertaa possua)
Pippuria
Suolaa

Mössö:
1 Avocado
2 Tomaattia tai kourallinen kirsikkatomaatteja
1 Pieni punasipuli
2 Valkosipulinkynttä
Mozzarellajuustoa

Laita pihvin molemmin puolin ensin oman mielen mukaan suolaa ja pippuria. Paista pihvi oman mielen mukaan ja siirrä se sen jälkeen lautaselle folion alle 'vetäytymään' (tämä on yksi usein unohtuva olennainen osa monien pihvien kanssa).

Tee mössö sillä aikaa kun pihvisi odottelee lautasella.
Laita pilkotut tomaatit, punasipuli ja valkosipuli pannulle (ensin tietysti kuitenkin öljy). Ruskista kunnes tomaatit ovat hieman pehmenneet.

Lisää sekaan mozzarella ja anna sen sulaa hieman.
Viime hetkellä lisää sekaan avocado ja sekoita. Älä pidä avocadoa lämmöllä kauaa, käytä se vaan pikaiseen lämpimällä pannulla.

and DONE:

Tuo mössö ei välttämättä ole ulkonäöltään kovin houkutteleva, mutta maku on kohdillaan.

Avocadoja metsästämässä

Yritin jo toissapäivänä löytää avocadoja Tescosta tai Waitrosesta, kummassakaan ei ollut. Kulman takana olevasta pikkuisesta kaupasta löytyi, mutta hintaa yhdelle avocadolle oli £1,5!!!En varmasti maksa yhdestä avocadosta noin paljoa (ellei ole ihan pakko). Tänään ajattelin tämän syyn varjolla lähteä aurinkoiselle kävelylle ympäri West Endiä, metsästämään avocadoja siis.

Yritin saada itsellen kävelyseuraa, mutta Signe neito oli, esimerkiksi, aivan liian kiintynyt kirjastoon ja kouluhommiin lähteäkseen edes vähäksi aikaa seuraksi. Ja muillakin tuntui olevan koulukiireitä. Tästä tulikin mieleen, että otankohan minä itse nyt turhan rennosti vaikka pitäisi 'panikoida' enemmän vai onkohan muilla turhan kova opiskelumeno päällä. Vai jotain siltä väliltä. Sittenhän se selviää kun on aika palauttaa esseet. Jos huomaan taas viime hetkellä, että on vielä ainakin kaksi esseetä tekemättä ja huima paniikki päällä, niin voin todeta että 'upsista'.

West Endin pääkadut, Great Western Road ja Byres Road oli aivan täynnä porukkaa. Yliopiston alueella taas ei oikein ketään. Sunnuntait ovat kampuksella yleensä mukavan leppoisia ja hiljaisia. Kohta ollaan varmaan siinä pisteessä kun pitäisi alkaa viettämään sunnuntaisin kirjastossakin aikaa (kaverithan siellä tuntuu jo aikansa viettävän).

Onko teillä muilla ikinä sama ongelma; jos on liian paljon aikaa niin ette oikein saa aikaiseksi kunnolla mitään. Mutta sitten kun on vähemmän aikaa niin olette super tehokkaita? Ehkä tämä on jonkinlainen asennekysymys.

Kuitenkin joka puolella oli ihania kukkia ja puihin on tulossa jo lehtiä ja kaikkea muuta ihanaa keväistä. Ja joka puolella näkyi ihmisiä minishortseissa ja ilman takkia..Minishortseja kaikkialla, minne katsoitkin (suurimmalla osalla oli kyllä legginsit alla). Tajusin myös tarvitsevani aurinkolasit. Aurinko paistoi niin pahasti silmiin, että meinasin kävellä Byres Roadilla romanikerjäläisen päälle. Ei hyvä.

Huomenna suuntaan aamusta keskustaan, ensimmäistä kertaa sitten marraskuun. Tarvitsen uimapuvun, siis sellaisen kunnon urheilu uimapuvun ja ne aurinkolasit!

Ainiin, ne avocadot! Löytyi Great Western Roadilta kivasta pikkuisesta hedelmäkaupasta. Neljä avocadoa £1.2. Myyjä tosin näytti elämäänsä kyrpiintyneeltä nuorelta neidiltä, mutta aina ei voi voittaa.

Nyt on vetreä nilkka ja virkeä mieli. Aika juoda hieman teetä hunajalla ja lukaista pari artikkelia seminaariin. En oikein tiedä mikä pointti tässä(kään) tekstissä oli. Ehkä halusin vaan päästä käyttämään ihania keväisiä kuvia..

Home Alone

Kun asut kahden muun tytön kanssa niin iltoja jolloin olet yksin kotona ei osu kohdalle kovin usein. Tänään sattui sellainen päivä kun toinen suuntasi kotipaikkakunnalleen ja toinen poikaystävälleen. Huippua, home alone. Jostain syystä olin tästä ajatuksesta aika innoissani ja pohdin mitä sitä voisikaan tehdä ennen merimies teemaisiin kotibileisiin suuntaamista.

Todellisuus ei ihan vastannut suunnitelmia..

Valtasin kylpyhuoneen ja nautin pitkästä vaahtokylvystä. Ajoitin tämän vielä samaan aikaan kun lämmitys oli päällä niin sain patterilta lämpimän pyyhkeen kylvyn jälkeen ympärille.

Laitoin uuniin kalapihvin ja tein sen seuraksi mozzarella-tomaatti-basilika salaatin.

'Tipahdin' näiden aktivitiittien jälkeen väsymyksestä enkä ikinä jaksanut edes vaihtaa kylpytakkia pois päältä, asunnosta poistumisesta nyt puhumattakaan.

FAIL

Viimeiseen seitsemään päivään on mahtunut parit juhlimiset, paljon opiskelua, 'pitkiä' kävelymatkoja ja kuntosalia. Tämä on siis tuplasti enemmän mitä olen viimeisen kolmen kuukauden aikana tottunut tekemään. Marraskuussa jo varoiteltiin, että tulee muistaa ettei vakavasti murtuneesta nilkasta toivuta ihan heti ja kestää pitkään ennenkuin jalka ja voimat yleensä ovat entisessä kunnossa (fysioterapeuttini veikkaili että vielä vajaa kolme kuukautta kuntoutusta edessä). Tämä pääsi täysin unohtumaan sen jälkeen kun heitin kepit nurkkaan. Ainakin se varoitus pinttyi tänään takaisin mieleen..Viimeksi tunsin tälläistä väsymystä ensimmäiset pari päivää nilkan leikkauksen jälkeen kun toivuin lääkehuuruista.

Ensi viikolla sitten vähän rauhallisemmin. 

Leppoisaa viikonloppua!

Nordic Sitsit 2012

Eilen oli yliopistomme Nordic Societyn järjestämä Sitsit ilta. Eli siis hyvää ruokaa, hauskaa seuraa, laulua ja puheita.

Olimme poikaystäväni kanssa ensimmäiset vieraat jotka saapuivat paikalle. Tämä oli vaikuttava suoritus (vaikka itse sanonkin), koska pääsimme yliopistolta suuntaamaan kotiin päin vasta kuuden maissa ja käppäiltiin vielä 'huimaa' kävelyvauhtiani kaupan kautta. Aikaa valmistautumiseen jäi siis noin 40 minuuttia. Mikä ei kyllä tälle naamalle ja näille hiuksille ole tarpeeksi sen jälkeen kun on viettänyt koko päivän yliopistolla. Teki mieli hypätä sivuun joka kerta kun näin kameran, mutta ehkä en kuitenkaan näyttänyt ihan niin trollilta kuin miltä tuntui (eikä sillä väliä miltä näyttää kunhan on hauskaa).

Ruoka oli herkkua, vaikka jälkeenpäin toivoinkin että olisin valinnut pääruoaksi kotitekoiset kalapuikot ja ranskalaiset sen super rasvaisen, proteeini/hiilihydraatti pitoisen savustetun jättikinkkupihvin, kananmunan ja ranskalaisten sijaan. Alkuruoka, chorizoa ja kanaa, oli kuitenkin tosi namia..

..samoin jälkkäri. En tosin edes tiedä voiko juustokakun kanssa ikinä mennä vikaan?!

Syömisten jälkeen oli ohjelmassa pääosin lauleskelua ja hauskaa jutustelua.

Jatkoille en harmikseni päässyt lähtemään, 'kiitos' nilkan joka päätti turvota taas uusiin ulottuvuuksiin. Ensi vuonna yritän kyllä kovasti pitää huolen siitä, että en tee yhtään sairaalareissua. Enköhän ole tutustunut niihin jo aivan tarpeeksi.

Jos haluatte käydä kurkistamassa niin Signen blogista löytyy lisää kuvia!